Suomen ravituomarit saivat vuoden alussa valtuudet siirtää konnuutta maalisuoralla tehneen valjakon vääryyttä kokeneen osallistujan taakse. Tänään alkaa viikko seitsemän, eikä sääntöä ole vielä kertaakaan pantu täytäntöön, vaikka aihetta olisi kenties ollut.
Pykälä kuuluu kokonaisuudessaan näin:
”Mikäli kilpailija loppusuoralla tekee rikkeen yhtä tai useampaa kanssakilpailijaa häiriten ja saa siitä etua, voidaan hevosen sijoitusta hylkäämisen sijaan siirtää. Häiriön tehnyt valjakko siirretään välittömästi häirityn hevosen tai häirittyjen hevosten taakse.”
Lähipäiviltäkin löytyy esimerkkejä, jolloin sääntöä olisi voinut soveltaa. Esimerkiksi Kouvolan torstaisten ravien kuudennessa lähdössä kesken kiivaan voittokamppailun Myriam Kemp ja Mika Forss tuuppaa pari kertaa Delilahia ja Jani Ruotsalaista. Sivuliike on hienovarainen, mutta kun vauhti on kovaa, häiriintyy Delilahin rytmi ja voitto karkaa Myriam Kempille.
Vermon lauantain kymmenennessä lähdössä Kari Rosimon ohjastama johtohevonen Air Gunner puskee maalisuoralla radan verran ulospäin ja häiritsee kupeellaan kirivää valjakkoa Up Up And Away/Hannu Torvinen. Kuten Delilahilla myös Up Up And Awaylla on vastustajaa parempi vauhti päällä, mutta ne puuttuvat sentit palavat kiilaamisen vuoksi.
Up Up And Awaykin nousee tilanteessa ulospäin, mutta luultavasti Air Gunnerin pakottamana. Jos Hannu Torvinen ei ajokkinsa juoksulinjaa olisi korjannut, olisi seurauksena ollut kontakti.
Sekä Mika Forss että Kari Rosimo saivat sakot kaistanvaihdosta loppusuoralla. Rike siis tunnustettiin, mutta sijoituksia tuomaristo ei alkanut siirrellä, vaikka vastustajalta voitto todennäköisesti vietiinkin.
* * *
Kummassakin esimerkkitapauksessa tulojärjestys annettiin ripeästi maaliintulon jälkeen. Vermossa vain vajaan minuutin kuluttua viimeisen hevosen maaliin saapumisesta. Jokainen ymmärtää, ettei siinä ajassa perusteellisia tutkimuksia suoriteta, ja herää epäilys, että syynättiinkö maalisuoralla tapahtuneita rikkeitä ennen tulojärjestyksen julistamista vai sittenkin vasta sen jälkeen.
Ainakaan ei kuulutettu, että tulojärjestystä tarkistetaan, kuten kiistanalaisissa tapauksissa pitäisi tehdä. Näin yleisö ja osallistujat pysyisivät ajan tasalla, eivätkä mahdolliset tulojärjestysten siirrot tai hylkäykset tulisi puun takaa.
Kuopion viime perjantain viidennessä lähdössä tutkittiin keulahevosen seilailua. Tämä kuulutettiin jämäkästi heti maaliintulon jälkeen, jolloin ei jäänyt epäilystä, etteikö tuomaristo olisi havainnut asiaa ajoissa.
Vermon tapauksessa radalle kuitenkin pisteet oivasta reagoinnista, sillä etukameran videokuva kyseisen lähdön loppusuorasta jaettiin Twitteriin. Näinä päivinä läpinäkyvyys on lajille kuin lajille elinehto. Kuluttajia ei ole varaa jättää katvealueelle.
* * *
Miten muissa lajeissa sitten suhtaudutaan vastustajan häirintään kriittisillä hetkillä? Esimerkiksi yleisurheilussa ratarikosta diskataan muitta mutkitta, jos vastustajalle on tästä aiheutunut harmia. Ihmis- ja eläinurheilu eivät ole täysin vertailukelpoisia, kun hevosella on toisinaan kuskista riippumaton tahto valita linjansa. Niin tai näin, moraali on kuitenkin sama. Jos haittaat vastustajan suoritusta, on sille hintansa.
Edellä esille nostetuissa tapauksissa eivät rikkeitä tehneiden kuskien saamat sakot paljon lämmitä rikotuksi tulleen hevosen taustavoimia tai siihen totorahaa sijoittaneita.
Maalisuoralla kiilaaminen on ollut raveissa välillä kuin vitsaus, jolla on muokattu vuosikymmenet tulojärjestyksiä. Hylkäys voi silti tuntua rankalta ratkaisulta, mutta nyt kun tulojärjestyksen siirron myötä tuomaristolle on annettu mahdollisuus pehmeämpään tuomioon, tulisi sitä myös käyttää. Näin oikeudenmukaisuus ja rehtiys saisivat tilaa ja ajokulttuurissa alkaisi uusi ajanjakso, jossa vilppi ei voittaisi eikä kaveria nostateltaisi.
Rima rikkojan siirtämisen suhteen on alkuvuoden aikana määritelty korkealle. Tuomarilinjan tulisi olla koko maassa yhtenevä, joten jos edellä mainituissa tapauksissa ei sääntöä käytetty, on aihetta pelätä, että loppusuoran hivuttelulle on annettu hiljainen hyväksyntä.