Se oli selkeä ja vahva puhe. Kirjoittajansa näköinen ja oloinen, mutta ilman Niinistölle tyypillistä mutkikasta ajatuksenjuoksua. Tasavallan presidentti oli rajannut uudenvuodenpuheensa teemat kolmeen: turvallisuusuuteen, talouteen ja ilmastonmuutokseen.
Ero edeltäjään Tarja Haloseen oli tässä suhteessa selvä. Halosen puheissa oli aina paljon teemoja ja aihioita, joista oli usein vaikeaa löytää selkeää punaista lankaa.
Ennen joulua kokoomus pääministeri Alexander Stubbin (kok) johdolla kävi nokkapokkaa keskustan kanssa Suomen EU-pakotelinjasta ja suhteesta Venäjään. Joulurauhan julistus kuultiin Mäntyniemestä, kun presidentti tapasi kaikki puheenjohtajat. Viimeistään tämänpäiväinen puhe niittasi selvästi Suomen aseman ja linjan niin, että vaalikuumeiset poliitikot ja myös kansalaiset sen ymmärtävät. Suomi tuomitsee johdonmukaisesti Venäjän voimatoimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa yhdessä EU:n kanssa. Toisaalta Suomi pitää keskusteluyhteyttä yllä Venäjän kanssa tässä vaikeassa tilanteessa.
Mutta Venäjälle lähti myös selkeä viesti. Uhittelevan naapurin on syytä muistaa, että Suomi on ja pysyy osana länttä. Muutoinkin Niinistö kytki Suomen tiukasti osaksi läntistä leiriä. Yllättäen presidentti nosti esiin parjatun EU-jäsenyyden. EU-jäsenyys on Suomelle tärkeä turvallisuusratkaisu, vaikka se ei olisikaan puolustusratkaisu. Aikoinaan myös presidentti Mauno Koivisto ajatteli samalla tavalla.
Nato-keskustelun Niinistö kuittasi lyhyesti eli "on sanomattakin selvää, että jäsenyyttä on aina mahdollista hakea, jos niin haluamme"
Puheen talousosuus oli tuttua Niinistöä. Talousmies on tuskastunut viime vuosien hallitusten politiikkaan. Niinistö puhuu jälkien peittelystä, kun poliitikot ovat laittaneet uskonsa talouskasvuun ja julkisten menojen kattamiseen velkarahalla. Niinistön mukaan nyt on avoimen peruskorjauksen aika. "Puheet alkavat olla pidetty, on toiminnan aika". Siinäpä ohje kevään eduskuntavaaleihin valmistautuville puolueille.
Heikon hallituksen aikana presidentin arvovalta näyttää kasvaneen. Valtaoikeuksia on edelleen sen verran, että presidentti on ottanut ulkopolitiikan vahvasti hoitoonsa. Venäjä-suhteet myös kuuluvat presidentille. Kokemus näkyy. Ailahtelevan puoluepolitiikan aikoina joku on ja pysyy ja hyvä niin.