Kommentti: Kolme syytä, miksi suurelokuva Kätilö jättää kylmäksi

Antti Jokisen ohjaama, Katja Ketun romaaniin pohjautuva suurelokuva Kätilö saa ensi-iltansa perjantaina 4. syyskuuta. Montrealin arvostetun kansainvälisen elokuvafestivaalin ohjelmistoon taannoin valittu elokuva on rakkaustarina, joka sijoittuu Lapin sotaan ja käsittelee myös Suomen ja natsi-Saksan yhteistyötä sota-aikana.

Elokuvassa Helena-niminen kätilö rakastuu saksalais-suomalaiseen SS-upseeri Johannekseen, jonka henkilöhistorian kautta päästään sisään syyllisyyden kuormittamaan sotilaan sieluun. Hyvä vie lopulta voiton pahasta.

Kätilö on aiheeltaan rankka ja näyttävä elokuva. Natsiteema ja sotavankien karu kohtelu on kuvitettu niin, että yksityiskohdilla ei mässäillä, vaan katsojan mielikuvituksen tehtäväksi jää visioida se, mitä rankimmissa kohtauksissa lopulta tapahtuu.

Syksyn kotimainen suurelokuva jättää kuitenkin kolmesta syystä kylmäksi. Lue alta, miksi.

1. Murre vie huomion

Aluksi tuntuu siltä, että elokuva ei pääse lentoon ja roolihahmojen käyttämä vahva pohjoisen murre vie pääosan, sillä puheesta ei tahdo saada selvää. Näyttelijöiden puhe tuntui jäävän paikoin jalkoihin myös taistelukohtausten aikana. Elokuvan loppupuolella, kun murteeseen oli jo ehtinyt tottua, saattoi keskittyä täysin kokonaisuuteen, siihen, miten kaikki elementit nivoutuvat yhteen.

Ja kyllähän ne parhaimmillaan hyvin nivoutuvatkin. Kesällä ja syksyllä 2014 Lapissa, Pohjois-Norjassa, Liettuassa ja Etelä-Suomessa kuvattu elokuva näyttää valkokankaalla erittäin hienolta. Etenkin Lapin maisemat ovat henkeäsalpaavia.

Muutaman kerran Kätilöä katsoessa tulee mieleen myös ajatus, että eikö Suomessa ole jo nähty riittävän paljon sotaelokuvia. Uusi Tuntematon sotilaskin on jo tuloillaan.

2. Pääparin välinen kipinä puuttuu

Tarjoaako Jokisen ohjaus teemaan mitään uutta ja mullistavaa? Visuaalisesti, kuvanlaadullisesti kyllä. Sen sijaan elokuvan pääparia näyttelevät Krista Kosonen ja Lauri Tilkanen jäävät rooleissaan hieman etäisiksi, ja tuntuu, että tunnelataus parin väliltä puuttuu.

Olkoonkin, että hahmot elävät sota-aikana ja romanttinen kanssakäyminen ei olekaan päällimmäisenä mielessä.

Ikonista valkokangaspariskuntaa tästä parista tuskin jää elämään. Loppuratkaisu tuntuu siloitellulta.

3. Monet hahmot ja tapahtumat jäävät irrallisiksi

Kososen ja Tilkasen lisäksi päärooleissa nähtävät Pirkka-Pekka Petelius ja Tommi Korpela lähes varastavat show'n pääparilta. Etenkin Korpelan pahaenteisesti esittämän SS-komentajan odottaa koko elokuvan ajan tekevän jotain todella pahaa.

Muutamat sivuosahahmot ja sitä kautta myös tapahtumat jäävät irrallisiksi ja vaille selitystä. Romaanin lukeneille nämä saattavat aueta, mutta jos kirja on jäänyt lukematta, elokuva vaikuttaa paikoin kohtauskollaasilta, jonka sisältö ei nivoudu yhteen.

Kätilön näkeminen ei räjäytä tajuntaa, mutta se on elokuva, josta tullaan varmasti kohisemaan pitkin syksyä.