Katajan Kunnarin kohtalo (Oulu 9.1.2017, lähtö 2) on tuttu raveja seuraaville. Lähtötohinoista alkaneiden tapahtumien onneton lopputulos oli se, että ruuna loukkasi jalkansa pahoin. Niin pahoin, että hevosen lopettaminen oli vääjäämätön vaihtoehto.
Oliko tilanteeseen syypää laukkaavaa hevosta varomattomasti ajanut vastustajan ohjastaja, loukkaantumisesta huolimatta maaliin saakka kilvanajoa jatkanut Katajan Kunnarin kuski vai tuomaristo? Sen selvittely jatkuu, sillä Katajan Kunnarin omistaja on tehnyt tapauksesta rikosilmoituksen.
Ravilähdöissä marginaalit ovat pieniä, ja riski sille, että rytisee, on alati olemassa.
Mitä sitten voidaan tehdä, jotta riskiä saadaan laskettua ja opittua Katajan Kunnarin tapauksesta? Kaikki lähtee vastustajan ja hevosen kunnioittamisesta.
* * *
Katajan Kunnarin lähdössä sattunut laukkaavan hevosen häiritsevä hidastaminen ei ollut vakavaa sorttia, mutta yleisesti ottaen ongelma on iso, kun tilannenopeudet ovat usein suuria. Aivan kuten liikenteessä saattaa seurata kauheita, kun edessä ajava survaisee äkillisesti jarrua.
Vaikka laukkaavan hevosen sääntöjen vastainen ajo on ollut Katajan Kunnarin vuoksi esillä, eivät ohjastajat ole ottaneet asiasta onkeensa. Vaarallinen meno jatkuu, kuten Kaustisella 22.1. lähdössä kaksi. Tuolloin kiihdytystä seuranneesta rytäkästä sikisi ketjureaktio, minkä vuoksi moni osallistuja menetti mahdollisuutensa.
Vaikka Kaustisella syylliselle rapsut rankimman mukaan jaettiinkin, eivät kaikki tuomaristot ole kiristäneet linjaansa. Esimerkiksi Forssan 24.1. ravien yhdeksännessä lähdössä oli kolmannessa kaarteessa vaaran paikka, kun johtavan kupeelta laukalle revenneen hevosen ohjastaja otti ajokkiaan voimakkaasti kiinni. Tästä tilanteesta ei tullut sanktiota, vaikka ainekset kolariin ja vastustajien vahingoittamiseen olivat padassa porisemassa.
Se, että Forssan lähdössä häirinnän kohteeksi joutuneet hevoset olivat tiukan paikan tullen ravivarmoja, ei voi olla lieventävä asianhaara.
Moraalisesta näkökulmasta ajatellen säännöissä on muuten norsun kokoinen aukko. Jos vastustaja vie toikkaroinnillaan toiselta menestymismahdollisuuden ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa loukkaantumisen, uhri ei saa hyvitystä. Hyvää – kenties satojen kilometrien – kotimatkaa vaan ja tervetuloa toistekin.
Monissa ravimaissa on käytäntö, että sääntöjä rikkoneen suorittamat sakot ohjataan uhrille. Harkitsemisen arvoinen asia myös meille?
* * *
Rikosilmoituksen tehneen Katajan Kunnarin omistaja syytti tuomaristoa siitä, etteivät he puuttuneet hevosen selvään ontumiseen. Hänen mukaansa olisi pitänyt joko keskeyttää lähtö tai katkaista Katajan Kunnarin matkanteko hylkäyksellä.
Ensin mainittu vaihtoehto on periaatteessa mahdollinen, mutta todennäköistä on, että lähdön keskeyttämisestä seuraa enemmän haittaa kuin hyötyä. Silloin kaikista osallistujista – ja kyllä, niin raadolliselta kuin se kuulostaakin, myös siihen totorahaa sijoittaneista – tulee asianosaisia. Ja useimmissa tapauksissa lähdön keskeyttäminen olisi hätävarjelun liioittelua.
Ontuvan hevosen hylkäämiseen pitäisi sen sijaan palauttaa valtuudet. Tämä oli Suomessa takavuosikymmeninä mahdollista.
Jos tuomaristo huomaa, että hevosen terveys on vaakalaudalla, tulisi langettaa hylkäystuomio ja velvoittaa ohjastaja keskeyttämään välittömästi.
Ylireagoinnin vaara toki vaanii. Esimerkiksi Ranskassa ollaan epäpuhtaasta ravista jopa hysteerisiä hylkäämään, ja toisinaan tuomioiden jakaminen tuntuu mielivaltaiselta. Sille tielle ei pidä lähteä, jo yksistään Suomen vallattomien vuodenaikojen ja rospuuttoratojen vuoksi. Niillä terveenkin hevosen ravi saattaa muistuttaa joskus kolmiloikkaa.