Ohjaaja Aku Louhimiehen tulkinta Tuntemattomasta sotilaasta on varsin uskollinen alkuperäisteokselle.
Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas saa odotetun ensi-iltansa tänään perjantaina 27. lokakuuta. Väinö Linnan klassikkoteokseen perustuvassa elokuvassa seurataan erään jalkaväkiosaston kolmivuotiseksi venyvää rupeamaa Suomen jatkosodassa.
Kyseessä on jo kolmas tulkinta samasta teoksesta. Ensimmäisen version ohjasi Edvin Laine vuonna 1955 ja toisen Rauni Mollberg vuonna 1985. Kunnianhimoisen elokuvaprojektin alkumetreillä moni kysyikin, mitä uutta Louhimies voi tuoda elokuvaan?
Ihmiselle, joka ei ole elänyt sodan aikana, uusi Tuntematon sotilas tuntuu aidolta kuvaukselta taistelusta oman maan puolesta. Louhimiehen näkemys sotilaiden arjesta on synkkä, eikä poteroissa kuljeta rinta rottingilla. Rintamalla asuvat sankareiden sijasta pelko, lika, ikävä ja tuska.
Elokuvassa nähdään kirjasta tuttuja urotekoja, mutta niitä ei ylistetä eikä hehkuteta. Siinä missä alkuperäisteoksessa kerrotaan tarkalleen, kuinka monta vihollisen sotilasta Rokka onnistuu piilostaan tappamaan, elokuvassa määrää ei edes mainita, saati juhlita.
Sen sijaan kaikkein halveksuttavimmat teot varkauksista teloituksiin ja prostituutioon nousevat esiin kaikessa ankeudessaan. Osalla pää kestää sodan kauheudet, osa menettää järkensä ja alkaa ampua omiaan. Veteraaneja väheksymättä on virkistävää, että elokuva tuo esiin myös ihmisluonteen julmat ja heikot puolet, jotka jäävät suomalaisessa sotakeskustelussa helposti jalkoihin.
Salo, Hietanen, Rokka ja Koskela juhlistavat Mannerheimin syntymäpäivää. Vasemmalta oikealle kuvassa näyttelijät Akseli Kouki, Aku Hirviniemi, Eero Aho ja Jussi Vatanen.
Naiskuvia tuoreessa Tuntemattomassa tarjoillaan aiempaa runsaammin. Siinä, missä Laineen ohjaamassa elokuvassa nähdään lähinnä Kalinkaa luritteleva karjalaiskaunotar, Louhimies marssittaa valkokankaalle paitsi raakaa työtä paiskivia lottia myös maatilaa pyörittäviä naisia. Sotaa käydään muuallakin kuin rintamalla, ja se näkyy.
Elokuvan näyttelijäsuorituksista ei löydy moitteen sanaa. Eero Aho loistaa viekkaana alikersantti Antero Rokkana, Aku Hirviniemi istuu täydellisesti hölpöttelevän ja tunteellisen kersantti Urho Hietasen rooliin ja jopa aina niin lupsakka Jussi Vatanen on edukseen jäyhänä ja rohkeana luutnantti Vilho Koskelana. Ensimmäisen pääroolinsa elokuvassa tekevä Johannes Holopainen ikuistaa tuntuvasti kapteeni Jorma Kariluodon suonissa virtaavan pelon, kun miehet pitäisi saada liikkeelle, vaikka omakaan rohkeus ei tahdo riittää.
Kapteeni Kariluoto meni naimisiin kesken sodan. Kuvassa näyttelijät Marketta Tikkanen ja Johannes Holopainen.
Juonellisesti elokuva ei tarjoile ylimääräisiä yllätyksiä, sillä käsikirjoitus on uskollinen alkuperäisteokselle. Se on hyvä ratkaisu – miksi pyörä pitäisi keksiä uudestaan? Vertailulta Linnan kirjaan tai edellisiin elokuviin ei kuitenkaan vältytä ja juoneen kajoaminen olisi suunnaton riski.
Kolmetuntinen elokuva kantaa loppuun saakka tarinan, hienojen roolisuoritusten ja visuaalisen näyttävyyden siivittämänä. Louhimies onnistuu nostamaan tarinan elokuvan nykystandardeihin sopivaksi ilman tarpeettomia kikkailuja.
2:21
