Markku Kuisma: Kansallinen voitto ja kapitalismin henki. Luonnostelmia maailmantalouden reunalta (Siltala 2024). 264 s.
Maailmanmarkkinat vievät, Suomi vikisee – ja yrittää pysyä kärryillä.
Koska olemme olleet ja olemme nykyään globaalien kapitalististen verkostojen reuna-alueella, perifeerisen Suomen on sopeuduttava menestyäkseen tai tarjotakseen kansalaisille edes säädyllistä elintasoa.
Taloushistorioitsija, historian emeritusprofessori Markku Kuisma hahmottelee historiallisen Suomen muuttumista osaksi kehittyvää kapitalistista järjestelmää.
Kuisma puhuu kapitalismista, sillä "… markkinatalous on ihan käypä termi, mutta käsitteenä kapeampi. Missä päin nykymaailmaa edes vallitsee pelkkä markkinatalous ilman kapitalismia?". (Merriam-Webster-sanakirjan mukaan termiä markkinatalous käytettiin ensimmäisen kerran 1918, vaikka ajatus on Adam Smithin ja Anders Chydeniuksen aikakauden tuotos.)
Ja kuten kirjan alaotsikko ilmaisee, kyseessä on luonnostelma. Kirja on syvällinen ja tyylillisesti hengittävä suuren kaaren pohdinta, ei siis tiukan tieteellinen tutkimus, vaikka Kuisma tutkimuksia ja pitkää omaa alan työtään hyödyntääkin.
Metsät kaiken perusta
Metsät ovat olleet Suomessa vuosisatainen hyödynnettävä luonnonvara, toki tarvittaessa myös pako- ja piilopaikka niin venäläisiltä kuin verottajalta.
Metsän tuotteet ja antimet, kuten terva, lankut, pölkyt ja palkit tai raakapuu, pysyivät metsissä, ellei niille ollut varsinaista kysyntää – kotitarpeesta ei ollut markkinavoimaksi.
Metsistä niitä alkoi laittaa liikkeelle Hollannin ja Britannian ja sittemmin Pietarin kasvavien kauppa- ja sotalaivastojen kysyntä, tarve metropoleissa, sillä korpimetsien miehet ja tervaporvarit eivät ensi sijassa juosseet kieli vyön alla pitkin luoteisen Euroopan rannikko- ja jokikaupunkeja markkinoimassa tuotteitaan.
Liekö muuten tässä syytä sille, miksi meidän sanotaan osaavan kyllä valmistaa, mutta ei markkinoida?
Ulkomaalaiset toivat mullistavia muutoksia
Toki imperialisteja rantautui myös rannoillemme sahoineen ja teknologioineen.
He ja ne pikkuhiljaa osaltaan toivat mullistaviksi osoittautuneita muutoksia myös Itämeren kaukaisimpaan kolkkaan. Tulijoiden myötä "metsiä maailmantalouteen kytkevä uusi vientiteollisuus syntyi".
Kauppakapitalistit eivät voineet eivätkä saaneet mellastaa vapaasti. Olemassa oli sellainen kuin valtiokoneisto ja sen ja hallitsijan lähellä olevan eliitin etuja suojeleva merkantilistinen järjestelmä. Tämä linnoitus ei murtunut yhdestä eikä kahdesta kapitalistin kauppakatapultin ammuksesta.
Talouden rakenteet muuttuvat hitaasti mutta varmasti
Kuisma kuvaa hidasta mutta lähes vääjäämätöntä talouden rakenteen muutosta Euroopan valtasuhteiden muuttuessa ja natistessa. Siirtomaa-aikakauden luoman maailmankaupan limittäisiä, lomittaisia, eri mittaisia, vastakkaisia ja myötäisiä muutoksia, kaaria ja jänteitä, erityisesti jälkikäteen nähtävissä olevia linjoja ja kehityskulkuja.
Varhaiskapitalismin nousu vaikutti monella tasolla, maantieteellisissä kolkissa, ideologisesti ja ajatuksellisesti, kulttuurisesti, rakenteellisesti (muun muassa isojako) ja eturyhmissä, sillä kun joku voitti, joku tuppasi jäämään jälkeen, varsinkaan jos ei tahtonut ottaa lusikkaa kauniiseen käteen. Jos oli hyötyä käyttää kepulikonsteja tai jättää säännöksiä huomiotta, niin tehtiin, nykytermein luovan tuhon hengessä.
Kuninkaat neuvonantajineen ja neuvostoineen Tukholmassa joutivat vastaamaan suomalaistenkin vetoomuksiin, pyyntöihin, valituksiin ja olemassa olevien etuverkostojen paineisiin.
Eri oikeuksilla varustetut kaupungit kilpailivat keskenään, ja jotkut niistä toimivat maaseudun kanssa tai sitä vastaan. Ajan myötä talonpoikien maanomistusoikeus parani ja vahvistui, ja nykyajalle tuttu keskiluokka alkoi nostaa päätään.
Valtiovalta mahdollistajana
Valtiovalta ei kuitenkaan kadonnut. Päin vastoin, modernistuvassa Suomessa se oli mahdollistaja, puitteiden, tiedon ja taidon moottori ja rakentaja. Seuraus tunnetaan Suomi elää metsistään -eetoksen puunjalostusteollisuutena. Ja myönteisenä suhtautumisena kartelleihin, jotka kiellettiin vasta EU-jäsenyyden myötä.
Tapahtumat ja teot tarvitsevat tekijänsä, toimen miehensä (ennen vanhaan liiketoiminta kuului vain miehille). Kapitalismissa pelkkä pyhä henki ei lämmitä.
Kuisman kirja ei ole ylätason abstrakteja pitkiä aikajänteitä. Hän tuo esiin kaupassa häärääviä perheitä ja sukuja vahvoine miehineen. Kaupankäynti, tien, tilan ja metsän raivaaminen, on konkretiaa, fyysistä työtä ja aivotyötä, vaikka aikansa ideologia sen kasvua kovasti paalutti.
Kuisman varmaotteinen teos antaa neljännesosavuosikatsausmittaiseen tohinaan keskittyvään kilpajuoksuun suurta ja kärsivällistä perspektiiviä.
Tervan polttoa ja sellunkeittoa korkeampi teknologia nanoineen, kvantteineen ja puolijohteineen toki leviää nykyään kulovalkean tavoin, mutta hyödyke se on sekin kapitalismissa, pääomien markkinoilla, jolle ei näy horisontissa loppua.