Rikoskirjailija-toimittaja Harri Nykänen on suututtanut ja suissut vallasta monia Suomen mahtihenkilöitä. Tänään julkaistussa muistelmakirjassaan Nykänen julkaisee presidentti Mauno Koivistolta saamansa moitekirjeen, jonka Koivisto oli käskenyt hävitettäväksi heti seuraavana päivänä.
Koiviston oli kimpaannuttanut Nykäsen Helsingin Sanomissa julkaistu haastattelu vuosina 1982-86 oikeuskanslerina toimineesta Kai Kortteesta. Korte oli nälvinyt haastattelussa Koivistoa poliittistaustaisten talousrikosten tutkinnan kritisoimisesta.
Koiviston mukaan Korte teki hänelle erikoisen tempun, mutta tempun takana oli Kortteen lisäksi myös Nykänen Juttu nimittäin julkaistiin 13.12.1992, kolme päivää Kortteen kuoleman jälkeen. Syöpäsairas Korte oli kertonut haastattelussa elävänsä enää muutaman kuukauden, ja kaksikko sopi, että juttu julkaistaan vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Koiviston kirje HS:lle ja Nykäselle on kokonaisuudessaan tässä: |
”Edesmennyt oikeuskansleri Kai Korte on tehnyt minulle erikoisen tempun, jonka toteuttamiseen arvoisa sanomalehtenne on osallistunut. Kun en ole tilaisuudessa käymään keskustelua Korteen kanssa, haluan käydä keskustelua toimituksen kanssa. Oletan, että olette tällaisen tilaisuuden varalle valmistautunut. Minulla on muutama kysymys. Haastattelussa sanotaan, että Korteen mukaan Koivisto oli närkästynyt siitä, kuinka talousrikosten yhteydessä pidätettyjä puoluepamppuja kohdeltiin keskusrikospoliisin putkissa. Milloin tämä tapahtui ja ketkä puoluepamput olivat pidätettynä keskusrikospoliisin suojissa? Oletteko tarkistaneet, mitä mieltä Korte itse oli asianomaisten viranomaisten toiminnasta silloin, kun hänen haastattelussaan mainitsemansa asiat tapahtuivat? Olette varmaan tutustuneet eduskunnan oikeusasiamies Jorma S. Aallon päätökseen 20.6.85 kantelusta, jonka toimistopäällikkö Hainari oli tehnyt hänen tapauksensa tutkintamenetelmistä. Päätöksessään oikeusasiamies yhtyi Hainarin arvosteluun yhdessätoista tapauksessa. Oletteko harkinnut sitä mahdollisuutta, että olisin ollut aidosti huolissani mielivaltaisten otteiden esiintymisestä valtion viranomaisten toimissa? Olette varmaan pyrkineet löytämään jotain perusteita Kortteen olettamukselle, että minulla olisi ollut jotain erityistä henkilökohtaista syytä kiinnittää huomiota toimistopäällikkö Hainarin kohteluun viranomaisten taholta esim. mahdollinen tuttavuus tai vaimojen ystävyys tai muuta sellaista. Mitkä ovat suorittamienne selvitysten tulokset? Korte kertoi myös, että vaadin oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö Hakulista käymään presidentin kansliassa antamaan raportteja Hainarin jutun käsittelystä. Täällä työpaikallani ei tiedetä mitään Hakulisen käynneistä. Voitteko auttaa päivämäärien mainitsemisella.” |
Koiviston kirje aiheutti Helsingin Sanomissa Nykäsen mukaan melkoisen äläkän.
– Esimieheni määräsivät minut hankkimaan aineistoa vastauksia varten. Koska tiesin Koiviston yön yli nukkumiset, otin kirjeestä heti kymmenkunta kopiota, joita jätin uutispöytään ja muutamaan muuhun paikkaan, Nykänen kirjoittaa muistelmakirjassaan Likainen Harri – 20 vuotta Erkon renkinä.
Näpäytys takaisin
Eipä aikaakaan, niin Nykäsen aavistus kävi toteen – esimies marssi vaatimaan kirjeen hävittämistä, sillä Koivisto ei halunnutkaan sitä lehteen. Kopioista kuultuaan esimies näytti Nykäsen mukaan säikähtäneeltä.
HS ei kirjettä julkaissut, mutta presidentin närkästymisestä saatiin kuulla vielä samana iltana Nykäsen epäkorrektin tempun takia.
– Kerroin kirjeestä tutulle Yleisradion toimittajalle ja toimitin hänelle siitä myös kopion. Kun Koiviston närkästymisestä kerrottiin iltauutisissa, syntyi Hesarissa kova huuto. Päätoimittaja puhutti toimittajia selvittääkseen, kuka oli vuotanut kirjeen.
Lukuisia paljastusjuttuja korruptiosta ja talousrikoksista tehtaillut Nykänen myöntää kirjassaan halunneensa näpäyttää Koivistoa, joka vähätteli kyseisiä rikoksia.
"Maaninen sossunsyöjä"
Nykänen kertoo kirjassaan paljastaneensa useiden poliittisten toimijoiden vehkeilyitä. Hän kummasteleekin sitä, että hänet nähdään nimenomaan sosiaalidemokraattien vastustajana. Koiviston lisäksi erityiseen tikunnokkaan demareista joutuivat Kalevi Sorsa, Ulf Sundqvist sekä erityisesti Matti Ahde, joka joutui eroamaan Veikkauksen toimitusjohtajan paikalta Nykäsen selvitettyä Ahteen ahdistelleen nuoria naisalaisiaan.
Kirjassaan Nykänen pitää kunnianosoituksena sitä, kun pitkäaikainen pääministeri ja demarijohtaja Sorsa teilasi Nykäsen Uutispäivä Demarissa toukokuussa 2001, hieman Ahde-jupakan jälkeen. Nykänen sai Sorsalta liikanimen "Maaninen sossunsyöjä".
Sorsalta räjähteitä rikolliselle
Sorsaa Nykänen oli piinannut uutisella Sorsan mökkitien kunnostamisesta 1990-luvun lopulla. Tiehoitokunnan puheenjohtajana Sorsa oli antanut tien kunnostuksen ja siihen tarvittavien räjähteiden hankinnan miehelle, joka ilmoitti kokouksessa hallitsevansa räjähteet.
Miehen taustoja ei oltu kuitenkaan perattu kunnolla. Hänellä oli parinkymmenen vuoden mittainen rikosrekisteri, vaikka räjähteiden hankintalupa edellyttää hakijalta riittävää luotettavuutta ja arvostelukykyä.
Eräs mökkiasukas kantelikin asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle, jonka mukaan lupa-asia oli kuitenkin selvitetty asianmukaisesti. Päätöksestä kanneltiin vielä kahdesti, joista jälkimmäisen jälkeen apulaisoikeusasiamies myönsi lupaharkinnan perustuneen virheellisille lähtökohdille. Kukaan ei kuitenkaan ollut syyllistynyt virheelliseen menettelyyn.