Kolme alaa vaihtavaa sairaanhoitajaa kertoo, miksi ala on kriisissä – korona oli viimeinen niitti: "Olo on kuin pelastautuisin uppoavasta laivasta"

Kun koronapandemia tuli Suomeen viime keväänä, hoitoala muuttui radikaalilla tavalla. Sen saivat myös sairaanhoitajina työskentelevät Kaisa*, Sari* ja Anna* huomata.

Yhä tiukentuvat resurssit, jatkuva kiire ja ala-arvoinen kohtelu ovat saaneet kaikki kolme haastateltavaa suuntaamaan katseensa sairaaloiden ulkopuolelle. 

– Olen helpottunut tehtyäni päätöksen. Olo on kuin pelastautuisin uppoavasta laivasta, lähes kymmenen vuotta alalla ollut Sari kertaa tuntemuksiaan.

Kaisan, Sarin ja Annan mukaan yksi suurimmista epäkohdista sairaanhoitajan työssä on arvostuksen puute. Se on ongelma, joka on vaivannut alaa aina, mutta on korostunut entisestään koronapandemian aikana. 

– Jatkuva kusetettu olo tekee katkeraksi. Tämän vuoksi itse paraikaa mietin, millaisen siirron teen seuraavaksi, pian alaa vaihtava Kaisa sanoo harmissaan.

Huono palkka korostui etenkin koronaikana

Yksi konkreettinen esimerkki arvostuksen puutteesta on palkka.

Palkka-asia on korostunut edelleen korona-aikana, kun valtaosa hoitajista ei ole saanut rahallista lisäkorvausta työstään.

– Puhuttiin siitä, kuinka hoitajat ovat itsekkäitä, kun kehdataan vaatia palkkalisiä, kun yhteiskunta on kriisissä. Se kypsytti minua paljon, Kaisa muistelee viime kevättä.

Lue myös: Osalle sairaanhoitajista luvassa palkinto korona-aikana työskentelystä – Sairaanhoitajaliitto: Kaikkien tulisi saada korvaus

Palkka-asia koetaan yleisenä ongelmana

Sairaanhoitajaliiton teettämän kyselyn vastaukset kertovat siitä, ettei Kaisa ole yksin. Kyselyyn vastanneet sairaanhoitajat kokevat, että esimerkiksi rahallinen korvaus on konkreettinen esimerkki arvostuksesta.

Kyselyyn vastanneista lähes kukaan (94 %) ei saanut rahallista korvausta koronavirusepidemian tuomista lisähaasteista.

Sairaanhoitajaliiton mukaan sairaanhoitajan tehtäväkohtainen palkka on keskimäärin 2 478 euroa. Tämän päälle tulevat lisät, jotka voivat nostaa palkan yli 3 000 euroon. Suomalaiset hoitajat saavat liiton mukaan pohjoismaisiin kollegoihinsa verrattuna pienintä palkkaa. 

Lue myös: Koronakriisi vei hoitajilta lomia ja ajoi "pakkotyöhön" – Ruotsi tuplasi palkat, nyt Suomenkin hoitajille vaaditaan koronalisää: "Vaarallisesta työstä täytyy maksaa kunnon korvaus"

"Naurettavan huono palkka"

Erikoissairaanhoitaja toimiva Sari ei niin ikään koe palkan vastaavan työn vaativuutta. Hän kokee epäreiluksi myös sen, että erikoissairaanhoitajan palkka ei juurikaan eroa perusterveydenhuollossa työskentelevän hoitajan palkasta. 

– Työn vaativuudessa on suuri ero, mutta palkassa eroa ei ole. Myöskään työkokemuksella tai koulutuksilla hankittu erikoisosaaminen ja taidot eivät näy palkassa mitenkään. 

Sari tienaa kuukaudessa erikoissairaanhoitajan työstä bruttona noin 2 500 euroa ilman lisiä. 

– Voisi jopa sanoa, että palkka näin vaativasta ja vastuullisesta työstä on naurettavan huono, Sari kommentoi.

Uupumusta ja loppuun palamista

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kaisa on tottunut vaihtamaan työpaikkaa uniongelmien, uupumuksen ja sairastelun vuoksi. Hän uskotteli itselleen vuosia, että vaihtamalla paranee. 

Myös erikoissairaanhoitajana työskennellyt Sari vaihtoi osastoa tiuhaan. 

– Ongelmat pysyivät kuitenkin samoina työskenteli missä hyvänsä. Unelma-ammatti ei tuntunut enää unelmalta, vaan painajaiselta.

Sairaanhoitajaliiton jäsenilleen teettämän kyselyyn vastanneista 40 prosenttia kertoi uupumuksestaan. Saman verran vastaajista ilmoitti olevansa ajoittain uupunut. 

Lue myös: Koronakevät näännytti hoitajat, eroaalto uhkaa Ruotsia – 16 työvuoden jälkeen eroava Sara: "Emme ole valmiita jälleen venymään, ihmisten ajateltava ensin itseään"

Sari kertoo, että on todistanut monen hoitajakollegan loppuun palamista. Myös uupumisesta johtuvat sairaslomat ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus. 

– Erään raskaan työvuoron päätteeksi työtoverini itki ja sanoi, ettei kestä tätä enää. Hän lähti osastolta, eikä tullut enää takaisin. 

Myös Sari itse on kokenut olleensa uupunut työnsä vuoksi.

– Työterveyshoitaja suositteli minulle sairaslomaa. Lopulta pelastauduin loppuun palamiselta vaihtamalla toiseen yksikköön töihin. Siellä työ oli edelleen paineista ja kiireistä, mutta koin sen edellistä osastoa siedettävämmäksi. 

