Helsinkiläisellä Kukka Väisäsellä, 32, on takanaan pitkä sairausloma. Myöskään hänen Lenni-koiransa ei ole täysin entisensä.
Vaarallinen välikohtaus sattui 21. huhtikuuta suositulla merellisellä ulkoilualueella Helsingin Seurasaaressa. Väisänen oli ystävänsä sekä 5-vuotiaan lancashirenkarjakoiransa Lennin kanssa tavanomaisella kävelylenkillä tutulla lenkkipaikalla.
Rannanviertä kulkevalla tiellä, Väisäsen arvion mukaan noin sadan metrin päässä, seisoi merelle päin katseleva nainen suurikokoinen koira vieressään.
Väisänen ehti päivitellä eläimen hurjaa ulkonäköä ääneen ystävälleen ja havaitsi, että koira otti katsekontaktin hänen koiraansa Lenniin.
Lähti hyökkäykseen
Seuraavassa hetkessä koira lähti juoksemaan kohti Väisäsen seuruetta hihna kaulassa roikkuen. Väisänen kuvailee koiran muistuttaneen ulkonäöltään taistelukoirarodun edustajaa.
– Oma koirani on noin 8-kiloinen pikkukoira. Se pomppasi syliini ja isompi koira alkoi hyökkäillä minua vasten, Väisänen kertoo.
Hän piteli koiraansa sylissään ja saikin muutaman kerran onnistuneesti väistettyä ison koiran leuanlouskaisuja.
Sitten koira tarrasi Väisäsen hauikseen valtavalla voimalla.
– Oma koira tipahti sylistäni. Hyökännyt koira kävi sitä kurkusta kiinni ja alkoi riepotella. Koiraa ulkoiluttanut nainen ehti vasta siinä vaiheessa paikalle. Huusin, että tee jotakin! Nainen vastasi täysin lamaantuneen oloisena, ettei se ole hänen koiransa. Hänellä ei ollut ilmeisesti minkäänlaista käsitystä, minkälaisen eläimen kanssa hän oli liikkeellä.
Kauhunhetket jatkuivat, kun Väisänen ystävineen yritti saada koiran pois Lennin kimpusta.
– Veri valui rannetta myöten ja yritin mennä väliin. Lopulta ystäväni, joka on tämän tarinan todellinen sankari, työnsi sormet koiran suuhun ja sai leukalukon auki. Hän nappasi koirani syliin ja juoksi karkuun. Huusin perään, että mene niin kauas kuin pääset ja mene piiloon, Väisänen kertoo.
Lue myös: 13-vuotias poika joutui saksanpaimenkoirien raatelemaksi – eläimet lopettivat vasta, kun mies riensi apuun ja hakkasi harjalla
"Ei minun koirani"
Väisänen hälytti paikalle poliisit ja ambulanssin. Hän oli adrenaliiniryöpyn vallassa eikä mustaan villapaitaan sonnustautuneena heti ymmärtänyt, miten pahaa jälkeä koiran purema oli saanut aikaan.
Väisäsen puoliso tuli paikalle ja lähti viemään loukkaantunutta pikkukoiraa eläinsairaalaan. Väisänen puolestaan vietiin Haartmanin sairaalaan päivystykseen.
Hyökännyttä koiraa ulkoiluttanut nainen kertoi Väisäselle, ettei koira ollut hänelle tuttu, vaan ainoastaan hoidossa hänen luonaan. Kyseessä oli rescue-koirayhdistyksen kautta hankittu kodinvaihtajakoira, jolle naisen tytär oli tarjonnut sijaiskodin.
Väisänen pöyristyi kuulemastaan.
– Nainen pyysi minua varmistamaan tilanteen niin, että koira päätyisi lopetettavaksi. En saata ymmärtää, miten noin aggressiivinen ja vaarallinen eläin oli välitetty yhdistyksen kautta ylipäänsä kenellekään eteenpäin ja miksi sitä ulkoilutti tietämätön ihminen. Minua todella kiinnostaa, minkälainen prosessi taustalla on. Ei näin saisi tapahtua.
MTV Uutiset kysyi tapaukseen kytkeytyvältä Rekku Rescue ry:ltä tietoja tapauksen taustoista ja siitä, miksi koira oli päätynyt osaamattomiin käsiin suositulle lenkkeilyalueelle.
Lue myös: Naisen kauhunhetket: kaverin 60-kiloinen koira kävi kimppuun ja raateli
Yhdistys: aggressiivisuus ei ollut tiedossa
Rekku Rescuen hallituksen puheenjohtajan ja tiedottajan Sadri Wirzeniuksen mukaan kyseessä oli noin 5–6-vuotias americanstaffordshire- eli amstaffi-risteytys.
Eläin on lopetettu.
Koira oli tuotu keväällä Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen Hesyn löytöeläinten vastaanottopaikkaan Helsingin Viikkiin, missä se oli ollut ainakin kahden viikon ajan.
Sen jälkeen sille oli etsitty sijaiskoti Rekku Rescuen kautta. Koira oli yhdistyksen omistama, mutta sopimuksella sijaiskodissa.
– Otimme koiran vastaan Hesyn arvion perusteella. Sen mukaan koira oli sijoituskelpoinen ja aina käyttäytynyt hyvin ystävällisesti ihmisiä kohtaan. Myöskään meidän hoivassamme se ei osoittanut minkäänlaisia merkkejä aggressiivisuudesta. Tämä tapaus tuli meillekin tosi järkyttävänä yllätyksenä, täysin yllättäen, Wirzenius sanoo.
Yhdistykselle tulee paljon ongelmataustaisia koiria, mutta se ei vastaanota koiria, joiden tiedetään olevan jo valmiiksi aggressiivisia.
