Oikeistopopulistien ratkaisut ongelmiin ovat pääsääntöisesti vääriä, mutta ne kiehtovat äänestäjiä. Koko ajan enemmän myös Saksassa. Torjuntataistelussa ei ole oleellista, kaatuuko Merkel. Oleellisempaa on, meneekö EU Merkelin mukana.
Ennätyksellisen kauan Saksaa hallinneen liittokansleri Angela Merkelin kohtalo on nyt toisaalta Baijerin kristillissosiaalisen unionin (CSU) ja toisaalta eurooppalaisten kumppanien käsissä. Se voi ratketa pahimmalla mahdollisella tavalla jo lähipäivinä.
Jos Merkel ei pysty puristamaan EU:n huippukokoukselta riittävän tiukkoja sanamuotoja tulevasta pakolais- ja siirtolaispolitiikasta, CSU:n puheenjohtaja ja Merkelin hallituksen sisäministeri Horst Seehofer kiristää yksipuolisesti Saksan rajavalvontaa.
Hän tekee sen vastoin liittokanslerin tahtoa. Siksi Saksan hallitus saattaa kaatua ja Merkelin neljäs kanslerikausi saattaa päättyä kirvelevään nöyryytykseen.
Merkeliä voi hyvällä syyllä puolustaa. Sekä Saksassa että koko Euroopassa. Kaikista yhteisvaluutta euroon, pakolaisiin ja vapaan liikkuvuuden takaavaan Schengenin sopimukseen liittyvistä ongelmista huolimatta.
Tärkein ei kuitenkaan ole Merkel henkilönä ja poikkeuksellisena poliitikkona. Tärkeämpää on se, mitä hän puolustaa ja edustaa.
Jos Horst Seehofer sulkee yksipuolisesti Saksan rajat muihin EU-maihin rekisteröityneiltä turvapaikanhakijoilta, EU:n loppu alkaa. Muut maat seuraavat mukana. Euroopan menestystarinaa siivittänyt sisämarkkina raunioituu ja vapaa liikkuvuus hiipuu haaleaksi muistoksi.
Merkel sanoo Seehoferille ei, koska hän haluaa torjua yksipuolisen nationalismin ja pitää yllä sääntöihin ja yhteisiin sopimuksiin perustuvaa liberaalia maailmanjärjestystä.
Saksan johtajalla on kuitenkin yhä vähemmän riittävän vahvoja, vaikutusvaltaisia ja äänekkäitä liittolaisia sekä kotimaassa että kansainvälisissä neuvottelupöydissä. Eurooppassa Ranskan presidentti Emmanuel Macron alkaa olla ainoa lajissaan.
Äänekkäästi öykkäröiviä vastustajia, joita Merkelin kaatuminen palvelisi ja jotka yrittävät sitä myös edesauttaa, on sitäkin enemmän. Kukkona tunkiolla häärii Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Euroopassa rintamaa johtavat Unkarin pääministeri Viktor Orban ja tuoreimpana Italian sisäministeri Matteo Salvini.
Baijerin CSU:n johto ajaa Merkeliä jääräpäisesti nurkkaan, koska uskoo näin torjuvansa Vaihtoehto Saksalle -puolueen voiton syksyn osavaltiovaaleissa. Yllättävän moni puolueen kenttäaktiivi kantaa kuitenkin samaan aikaan huolta juuri niistä arvoista, joita liittokansleri edustaa.
He haluavat pitää kiinni vapaista sisämarkkinoista, avoimista rajoista sekä yhteisistä säännöistä ja sopimuksista. Mutta he haluavat myös, että EU:n ulkorajoja valvotaan paremmin ja että EU sopii viimeinkin yhteisestä johdonmukaisesta pakolais- ja siirtolaispolitiikasta.
Tämä käy ilmi sekä mielipidemittauksista että keskusteluista, joita kuuntelin kuluneella viikolla CSU:n paikallisosaston kantapöydässä Nürnbergissä.
Juuri näiden asioiden yhdistämisessä EU-eliitti on liittokansleri Angela Merkelin johdolla epäonnistunut pahasti. Ja juuri siksi Merkelin lähtölaskenta on nyt käynnissä.
Välttämättä Berliinin liittokanslerinviraston emännällä ei edes enää ole voimia, vaikutusvaltaa ja oikeata näppituntumaa, joilla vaalikarja saadaan ymmärtämään, että perinteiset eurooppalaiset arvot ovat edelleen seksikkäitä ja haluttavia. Tai vakuuttamaan, että trumpilaisten oikeistopopulistien vastaukset ovat vääriä.
Euroopan ja eurooppalaisten ei pidä heittää kirvestä kiveen, jos Merkel nyt kaatuu. Voimat pitää keskittää Merkelin arvojen puolustamiseen niin, että yksinkertaisia ja yksipuolisia vastauksia monimutkaisiin asioihin tarjoavien öykkäreiden vetovoima hiipuu.
Puolustamiseen tarvitaan Ranskan Macronin kaltaisia karismaattisia kansankiihottajia. Macron on osoittanut, että vaalikarjaa voi villitä myös hyvillä ja oikeilla asioilla.