HIFK:n pelien päättyminen jo puolivälierävaiheessa on siltä pahemman luokan rimanalitus. Mestarisuosikkina uuteen kauteen lähtenyt jättiseura putosi nyt korkeammalta kuin vuosiin, mutta ydinongelma näyttää ulospäin tutulta.
LUE MYÖS: Tässä ovat SM-liigan välieräparit! Pelicans jatkoon dramaattisella tavalla
Onko Helsingin IFK:n seuran ja toiminnan ytimessä etusijalla huippu-urheilu vai "perhe"? Keskeiset rekrytoinnit ovat jo pitkään viitanneet siihen, ettei vastaus, puheista huolimatta, ainakaan yksiselitteisesti ole ensimmäinen.
Miksi HIFK sorvasi jo lähtökohtaisesti kokemattoman päävalmentajan Ville Peltosen kanssa jatkosopimuksen, vaikka perusteita pestille on näkynyt jään tasolla vain toisinaan?
Kaudesta 2017-2018 urheilujohtajana toiminut Tobias Salmelainen on saanut uuden mahdollisuuden vuosi toisensa jälkeen samalla kun maalivahtipelistä on puuttunut luotettavuus jo vuosien ajan.
Nyt vaikutelma on se, että urheilullisen menestyksen kannalta keskeisimmissä pesteissä on toimijoita, jotka ovat ennen muuta osa HIFK:n perhettä, tärkeitä henkilöitä tarinan eri vaiheista, mutta eivät täsmää siihen, mitä Suomen mestaruuden voittaminen vaatisi.
Kommenttiteksti jatkuu kuvan alla.
Ville Peltosen ja Pelicans-luotsi Tommi Niemelän mittelö päättyi jälkimmäisen voittoon.
Jostain syystä Kari Jalosen 13 vuoden takaisen kultakevään jälkeen HIFK:n päävalmentajissa ei ole juurikaan nähty sen kaliiberiin luotseja, joita seuran resurssit ja mittaluokka edellyttäisivät. Urheilujohtajan suulla puhutusta "eurooppalaisen huippuseuran" epiteetistä puhumattakaan.
Eikö esimerkinomaisesti Jussi Tapolan tasoinen eturivin käskijä sovellu HIFK:n brändiin ja tarinaan? Nostan Tapolan nimen esiin siksi, että hänen näytöillään ja meriiteillään ryyditettyjen valmentajien kuuluisi johtaa HIFK:n kaltaista toimijaa.
Ajatus perheen priorisoinnista ja suojelemisesta on esimerkillinen ja tavoiteltava jokaisella muulla elämän osa-alueella – etenkin nykyajassa, jossa selkeästi tunnistettavia seura-identiteettejä on jatkuvasti vaikeampi löytää – mutta SM-liigan todellisten jättiläisten asettama pelillinen vaatimustaso on HIFK:n nykytilanteen näkökulmasta lohduton.
HIFK pumppasi kesällä euroja kiinni sellaisiin avaintekijöihin kuten Jori Lehterään, Leo Komaroviin, Petteri Lindbohmiin ja kumppaneihin. He vahvistivat jo valmiiksi nimekästä runkoa. Silti homma meni täysin vihkoon, taas kerran.
Mitä HIFK aikoo tehdä? Mestarisuosikkina jo puolivälierävaiheessa pihalle on lopputulema, mikä vaatii rehellistä ja raakaa itseperkausta. Mikä on perheelle oikeasti tärkeintä? Mikä sen hyvinvointia todella palvelisi?