Kysyin vanhemmalta tyttäreltäni, mitä mieltä hän on etäkoulusta. Vastaus tuli nopeasti: "Etäkoulu on kuin pashaa, jota en halua syödä."
Pasha on tuottanut itsellenikin vaikeuksia ja nielemistä on ollut välillä tässäkin. Mutta kaikessa on hyvät ja huonot puolensa, kertoo kommentissaan MTV Uutisten toimittaja Kitta Ahlfors.
Oikeastaan etäkouluaamut ovat parasta, kun seuraa sivusta ekaluokkalaisten videotapaamista. Koko luokka, opettajan johdolla, laulaa jotenkin näin: "Olemme täällä taas, mitä tehdään? Lukemista ja kirjoittamista, sitä teemme tänään."
Tässä vaiheessa eli kello 9 olen itsekin vielä valppaana ja mietin, että kyllä tästä selvitään. Samaan aikaan omissa huoneissaan aloittelevat päivää kaksi vanhempaa lasta. He eivät kuule hengennostatuslaulua, joten ei ihme, että kaksikko vaikuttaa meitä väsyneemmältä raahautuessaan keittiöön valmistamaan aamupalaa.
Ja siis kyllä, valmistamaan itse aamupalaa. Huomasin nimittäin, että rajansa kaikella. En ehdi olemaan kotiopettajatar, kokki ja toimittaja samaan aikaan. En ole ollut kummoinen kokki ennen koronaakaan, joten kinkkupiirakoiden ostaminen on viime aikoina riistäytynyt käsistä.
Vai miten pitäisi tulkita myyjättären ilmettä ja kysymystä: "Kaikkiko?" Onneksi naamamaski peitti oman ilmeeni, kun vastasin myöntävästi.
Mummu ja etäläksyt Skypellä
Ja tiedoksi, että lapsillani on myös isä, joka huolehtii heidän ruokailuistaan itseäni paremmin. Hän myös kuuluu mummun kanssa kotikoulumme vahvaan opettajakuntaan. 77-vuotiaan karanteeniin passitetun äitini kotiopettajan uraa himmensi alkuun ikivanha Nokia, mutta Skype-yhteys pelasti tilanteen kaikkien kannalta. "Parhaita ovat päivät, joina saan auttaa koulutöissä".
Sosiaalisesta mediasta olen huomannut, että joissain perheissä lapset tekevät läksynsä tuosta vaan. Mukavaa heille kaikille. Meillä ei ole näin. Etenkin ekaluokkalaisen kanssa istumme pitkät tovit äidinkielen ja matematiikan parissa. Kyse on keskittymiskyvystä joka vaihtelee 0-10 välillä. Ollessamme tilanteessa 0 yritän muistella sitä kivaa aamulaulua, mutta jossain vaiheessa päivää sävel on hävinnyt mielestä.
Kotitehtäviä ei ole onneksi ollut liikaa kenelläkään lapsista. Jos tehtäviä on jäänyt iltamyöhään, kyse on pikemminkin tekijästä kuin määrästä sekä kiireisistä vanhemmista.
Majavan elämä inspiroi
Etäkoulu on kuitenkin auttanut pääsemään paremmin kärryille lasten koulusta. Lisäksi muistin taas, että historia oli aikanaan lempiaineeni. Kun innostuin viime viikolla suuresti myös majavan elämästä, 12-vuotiaani oli sitä mieltä, että "kukaan ei voi olla tollanen". Toivon silti, että innostus tarttuu.
Kun ekaluokkalaisella on kotikoulussa välitunti, teen Skype-haastatteluja. Välitunnit saattavatkin kestää tässä kotikoulussa useita tunteja.
Jotkut haastateltavat ovat myös tavanneet lapseni, jotka ovat kävelleet kesken haastattelun kysymään, mitä on ruokana (kinkkupiirakoita), tekemään jumppaliikkeitä (kulta jumpataan huomenna), ja kysymään, onko karkkipäivä saatavissa takaisin (ei ole).
Kesäloma, tule jo
En ole tämän ongelman kanssa yksin, sillä myös opettajien lapset pistävät aamupalavereissa parastaan. Milloin joku on lukkiutuneena kännykän kanssa vessaan tai toiset meluavat niin, että oppilaiden pitää sanoa, että he eivät kuule opettajaa.
Ja kaikki tämä tekee tästä älyttömästä tilanteesta inhimillisempää ja niin paljon hauskempaa.
Totuus on kuitenkin, että olen odottanut kesälomaa nyt kiihkeämmin kuin koskaan aikaisemmin. Enkä puhu nyt omastani vaan lasten kesälomasta. Lapset kun palaavat kouluun toukokuussa.
Kun kerroin asiasta ekaluokkalaiselle, ensimmäinen kysymys oli: "Saako sitten halata?"
Ja siinä on tiivistettynä etäkoulun suurin miinus. Elämä ilman koulukavereita on ihan pashaa.