Kommentti: Ensitreffit alttarilla -asiantuntijat ovat tehneet erinomaista työtä – älkää olettako mitään ensinäkemän perusteella!

Pia Alapeteri (s. 1976) on bloggaaja, sisällöntuottaja ja kustannustoimittaja, joka avioitui ensitreffeillä kesällä 2014. 

Hihitän silmät vettä valuen. Hotellihuoneen katto ja kokolattiamatto ovat märkinä samppanjasta ja me kaksi hienoisessa hiprakassa viinistä ja toisistamme. Hääpäivän humu on takana ja hermoja raastava jännitys vihdoinkin lauennut. Kamerat on hyvästelty hetkeksi, ja hääyö on yksin meidän. Yhteisten muistojen luominen voi alkaa.

Videolla: Heikki on Miinan luona kylässä ensimmäistä kertaa!

Ensimmäinen aamu on epätodellinen. Sormukset kiiltävät nimettömissä, mutta vierellä on ihminen, jonka olen kohdannut vain vuorokausi sitten. Loikoilemme lakanoissa, jaamme salaisuuksia ja kerromme tärkeitä tarinoita. Kulmapalat ovat asettuneet jo paikoilleen, mutta tuhansia pieniä palasia lojuu vielä levällään laatikossa. Niistä rakentuu toivottavasti yhteinen elämä.

Mitä todennäköisimmin samoja ratoja ovat kulkeneet myös tämän kesän avioparien ajatukset. Herääminen vastavihityn puolison vierestä on outoa, mutta ihanaa. Samppanja kuohuu suoraan syliin, silmät kostuvat ajatuksella valituista huomenlahjoista ja hymy on herkässä. Tuntuu, näyttää ja kuulostaa niin hyvältä, että melkein hirvittää.

Kun tupatarkastukset on tehty, seuraa häämatka. Matkustaminen paljastaa uusia puolia jokaisesta meistä. Yksi haluaa koluta kaikki historialliset kohteet, toinen kulkee kartan kanssa suorittaen suunnitelmallisesti koko kaupungin, kolmas vetää lenkkitossut jalkaan ja neljäs haluaa haahuilla sinne, minne nenä näyttää.

Minä kuuluin ennen suorittajiin, mutta sittemmin olen harpannut haahuilijoiden leiriin. Onneksi minulle valittu puoliso on samaa puuta. Niinpä häämatkalla Pariisissa istumme aamiaiskahviloissa, herkuttelemme juustoja hotellihuoneen parvekkeella, paseeraamme paikallisissa puistoissa, ja löydämme lopulta itsemme vahingossa keskeltä paikallista taiteiden yötä. Eiffelin juurelle sentään ehdimme, mutta torniin kiipeämisen jätämme seuraavaan kertaan.

LUE MYÖS: Tässä he ovat: Uudet Ensitreffit alttarilla -sinkut esittäytyvät vain MTV.fissä

Hymy korvissa seuraan parien häämatkaa. Kiintymyksen merkkejä, kemiaa ja kipinöintiä on havaittavissa – käsi etsiytyy käteen, pää nojaa olkapäähän, suukkoja vaihdetaan ja huumori kukkii. Rosan ja Eetun silmät loistavat, Sini ja Vesa ovat liikuttavan luontevia keskenään. Arvoiltaan ja elämänasenteeltaan samankaltaiset Miina ja Heikki alkavat vähitellen löytää yhteisen sävelen. Lyön pääni pantiksi, että vahvoihin mielikuviin perustuvat epäilykset hiipuvat hiljalleen ja Heikki sulaa positiivisuutta pulppuilevan Miinan edessä. Asiantuntijat ovat tehneet erinomaista työtä.

Jos jotain omasta kokemuksestani jälkikäteen muuttaisin, jatkuvien johtopäätösten tekeminen ja tarpeeton analysointi saisi jäädä. Vaikka luulin olevani luonteeltani heittäytyjä, en osannutkaan elää hetkessä ja ottaa rennosti. Matkustaessani haahuilin, mutta avioliiton ensimetrejä suoritin. Tilanne oli uusi ja vähän pelottavakin. Siksi samaistun Rosaan ja pikkuisen pelkään heidän liittonsa puolesta. Ahdistuminen uudessa elämäntilanteessa on luonnollista, mutta toivottavasti siitä päästään yli. Peukut ovat kaksin käsin ja korkealla pystyssä!

Huomaan toistelevani itsekseni Marianna Stolbowin viisaita sanoja: älkää olettako mitään ensinäkemän perusteella. Edetkää hitaasti, mutta uteliaasti uutta ihmistä kohti. Rakentakaa kumppanuuden silta toisen luo. Tutustukaa, ihastukaa, rakastukaa ja rakastakaa.

Jonon jatkoksi lisään vielä yhden neuvon: mitä enemmän odottaa ja pelkää kuplan puhkeamista, sitä korkeammalta putoaa. Köllötelkää kukissa ja pumpulissa, ja ottakaa arki vastaan asia kerrallaan. Sillä kiire teillä ei ole, elämä odottaa kyllä!

Mitä tunteita hääjakso sinussa herätti? Osallistu keskusteluun Twitterissä tunnisteella #ensitreffitalttarilla!

Ensitreffit alttarilla AVAlla alkaen tiistaisin klo 21