Petri Tamminen: Suomen historia (Otava 2017)
Tänä vuonna moni kirja keskittyy Suomen historiaan ja etenkin itsenäisyyden sataan vuoteen. Petri Tammisen lähestymistapa historiaan on kuitenkin muista poikkeava:
Hän on kiertänyt eri puolilla Suomea ja kirjannut muistiin niin sanottujen tavallisten ihmisten kertomuksia Suomen sadasta itsenäisyyden vuodesta.
Lyhyet jutut ovat hyvin eritasoisia, toiset hauskoja, toiset murheellisia. Yhtä kaikki, yhdessä ne muodostavat eräänlaisen fragmenttisen mikrohistorian.
"Se näin jälkeen päin tuntuu kaikkein köyhimmältä ja kummalliseltakin, että ei ollut erikseen sisäistä ja ulkoista todellisuutta. Maailma oli justiin se, mitä ikkunasta näkyy. Ei puhuttu läsnäolon voimasta tai henkisyyteen heräämisestä, ainakaan meidän kylällä. Herättiin navettaan ja mennä pöhkötettiin. Tavallaan sitä on ikäväkin. Nyt kun on kaikessa tasoja."
Kun kronologisesti edetään, käydään läpi sisällissota ja muutkin sodat, pulavuodet ja takapajuinen maalaismenneisyys. Pulavuosina tarkastajat kiersivät taloissa ja esimerkiksi jokaisesta kanasta meni luovutusvero. Kertomuksessa tarkastaja ei nähnyt kanalan mustaa kanaa: "Se pimeä kana oli äidille hyvin rakas. Äidin mielestä se oli se ainoa oikea kana, kun se muni meille."
Noottikriisi ja ylipäätään Venäjän uhka on monessa muistelussa hyvin konkreettisesti läsnä: "Kun tieto nootista tuli, lähdettiin heti (koulussa) katsomaan pommisuojaa."
Toisessa tarinassa kauppaoppilaitoksen opiskelija oli nootista tiedotettaessa valmistautumassa ruotsin kokeeseen: "Kaikki ymmärsivät, että ruotsin kokeella ei ollut mitään merkitystä. Millään mitä koulussa opiskeltiin ei olisi enää merkitystä. Kaikki oli turhaa. Istuttiin käytävillä ja odotettiin mitä tuleman pitää."
Nykyaikaa lähestyttäessä käydään läpi muistoja, jotka ovat syöpyneet aikalaisten kollektiiviseen muistiin ihan toisella tavalla kuin nykyisin, kun jokainen on omassa pienessä kuplassaan. Entisajan Suomi-kuplassa koettiin keskioluen vapautuminen, maaltamuutto, Virenin kompastuminen ja voitto ja vielä Etyk-kokouskin. Myös Kekkonen on läsnä monessa muistelossa.
Tamminen on saanut jopa lyhyen tarinan aikaiseksi Suomen EU-kansanäänestyksestä, mikä on osoitus siitä, että melkeinpä kaikkiin tapahtumiin voi liittää mieleenpainuvan tarinan.
Suosittelen erilaisiin juhlavuoden tapahtumiin ja puheisiin otteita tästä mainiosta kirjasta. Esimerkiksi Nokian alamäkikin näyttäytyy tämän kirjan kertomuksessa jotenkin hyvin selkeältä: Mobiilialan muutos huomattiin Nokian johdossakin mutta "tuleeko hyvästä painijasta balettitanssijaa?" Kertojan mukaan ei tule eikä tullut. Tosin hän myöntää, että Nokian tuhosta on toisenkinlaisia analyysejä, kuten että "me sössittiin, koska me sössittiin".