Kirja-arvio: Symbolien Helsinki – opas pääkaupungin salaisuuksiin

Helsingin keskusta-alueella kävellessä kannattaa pitää silmät auki ja toisinaan nostaa katsetta hieman ylöspäin. Lukuisien helsinkiläistalojen seinistä ja oviaukko-portaaleista löytyy nimittäin yllättävänkin kiinnostavia reliefejä ja symboleja. 

Symbolien Helsinki -kirja kertoo paljolti Helsingin jugend-talojen mutta myös myöhempien tyylisuuntien rakennusten moninaisesta merkkikielestä. 

Jugend-taloja löytyy etenkin Etelä-Helsingistä, Katajanokalta ja Kruununhaasta mutta runsaasti myös esimerkiksi Kalliosta. Työväestöllekin tehtiin sata vuotta sitten ulkoapäin kauniita taloja, joskin sisällä asunnoissa saattoi olla yhteisvessat ja pienet hellahuoneet. 

Kallion ehkä kuuluisin symbolien peittämä talo on Ihantola Kallion kirkon vieressä. Talon päätykolmiossa on ruusuikkuna, jonka ympärillä on monenlaisia geometrisia muotoja. 

Rakennushistoriaan perehtyneen symbolitutkija Liisa Väisäsen mukaan ne kertovat matematiikasta ja geometriasta, joita pidettiin tuolloinkin eli 1900-luvun alkupuolella kaiken hyvän rakentamisen edellytyksenä. 

Seinissä on puolestaan puumaisia symboleja, muun muassa “maailmankaikkeuden puu”, jonka taustalla on tulkinnan mukaan kalevalainen maailma ja suomalainen mytologia. Sata vuotta sitten rakennusten symboleissa oli tyypillistä viitata kansallisrunollisiin teemoihin.. 

Asun itse Kallion alueella ja tämän kirjan avulla lähiympäristöni on muuttunut paljon kiinnostavammaksi. Esimerkiksi Alli Tryggin puiston obeliski, talvisodan kalliolaisten taistelijoiden eli Ässä-rykmentin muistomerkki on täynnä moninaista symboliikkaa. Ässä-muistomerkissä on kuvattuna muun muassa leijona, joka on haavoittunut mutta vielä jaloillaan – taistelu siis jatkuu. 

Erilaiset ornamentit, eläimet, koristekuviot, puut ja vaakunatyyppiset kuviot ovat yleisiä runsas vuosisata sitten rakennetuissa taloissa. Toisilla on enemmän merkityksiä, toiset ovat vain koristeita. 

Viisautta ja tietoa kuvaava pöllö on varsin yleinen symboli. Sellaisen voi bongata vaikkapa Pitkänsillan reunakivetyksestä. Siinä missä Pitkänsillan pöllö on hyvin moderni, läheisen Kruununhaan fysiologian laitoksen talonpäädystä Siltavuorenpenkereeltä löytyy perinteinen pöllö. Samassa talossa on lepakoiksi naamioituja ränninpäitä. Lepakot ovat pöllöjen ohella viisauden symboleja. 

Kirjasta löytyy asuintalojen lisäksi myös esimerkiksi kansallismuseon, säätytalon, Ateneumin, rautatieaseman ja eduskuntatalon symbolien ja muotojen merkitysten selityksiä. 

Tiesittekö, että Ateneumin päätykolmion alapuolella oleva latinankielinen teksti tarkoittaa “yksimielisyydestä pienetkin asiat kasvavat” ja että tämä slogan viitannee rakennusvaiheen aikaisiin kiistoihin. Ateneumia kun pidettiin niin kalliina, että pohdittiin, onko Suomella ylipäätään varaa moiseen pytinkiin. 

Eduskuntalo edustaa puolestaan suomalaisuutta vaikka todellisuudessa rakennuksen tyylisuunnassa on paljon samaa kuin muissakin aikakautensa mahtirakennuksissa. 

Kun kansallisvaltioaate oli voimissaan Euroopassa 1920-luvulla, haettiin malleja vanhasta Rooman kulttuurista ja sen sotilasmahdista. Italiassa tuon ajan rakennuksia kutsutaan fasistiseksi arkkitehtuuriksi. Mussolinin pääarkkitehdin Marcello Picentinin “tapa tulkita klassista arkkitehtuuria levisi koko Eurooppaan. Tätä tyylisuuntaa näemme myös eduskuntatalossa”.

Kun nuorena esittelin eduskuntataloa saksalaiselle tuttavalleni, hän ihmetteli, miksi suomalaiset ovat rakentaneet natsi-arkkitehtuurin mukaisen talon. Minä tietysti loukkaannuin kaikkien suomalaisten puolesta, vaikka hän näytti olevan ainakin osittain oikeassa. 

Kun tähän kirjaan valokuvattuja hienoja taloja ja niiden symboleja täynnä olevia koristeita ja maalauksia ihastelee, jää ihmettelemään, miksi nykyrakennusten koristelu on niin vajavaista. Pääsyy on tietenkin raha mutta myös eräänlainen henkinen laiskuus. 

Kirjaan on yritetty löytää myös muutama moderni kohde mutta pääasiassa kyse on lähiöiden koristukseksi tehdyistä taideteoksista. Esimerkiksi Pihlajistosta löytyy munateos vuodelta 1971. Sen symboliikka kirjan kirjoittajan mukaan liittyy alueen uutuuteen, syntymiseen. 

Ehkäpä julkinen taide on nykyisin korvannut koristeelliset rakennukset.