Angela Merkelin liittolaiset ovat kärsimässä historiallisen tappion, joka heikentää myös liittokanslerin jo valmiiksi heikentynyttä asemaa. Saksan puoluekenttä on murroksessa. Oikeiston ja vihreiden liitosta voi tulla uusi normaali.
Miksi meidän suomalaisten pitäisi kiinnostua nahkahousu- ja olutosavaltio Baijerin vaaleista?
Siksi, että Euroopassa tahdin määräävä Saksa on taitekohdassa, joka ravistelee vääjämättä koko maanosaa. Ja taloudellisesti vahvalla Baijerilla taas on erityisasema Saksan poliittisessa järjestelmässä.
Konservatiivinen kristillis-sosiaalinen unioni (CSU) on hallinnut Baijeria muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta yksin ja suvereenisti ehdottomalla enemmistöllä vuodesta 1957. CSU:n ylivalta Baijerissa on ollut yksi kristillisdemokraattien (CDU) valtakunnallisen mahtiaseman peruspilari.
Näin siitäkin huolimatta, vaikka omintakeisilla baijerilaisilla on ollut omintakeisia johtajia. Vanhempi polvi muistaa hyvin Franz-Josef Straussin, joka viljeli suomettumistermiä ja joka aiheutti kosolti päänsärkyä CDU:ta johtaneelle liittokansleri Helmut Kohlille.
Kohlin seuraaja ja oppityttö Angela Merkel ei hänkään olisi välttämättä pitkäaikainen kansleri ilman CSU:ta. Nyt Baijerin sisarpuolue kuitenkin vauhdittaa Merkelin lähtölaskentaa. Osin tarkoituksella ja osin ei.
Jäähyväiset ehdottomalle enemmistölle
CSU kärsii Baijerissa rökäletappion. Ehdottoman enemmistön viisi vuotta sitten taannut 47,7 prosentin kannatus voi pahimmassa tapauksessa sulaa sunnuntain vaaleissa alle 30 prosenttiin.
CSU:n suurin haaste on oikeistopopulistinen Vaihtoehto Saksalle (AfD), joka on maahanmuuttovastaisella meuhkaamisellaan kaapannut äänestäjiä vanhalta mahtipuolueelta.
CSU:n johtajat, ennen muuta Merkelin hallituksen sisäministeri Horst Seehofer ja Baijerin CSU-pääministeri Markus Söder, ovat yrittäneet torjua radikaalin oikeiston öykkäröintiä öykkäröimällä lähes yhtä radikaalisti.
Taktiikka on ollut väärä. Saman torven toitottaminen AfD:n kanssa on pikemminkin karkottanut äänestäjiä.
CSU:n oikea laita näyttää luottavan mieluummin ”aitoihin” öykkäreihin ja siirtyy AfD:n taakse. Monet lähempänä poliittista keskustaa olevat CSU:n kannattajat taas sanovat haisevan vastalauseen maahanmuuttojänkkäämiselle ja antavat äänensä vihreille.
Saksan turvallisin osavaltio
Maahanmuutto jakaa vaalikarjaa erityisesti Baijerissa.
Vastustajat, jotka äänestävät AfD:tä, ovat usein niitä, jotka joutuivat läheltä seuraamaan vuosien 2015 ja 2016 pakolaisvirtaa osavaltion rajoilla. Heihin uppoaa hiivoitettu vaalipuhe Saksan islamisoitumisesta ja nuorten muslimimiesten vaarallisuudesta.
Toisaalta Baijeri ja sen suurkaupungit ovat Saksan turvallisimpia. Siksi moni valveutunut ihmettelee, miksi CSU ajaa poliisille lisää valtuuksia nimenomaan maahanmuuttoasioissa ja tiukentaa rajavalvontaa, vaikka mitään varsinaista ongelmaa rajoilla ei ole ollut pitkään aikaan.
Tämä puoli baijerilaisista nostaa Vihreät sunnuntaina n. 18% kannatuksella osavaltion toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Reilusti ohi sosiaalidemokraattien (SPD) ja myös AfD:n.
Ympäristöpuolueen voittokulkua vauhditta kiistatta myös ajankohtainen ilmastokeskustelu. Moni ympäristötietoinen baijerilainen pitää CSU:n johtajia autokonsernien vasalleina, jotka yrittävät viimeiseen asti suojella Saksan autoteollisuudelle tärkeää dieselteknologiaa.
Vaikka se kiistatta aiheuttaa terveyshaittoja kaupunkien ruuhkasumpuissa.
Epäpyhä allianssi voi syntyä
Vihreiden ja CSU:n linjaukset eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Se ei kuitenkaan välttämättä estä niitä muodostamasta Baijerin seuraava hallitusta.
Malli ei ole Saksassa tavaton. Autoteollisuuden tyyssijana tunnetussa Baden-Württembergissä vihreiden ja CDU:n koalitiohallitusta johtaa vihreä pääministeri Jürgen Kretschmann.
Jos Baijerissa päädytään vastaavaan CSU:n vetämään koalitioon, se tasoittaa tietä vihermustalle hallitukselle myös valtakunnallisesti. Merkel yritti viime syksyn vaalien jälkeen kasata hallitusta vihreiden ja liberaalien kanssa. Hanke tyssäsi liberaalien vastustukseen.
Kohlin hallituksen ympäristöministerinä toimineen Merkelin tiedetään itse kannattavan hallitusyhteistyötä vihreiden kanssa. Monissa poliittisissa analyyseissä vihermustaa koalitiota pidetään ainoana todellisena tulevaisuuden vaihtoehtona.
Tätä ajattelua löytyy sekä vihreiden että konservatiivien leireistä.
Merkel saa epäluottamuslauseen
Jos tällainen vaihtoehto joskus tulee, sitä johtaa joku muu kuin Merkel.
Jokainen konservatiivien Baijerissa menettämä ääni on osin myös epäluottamuslause liittokanslerille. Jos Hessenin osavaltiovaalien tulos kahden viikon päästä kertoo samanlaisesta kyllästymisestä, Merkelin on pakko miettiä vetäytymistrategiaa. Erityisesti sen aikataulua.
Voi olla, että kestokansleri pakotetaan miettimään jo ennen CDU:n joulukuun puoluekokousta, koska on aika jättää puolueen puheenjohtajan ja koska kanslerin tehtävät.
Helmut Kohl luopui molemmista vasta vuoden 1998 kirvelevän vaalitappion jälkeen. Eli aivan liian myöhään.
Moni asia viittaa siihen, että Merkel sortuu samaan virheeseen.
Saksa käpertyy sisäänpäin
Joka tapauksessa Euroopan pitää nyt pitäksi aikaa unohtaa se vakaa Saksa, jonka johdolla toistuvista kriiseistä on selvitty.
Vaikka Merkel jatkaisi kanslerina vaalikauden loppuun asti EU:n mahtivaltio käpertyy lähivuosina tuijottamaan omaan napaansa. Käytännössä se tarkoittaa, ettei Merkelillä ole enää sitä suvereenia asemaa, jonka turvin hän on luovinut EU-laivaa yhdessä Ranskan ja muiden avainliittolaisten kanssa.
Tilannetta ei helpota se, että myös avainliittolaisilla on pakka sekaisin.
Ranskan presidentin Emmanuelle Macronin tähti on, jos ei nyt sammunut, niin ainakin himmentynyt uhkaavasti. Britannia jättää EU:n ovet paukkuen ja Italiassa kaaos on pahempi kuin ehkä koskaan.