Jari Aarnio on tutkinnan aikana vaatinut vapauttamistaan toistakymmentä kertaa, mutta aina turhaan. Ensi viikolla hänen vangitsemistaan puidaan jälleen. Käräjäoikeuden ratkaisu antaa vihiä siitä missä jutussa mennään, kirjoittaa MTV Uutisten rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä.
Torstaina on merkkipäivä, jota ei kakulla juhlisteta. Jari Aarnio on istunut eristettynä poliisivankilassa kaksi vuotta. Juttua puidaan silloinkin Helsingin käräjäoikeuden salissa 209.
Kaksi vuotta on poikkeuksellisen pitkä tutkintavankeusaika. Tosin juttu on laajuudessaan aivan omaa luokkaansa Suomessa. Aarniolle vaaditaan törkeistä huumausainerikoksista maksimia eli 13 vuoden vankeustuomiota.
Aarnion vangitseminen oli oikeudessa viimeksi esillä kesäkuun lopussa. Silloin käräjäoikeus päätyi pitämään Aarnion vangittuna vain sotkemisvaaran takia. Ei sen takia, että olisi vaara paosta.
Oikeus katsoi, ettei Aarnio ollut selvittänyt esitutkinnassa asioita, esimerkiksi varallisuuttaan.
- Tutkinta on tämän vuoksi tavanomaista tutkintaa enemmän auki vielä pääkäsittelyvaiheessa, mikä lisää mahdollisuutta sotkea tutkintaa, oikeus perusteli.
- Käräjäoikeus tulee myös jatkossa arvioimaan Aarnion vangittuna pitämisen kohtuullisuutta suhteessa asian selvittämisen tärkeyteen, oikeus painotti.
Tähän käräjäoikeus joutuu ensi viikolla ottamaan kantaa.
Sotkemisvaara vai ei?
Juttu on edennyt kesäkuusta ja Aarnion puolustuksen mukaan tällaista sotkemisvaaraa ei enää ole, kun kaikki syytetyt on kuultu ensi viikolla.
Syyttäjät ilmoittivat heti tuoreeltaan vastustavansa vapauttamisvaatimusta. Heidän mielestään sotkemisvaara on edelleen olemassa, koska satakunta todistajaa on kuulematta.
Syyttäjät varmasti väittävät - kuten aina aiemminkin -, että korkealla poliisipäälliköllä on kyky vaikuttaa kertomuksiin. Syyttäjät varmasti muistuttavat myös, että Aarnio on myös syytteessä todistusaineiston vääristelemisestä.
Käräjäoikeus ei tulevassa vangitsemispäätöksessä ota syyllisyyteen kantaa, mutta Aarnion selitysten uskottavuus varmasti heijastuu päätöksessä.
Syyttäjien kovinta näyttöä huumejutussa ovat olleet Aarnion selittämätön varallisuus, Malmin naisen ja Keijo Vilhusen Aarniota syyllistävät kuulustelukertomukset sekä lukuisten puhelinten paikannus- ja soittotiedot.
Puolustuksen näkökulmasta katsoen Aarnio on antanut rahoille selityksen. Yli 400 000 euroa oli peräisin kuolleelta miljonääriltä, eivät huumekaupasta. Puhelinyhteyksiä on ollut paljon, mutta niitä puolustus on selittänyt tietolähdetoiminnalla.
Malmin nainen ja Vilhunen pyörsivät salissa Aarniota syyllistävät kuulustelukertomuksensa ja totesivat molemmat, ettei Aarniota ole syytä epäillä mistään.
Oikeus voi vapaasti harkita kumpaa se pitää luotettavampana: kuulusteluja vai salissa puhuttua. Tämä tapahtuu kuitenkin vasta varsinaisen tuomion yhteydessä.
Puolustuksen käsityksen mukaan syyttäjien ”kova näyttö” on pehmentynyt jutun edetessä.
Vapauttamisvaatimuksen myötä myös käräjäoikeus joutuu ainakin taustalla miettimään tätä, koska pakkokeinot eivät saa olla kohtuuttomia, eikä niillä saa tarpeettomasti aiheuttaa haittaa.
Toisaalta Malmin naisen ja Vilhusen kertomusten muuttuminen voisi puhua senkin puolesta, että sotkemisvaara on edelleen olemassa.
Vangitsemisratkaisussa ensi viikolla käräjäoikeus ei siis ota syyllisyyteen kantaan, mutta sen perusteella voi arvioida onko puolustus onnistunut vakuuttamaan myös käräjäoikeutta.
Näin erityisesti, jos oikeus päättäisi päästää Aarnion vastaamaan vapaalta.