Korona söi resurssit

Anna uskoo, että yksi syy uupumukseen on numeroiden tuijottelu. Hänen kokemuksensa mukaan sairaaloissa priorisoidaan sitä, että kaikki vuodepaikat ovat täynnä, sen sijaan, että resursseja pohdittaisiin potilaiden tarpeiden mukaan. 

– Ei jakseta enää tsempata työkaveria. Huumori loppuu työstä ja kaikki yrittää vaan selviytyä, Anna pohtii uupumiskierrettä.  

Joka neljäs arvioi henkilöresurssien olleen joko riittämättömät tai täysin riittämättömät tämän vuoden kevään ja kesän aikana. 

– Työnantajalla on mahdollisuuksia käyttää työntekijää suoraan sanottuna hyväksi. Esimerkiksi vuoronvaihdoilla, ylitöillä ja pätkäsopimuksilla, Kaisa kertaa kokemuksiaan.

Lue myös: Nyt puhuvat koronakevään kauhut kokeneet hoitajat – selvä viesti kaikille suomalaisille: "Virus on hyvin salavakala ja taitava"

Kaisan mukaan syyt resurssipulan taustalla ovat rakenteellisia. Hänen mukaansa kenelläkään ei tunnu olevan halua korjata ongelmia pitkällä tähtäimellä, vaan alalla tyydytään "lyhytikäisiin sprintteihin". 

– Tämä näkyy konkreettisesti esimerkiksi siten, että sairaustapauksissa ei käytetä ulkopuolista työvoimaa vaan resurssipula pyritään korjata oman henkilöstön voimin.

Sarin mukaan resurssivaje onkin johtanut siihen, että hoitajia ei aina riitä hyvän hoidon tarjoamiseen. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että yhdellä hoitajalla on liikaa töitä. Silloin standardeja lasketaan ja tarjotaan ainoastaan välttämättömin. 

– Esimerkiksi jos potilas on saanut tarvittavan lääkehoidon infektion taltuttamiseksi ja tarvittavat toimenpiteet voinnin vakauttamiseksi, mutta hän joutuu makaamaan pissaisissa lakanoissa koska vaippaa ei ole ehditty vaihtamaan ajoissa. Pissainen peti on pieni murhe siihen nähden, että potilas on saatu ylipäänsä pidettyä hengissä.

Virheet seuraavat väsymystä

Sairaanhoitajaliiton kyselyyn vastanneista joka toinen koki työturvallisuutensa vaarantuneen koronatilanteen vuoksi. Vain joka viides kertoi, ettei työturvallisuus ole vaarantunut lainkaan.

Moni hoitoalalla oleva on koronan vuoksi joutunut venymään vuoroissaan. Pidentyneet työputket ja vuorotyö näkyvät väsymyksenä, joka voi johtaa virheisiin. 

– On niin monia mahdollisuuksia tehdä tosi valtavia virheitä. Kaikki lääkeasiat ja toimenpiteet, joita tehdään potilaille, Kaisa pohtii ja jatkaa.

– En ole valmis ottamaan tällä rahalla riskiä, että pilaisin jonkun elämän.

Lue myös: Tällaista on koronajäljittäjien työ: Soittelua aamuvarhaisesta iltamyöhään, pitkä lista kysymyksiä ja kohtaamisten tarkkaa haarukointia – "Kiirettä on pitänyt"

Sari kertoo työskennelleensä osastolla, jolla hän koki potilaiden olevan suoranaisessa vaarassa liian vähäisen hoitajamäärän vuoksi. 

– Kolmessa tai neljässä vaativahoitoisessa ja huolellista tarkkailua vaativassa potilaassa on työtä yhdelle hoitajalle enemmän kuin tarpeeksi, mutta todellisuudessa tällaisia potilaita saattaa olla hoitajan vastuulla jopa 10 tai enemmän. 

Onko edessä musta tulevaisuus?

Kaikki haastateltavat kokevat hoito-alan arvokkaaksi, mutta liian raskaaksi. Sarin mukaan haastava ja ihmisläheinen työ on parhaimmillaan palkitsevaa, merkityksellistä ja tuo tekijälleen iloa. Huonoja puolia on kuitenkin tällä hetkellä paljon enemmän.

– Hoitoalalla on niin huonot työolot, että ihmettelen miksi kukaan suostuu tällaista työtä tekemään. Jos hoitajien työolot saataisiin kuntoon, voisin ehdottomasti harkita jääväni alalle, Sari kertaa.

Sari on tilanteesta harmissaan, sillä hän kokee, että Suomen erikoissairaanhoidon sairaanhoitajat ovat valtavan ammattitaitoisia ja päteviä, ja hän kokeekin, että jokainen alalta lähtevä on suuri menetys. 

Annankaan ajatukset tulevasta ei näytä valoisalta, vaan hän kuvailee tulevaisuutta synkäksi ja jopa mustaksi 

– Kuka meitä hoitaa, jos me ei itsekään haluta hoitaa itseämme tai toisiamme? Mitä tapahtuu, jos kaikki kerta kaikkiaan palavat loppuun, eikä alalle hakeudu ketään opiskelemaan? 

Kaisa uskoo, että hoitoalalla pitäisi tehdä suuria muutoksia, jotta se kiinnostaisi nuoria.

– Onneksi näistä epäkohdista puhutaan nykyään avoimemmin. Koko hoitoala tulee olemaan todella isoissa vaikeuksissa, sillä hakijoita ei varmasti tule olemaan niin paljon kuin ennen.

*Haastateltavat eivät esiinny haastattelussa oikeilla nimillään yksityisyyden suojaamiseksi