Kriisistä kriisiin kulkeneen Euroopan Unionin korpitunnelin päässä loistaa valo tai ainakin sen jonkinlainen kajastus. Huippukokous Brysselissä halusi välittää päätöksenteostaan yhtenäistä viestiä ja onnistuikin siinä.
Eurooppaneuvoston puheenjohtajalle, puolalaiselle Donald Tuskille tämänkertainen neuvoston istunto oli jo järjestyksessään 80. Tusk kiteyttti tuntonsa Unionin nykytilasta sanomalla, ettei koskaan aiemmin ole uskonut yhtä vahvasti Euroopan menevän eteenpäin kuin nyt.
Ranskan uudelle presidentille Emmanuel Macronille kokous oli puolestaan ensimmäinen. Yhtäläisyysmerkin voikin aika helposti vetää Tuskin kommentin ja Macronin välille. Monelle Macron edustaa uuden ajan alkua. Eurooppamyönteinen ja uudistuksia luvannut ranskalainen vakuutti Brysselissä kollegoitaan ja koko unionia siitä, että EU:lla on yhä paikkansa ja entistä parempi tulevaisuutensa. Kun vielä Saksa ja Ranska EU:n johtokaksikkona ovat löytämässä entistä tiiviimmin toisensa, voi Saksan syksyisten vaalien jälkeen uudistustyö todella ehkäpä alkaa.
Huippukokous päätti jo eilen yksimielisesti pysyvän rakenteellisen puolustusyhteistyön käynnistämisestä. Kaikki jäsenvaltiot haluttiin asian taakse, vaikka käytännössä yhteistoimintaprojekteja kukin maa pohtii ja päättää itsenäisesti omien tarpeittensa pohjalta. Joka tapauksessa yksimielisyys yhteisten puolustushankkeiden suhteen löytyi ja vieläpä aika vauhdilla. Suomi ja Ranska nostivat asian esille viime kesänä yhteisessä julkilausumassaan. Aika epävarmuuden ja terrorin täyttämässä Euroopassa oli otollinen ja päätös syntyi vähän kaikkien yllätykseksi jo nyt. Tässä pieni Suomikin sai kiitosta aktiivisuudestaan asian suhteen.
Myös Brexitin osalta Brysselissä nähtiin yksituumaisuutta. Britannian pääministeri Theresa May ilmoitti tuovansa huippukokouksen työillalliselle esityksensä kansalaisten asemasta ja oikeuksista brexitin jälkeisessä maailmassa. EU:n puolella eroneuvottelut halutaan kuitenkin pitää neuvottelijoiden välisenä, eikä asiasta suostuttu kokouksessa yhdessä Mayn kanssa keskustelemaan. Britannian lähdön halutaan nyt vain nostavan EU:n asemaa ja merkitystä, ei päinvastoin. Prosessi jauhaa siis tiukasti rattaillaan, vaikka jotkut vielä eron perumisesta unelmoivatkin. Saksan Angela Merkel muotoili tulevaisuuden olevan brexitiä (menneisyyttä) tärkeämpää.
Mutta entä se tulevaisuuden uudistustyö sitten käytännössä? Voiko 27 erilaista jäsenmaata löytää yhteisen suunnan ja ymmärryksen asiasta kuin asiasta? Tuskin.
Osa haluaa syvempää integraatiota, osa entistä väljempää unionia. Esimerkiksi Ranskan ajama yhteinen budjetti ja valtiovarainministeri kammoksuttaa monia. Pakolaiskysymysten äärellä ollaan yhtä neuvottomia kuin jo pitkään ja turvapaikanhakijoiden sisäisten siirtojen kohdalla joudutaan pohtimaan jo oikeustoimiakin tiettyjä jäsenmaita kohtaan taakanjaon toteutumattomuudesta.
Pääministeri Juha Sipilä sanoi eilen, että EU:n pitkän tähtäimen suunnitelmissa tulisi välttää enemmän ei -sanan käyttöä ja olla valmiimpi laajempaan pohdintaan. Jos lähtökohdat asioihin ovat kuitenkin täysin vastakkaisia voi pelkkä pohdintakin tuottaa tuskaa.
Vaikka Unioni pakon edessä entistä tiiviimmin yhdessä eteenpäin ehkä katsookin vain aika näyttää minkälaiseksi näkymä horisontissa muotoutuu. Luottavaisempi ja yhtenäisempi katse on edes vähän parempi kuin huolestunut vilkuilu suuntaan tai toiseen.