– Sellaisia koiria emme edes lähde työstämään, koska se on liian riskialtista. Meillä ei valitettavasti ole selitystä sille, miksi näin valtavan ikävästi kävi.
Lue myös: Vasta muutamaa kuukautta aiemmin adoptoitu rescuekoira pelasti uuden omistajansa hengen
Lopetettiin seuraavana aamuna
Yhdistys teki heti hyökkäyksestä kuultuaan päätöksen koiran lopettamisesta. Työntekijä nouti koiran ja vei sen piikille seuraavana aamuna.
Wirzeniuksen mukaan vastaavat tapaukset ovat hyvin harvinaisia, mutta jäljelle ei jää kuin yksi toimintapa eli eutanasia.
– Tällaisissa tilanteissa ei jäädä edes miettimään. Ei ole mitään muuta mahdollisuutta toimia. Olemme näissä tosi varovaisia.
Yhdistys tekee jokaisen sijaiskodin tarjoavan henkilön kanssa kirjallisen sopimuksen, jossa eläintä sitoudutaan hoitamaan yhdistyksen ohjeiden mukaisesti.
Sopimukseen kuuluu muun muassa se, ettei eläintä luovuteta hoitoon eteenpäin niin sanotusti kolmannelle osapuolelle.
Amstaffi-risteytykselle sijaiskodin tarjonnut henkilö ei olisi saanut antaa eläintä toisen ulkoilutettavaksi.
– Selvitämme aina etukäteen myös sen, millaista koirakokemusta sijaiskodin tarjoavalla henkilöllä on koirista. Esimerkiksi voimakasluonteisia koiria ei sijoiteta paikkoihin, joissa ei ole aiempaa kokemusta. Tässä tapauksessa kokemusta oli, mutta ongelma oli eläimen eteenpäin luovuttaminen, jota ei olisi saanut tehdä, Wirzenius sanoo.
Lenni-koiralle koituneita vammoja hoidettiin eläinsairaalassa neljän päivän ajan. Yhdistys tarjoutui maksamaan eläinlääkärikulut.
– Koira on toipunut yllättävän hyvin, mutta se on selkeästi arempi kuin aiemmin. Lisäksi sen kurkku ei toimi ja henki kulje aivan normaalisti, jos se kovasti innostuu, Väisänen kertoo.
Lue myös: Koronakoirat aloittavat pian työnsä lentokentällä – karvaiset avustajat supernenineen voivat säästää koronatesteissa miljoonia euroja
Kädessä arvet ja hermovaurio
Kuvassa Kukka Väisänen ja Lenni-koira ennen Seurasaaren kohtalokasta päivää.
Kukka Väisäselle kävi huonommin kuin lemmikilleen. MTV Uutiset on nähnyt lääkäridokumentin hänen käsivartensa vammoista.
Puremahaavat yhdistyivät lääkärin mukaan läpi koko olkavarren, eli käytännössä koira ehti purra hampaansa yhteen hauiksen kohdalla.
Hoito oli kivuliasta ja pitkällistä. Avohaavoja ei ommeltu kiinni koiran syljessä olevien bakteerien ja mahdollisen tulehduksen takia, vaan niitä huuhdeltiin viiden viikon ajan joka toinen päivä.
Koiran hampaat osuivat hermoon, minkä vuoksi Väisäsen käden ulkoreuna, pikkusormi ja nimetön ovat edelleen tunnottomina.
Lääkärin arvion mukaan voi mennä jopa yli vuosi, että tunto palaa – jos palaa.
Väisänen on ammatiltaan oikomiskojeita valmistava suuhygienisti, jonka työnkuva perustuu pikkutarkkaan käsityöhön. Hän teki viime viikon tiistaina ensimmäisen työpäivänsä pitkän sairasloman jälkeen. Hän ei voinut vielä palata tavanomaiseen työhönsä, vaan tekee korvaavia tehtäviä.
– Vaikka homma on nyt etenemässä juridisia polkuja pitkin, niin menee vielä pitkään ennen kuin tiedän, miten vammat vaikuttavat loppuelämääni. Pahimmassa tapauksessa joudun opiskelemaan jopa uuden ammatin.
Poliisi tutkii tapausta
Helsingin poliisi vahvistaa tutkivansa tapausta rikosnimikkeillä vammantuottamus ja eläimen vartioimatta jättäminen. Esitutkinta on vielä kesken.
Väisänen ei ole sittemmin ollut yhteydessä koiraa ulkoiluttaneeseen naiseen tai tyttäreen, jonka hallussa koiran olisi pitänyt pysyä.
Väisänen on hyvin harmissaan siitä, että yhden ihmisen vastuuttomuudella ja ohikiitävällä hetkellä oli niin suuret vaikutukset hänen elämäänsä.
Samalla eläin joutui maksamaan hengellään ihmisten virheistä.
– Todella vakavat seuraukset näin turhasta jutusta. Kannan loppuelämäni näitä arpia. Sekin harmittaa, että nykyisin suhtaudun epäilevästi ja pelokkaasti esimerkiksi isompia koiria kohtaan. En myöskään uskalla ulkoiluttaa koiraani aikoina, jolloin muitakin koiria on paljon liikkeellä.
Väisänen on pohtinut monesti, jos hän olisi ollut lenkkipolulla yksin, ilman sankarillisesti toiminutta ystäväänsä.
– Pelkkä ajatuskin on kylmäävä. Lopputulos olisi siinä tapauksessa ollut varmasti vielä paljon pahempi.
“Aikamoiset arvet jäivät. Olen menossa elokuussa naimisiin ja toki raadeltu olkavarsi harmittaa. Kosmeettinen haitta on pieni asia kokonaisuudessa, mutta osoittaa sen, miten moneen elämän osa-alueeseen tällä oli vaikutusta”