Matti Nykänen hyppäsi Sarajevon olympialaisissa vuonna 1984 normaalimäestä ensin hopeaa ja myöhemmin suurmäestä kultaa. Normaalimäen kullan Nykänen kokee menettäneensä sairasteluun, mutta suurmäen voittokuntoon hän virittäytyi eväillä, jotka kummastuttivat kanssakilpailijoita.
Nykänen oli menettänyt painoaan normaalistikin alhaisesta 55 kilosta kärsittyään rajusta vatsataudista, jossa hänen sanojensa mukaan "tavaraa tuli ylhäältä ja alhaalta". Paino piti saada suurmäen kilpailuun nousuun, ja Nykänen tankkasikin kisapäivänä ravintoa kunnolla.
– Vedin aamiaisella valkoisen leivän väliin makkaraa ja puuroa. Kisapaikalla tahti oli sama, mussuttelin siinä menemään ainakin kolme sämpylää. Muut hyppääjät hiukan katselivat hommiani, Nykänen kertoo Jari Porttilan kirjoittamassa kirjassa Talvilajien olympiasankarit.
– Koekierros meni niin hyvin, että olin varma tuloksesta. Tiesin, että tämä olisi minun kisani.
Nykänen hyppäsi ensimmäisellään 116 metriä – yhdeksän metriä enemmän kuin pahin kilpakumppaninsa Jens Weissflog, joka oli juhlinut kultaa normaalimäessä. Nykänen hyppäsi myös toisella kierroksen pisimmän siivun, 111 metriä, ja voitti kisan peräti 17,5 pisteen erolla Weissflogiin. Uran ensimmäinen olympiakulta oli plakkarissa.
– Tunne montussa oli mahtava, se oli jotain, josta olin haaveillut. Oli kannattanut harjoitella ja mennä sitkeästi eteenpäin, Nykänen sanoo.
Calgaryssa neljä vuotta myöhemmin Nykänen tyhjensi koko potin kolmella olympiakullalla, kun lajiohjelmaan kuului myös joukkuemäen kilpailu.
Kuusi maailmanmestaruutta ja neljä maailmancupin kokonaiskilpailuakin voittanutta Nykästä pidetään yhtenä kaikkien aikojen mäkihyppylegendoista.