Jürgen Kocka: Kapitalismin lyhyt historia. Gaudeamus. 2016. 174 s.
”Kapitalismin kaudella on saavutettu valtavasti edistystä suuressa osassa maailmaa – ei kuitenkaan kaikkialla.” Kapitalismi on myös erittäin muuntautumiskykyinen, muistuttaa Jürgen Kocka.
Saksalainen talous- jaa sosiaalihistorioitsija ei lue madonlukuja kapitalismille, vaikka arvostelee sitä, ja vallitsevaa finanssikapitalismia eli talouden ”rahoituksellistumista”. Siinä kapitalismi on irtaantunut muusta yhteiskunnasta ja reaalitaloudesta itsetarkoitukselliseksi kasvun ja voiton maksimoinniksi.
Kockan mukaan arvostelu on tärkeää, jotta sinänsä paljon hyvää sisältävä kapitalismi olisi toisenlaista kuin vuonna 2008 alkaneessa kriisissä pysyvän iskun siipeensä saanut, markkinoiden itsesäätelevyyttä korostava, finanssikapitalismi.
Aiheesta huolimatta tämän kirjan edessä ei tuuperru. Se on selkeä ja tiivis, suurelle yleisölle tarkoitettu kapitalismin historian esittely.
Mitä on kapitalismi?
Mutta mitä se itse asiassa on?
Se ei ole yksioikoisesti Karl Marxin (pääoman ja palkkatyön suhde) yhteiskunnalliseen mullistukseen johtava tuotantotapa. Kocka esittelee parta-Kallen lisäksi muun muassa Max Weberin (mm. kapitalismin henki) ja Joseph Schumpeterin (mm. luotot ja innovaatiot) näkemyksiä kapitalismista.
Kocka itse listaa kolme keskeistä tekijää: henkilökohtainen omistusoikeus ja päätösvallan hajautuminen, työnjako ja rahatalous (mm. markkinat, kysyntä ja tarjonta, tavaroiden ostaminen ja myyminen, kilpailu), sekä pääoma, jolla luotottaa ja investoida.
Kapitalismin synnylle ei ole tarkkaa päivämäärää.
Tavarat liikkuivat ja erilaiset luottojärjestelyt olivat käytössä ennen Eurooppaa ainakin Kiinassa ja arabimaailmassa. Niissä kauppaan ja voiton tekemiseen ei suhtauduttu kielteisesti, toisin kuin kristinuskossa vielä pitkälle toiselle vuosituhannelle ajanlaskumme alkamisen jälkeen.
Kirkolle voitto oli epäjumalanpalvontaa
Kirkon moraalisesti tuomitsevasta suhtautumisesta huolimatta Euroopassa alkoi toisen vuosituhannen alkupuolella puhaltaa uusia tuulia kaupankäynnin kasvun myötä.
Kocka avaa ytimekkäästi taloudelliseen toimintaan vaikuttaneet ja sitä edistäneet fyysiset, materiaaliset, aatteelliset, henkiset, väestölliset ja tekniset muutokset, rahatalouden sekä maksutapojen kehittymisen, ja vallan ja talouden keskinäiset suhteet. (Talous ei leijunut omassa sfäärissään, muusta yhteiskunnasta irti.)
Hän myös kuvaa kapitalismin maantieteellisen painopisteen siirtymisen Italian niemimaalta luoteiseen Eurooppaan Alankomahin ja Englantiin, ja kertoo miksi juuri nämä kaksi maata saivat etumatkaa muihin 1600- ja 1700-luvuilla. Keskeisiä tekijöitä olivat kaukokaupan hallinta, heikko feodalismi, siirtomaiden alistaminen, yritteliäisyyden ja yhteisöllisyyden vuorovaikutus, informaation vaihto, kaupungistuminen.
1700-luvulla valistus suhtautui kaupankäyntiin myönteisesti, ja rahoituslaitokset kehittyivät ja monimuotoistuivat.
On hyvä muistaa, että kauppakaupungit olivat vuosisatoja saarekkeita maaseudun maatalouden ja käsityöläisyyden keskellä. Vaikka maaseudun talous ei ollut täysin staattista, talouden muutokset olivat hitaita, mutta muutosta tapahtui. Ja yhteisöjen taloudellinen ja poliittinen dynamiikka olivat hyvin erilaisia eri puolilla Eurooppaa.
Teollisuuskapitalismi tuli ja voitti
1800-luvulla teollisuuskapitalismi muutti Eurooppaa ja sittemmin koko maailmaa peruuttamattomasti teknologian ja energiantuotannon muutosten myötä. Työntekijät puolestaan siirtyivät kodeistaan ja pajoistaan tehtaisiin tiukan työnjaon ympäristöön, joka ei suinkaan ollut puhtoista konttorityötä. Tästä huolimatta työväestökin pääsi kulutustavaroiden makuun.
Kocka pohtii myös yrittäjän, omistajan, pääoman haltijan eli kapitalistin, työntekijän ja työväestön rooleja muuttuvassa kapitalismissa.
Mielenkiintoista olisi myös ollut hänen arvionsa pääomien kierrättämisestä veroparatiisien kautta, ja miten robotiikka muuttaa kapitalismia, etenkin jos ihmisen tekemä työ vähenee, ja heidän kykynsä ostaa hyödykkeitä ja palveluja heikkenee.
Ja miten hän näkisi uusimman kapitalismin muodon, missä omistajat eivät omista mitään tuotantovälineitä, vaan tahkoavat rahaa muiden vapaaehtoisella sisällöntuotannolla ja fyysisillä välineillä sekä omaisuudella (mm. sosiaalinen media, uber-taksit ja airbnb).
Tai kykeneekö kapitalismi vaikuttamaan ilmastonmutoksen hidastumiseen ja massiivisiin ympäristöhaasteisiin merkittävällä tavalla?
Tarvitseeko kapitalismi demokratiaa
Kapitalismi sekä parantaa elinoloja ja luo resursseja tiedolle ja kulttuurille, että tuhoaa sosiaalisia rakenteita ja ympäristöä. Hän muistuttaa myös, että länsimaisen demokratian ja kapitalismin välillä vallitsee pysyvä ristiriita. Kuka päättää ja miltä arvopohjalta?
Ja tarvitseeko menestyvää kapitalismi demokratiaa? Katse on Kiinassa. Vielä on liian varhaista vastata kysymykseen.
Janne Hopsu
Kirjoittaja on ulkomaantoimittaja MTV Uutissa