Minna Raivion ja hänen hoitokoiransa Hertan iltalenkki muuttui kaksi vuotta sitten taisteluksi elämästä ja kuolemasta, kun kolme vierasta koiraa hyökkäsi Hertan kimppuun. Oikeudenkäynti tapauksesta päättyi tällä viikolla.
Se talviloma oli jäädä Hertta-koiran viimeiseksi.
Parivuotiaan beagletytön isäntäväki oli matkoilla ja Hertta hoidossa tutussa paikassa Minna Raivion perheen luona Sipoossa, kun tapahtui se, mistä moni on kuullut – mutta minkä ei odota osuvan omalle kohdalle: vieras koira hyökkäsi oman koiran kimppuun.
Raivio oli käyttämässä Herttaa iltalenkillä, kun kolme isoa koiraa – kaksi dobermannia ja yksi pitbullterrieri – juoksivat erään talon pihalta tielle ja kävivät suin päin Hertan kurkkuun kiinni.
– Kaikki kävi niin nopeasti, etten ehtinyt edes oikein tajuta, mitä tapahtui. En tiennyt, nostanko koiran syliin vai mitä teen. Hertan kimppuun hyökänneillä koirilla ei ollut kaulapantoja eikä mitään muutakaan, mistä tarttua kiinni. Yritin potkia ja repiä niitä irti Hertasta, mutta mikään ei auttanut. Hertta antautui tilanteessa heti, mutta silläkään ei ollut vaikutusta. Se oli tappamista, Raivio kertaa.
Hetken päästä paikalle juoksi koirien omistaja.
– Naisella ei ollut koiriin mitään kontrollia, ja tapaus jatkui ja jatkui.
”Herttaa vietiin kuin kuraista rättiä”
Raivio ei pysty muistelemaan tapausta vieläkään liikuttumatta.
– Herttaa vietiin kuin kurasta ja verestä märkää rättiä. Kuvittelin jo jossain vaiheessa, että se on kuollut.
Ohi sattumalta autoillut naapurin rouva päästi Hertan lopulta pälkähästä.
– Hän pelkäsi itse kyseisiä koiria tosi paljon eikä meinannut uskaltaa ensin tulla ulos autosta. Lopulta hän kuitenkin avasi oven, ja saimme Hertan sisään ja lääkäriin.
Hertta kuntoutui ”vierihoidossa”
Hertan kunnosta tapauksen jälkeen kertoo paljon se, että eläinlääkäri ei Raivion mukaan aluksi edes tunnistanut sen rotua.
Raivio hoiti Herttaa ensin ”siskonpedissä” Hertan vieressä leväten ja haavoja suihkuttaen.
Hertan omistaja Anita Långström kertoo, että koiran ihon kuoleentuneita alueita lääkittiin sen jälkeen päivittäin 10 viikkoa, ennen kuin toipuminen alkoi toden teolla.
”Onneksi tytär ei ollut mukana lenkillä”
Hertta on nyt noin nelivuotias beagle-neiti.
Hertta oli ollut ennen tapausta ja on edelleen rauhallinen ja varovainen oman tiensä kulkija eikä ole järin kiinnostunut muista koirista. Raivon mukaan se mieluummin väistää kuin menee tutustumaan. Nykyään ison mustan koiran nähdessään se hätääntyy silminnähden ja ulvaisee paniikinomaisesti.
Myös Raiviolle itselleen jäi tapauksesta turvaton olo koiran kanssa ulkona liikkuessa ja pelko isoja koiria kohtaan.
Alun perin myös Raivion tyttären piti tulla mukaan kohtalokkaalle lenkille, mutta hän oli mennyt koulusta suoraan kaverin luo.
– Luojan kiitos hän ei ollut mukana sillä reissulla. En olisi halunnut missään nimessä lapselle elinikäisiä traumoja koirista, Raivio toteaa.
Omistajalle sakot metsästyslain rikkomisesta
Tapauksen käsittely on kestänyt oikeudessa nyt yli kaksi vuotta Hertan kimppuun hyökänneiden koirien omistajan valitusten jälkeen.
Oikeuden asiakirjojen mukaan koirien omistaja on myöntänyt tapahtumaketjun oikeaksi, mutta kiistänyt tahallisuuden. Hän on kertonut olleensa pakkaamassa autoaan, kun koirat pääsivät livahtamaan auki jääneestä ulko-ovesta pihalle.
Hän on selittänyt myös, että hänen koirillaan on vahva metsästysvietti ja se oli ajanut ne Hertan kimppuun.
Tapauksen vastaaja on saanut Itä-Uudenmaan käräjäoikeudelta 510 euron sakot ”metsästyslain säännösten rikkomisesta”. Lisäksi hänet on tuomittu korvaamaan valtiolle erilaisia kuluja yhteensä 106,52 euroa.
Hertan omistajalle hänet velvoitettiin maksamaan vahingonkorvauksina yhteensä 455 euroa korkokuluineen.
Oikeuden mukaan koiraa ei olisi pitänyt pitää vapaana kyseisellä paikalla. Lisäksi ”ottaen huomioon koirien luonteen ja sen, että ne eivät olleet selvästi omistajansa hallinnassa kaikissa tilanteissa”, niitä ei olisi pitänyt päästä irti.
Koiria ei ole velvoitettu lopettamaan.