Mikkelin Jukurien taistelu pudotuspelipaikasta jääkiekon SM-liigan loppusuoralle saakka oli sensaatio, jota moni ei pitänyt edes mahdollisena.
11. sijaa ei odottanut sarjan pienimmällä pelaajabudjetilla operoivilta mikkeliläisiltä ensimmäisellä liigakaudella julkisissa lausunnoissa lähes kukaan.
"Avauskaudelta on tarttunut paljon oppia, mutta haaste monilta osin kasvaa."
Jo Jukureille myönnetty pääsarjapaikka kyseenalaistettiin ennen liigakautta monista suista.
Yleisöpohjan ei pitänyt riittää, Etelä-Savon talousalueella ei voisi onnistua, ja Jukurit tulisi räpiköimään pienellä budjetillaan niin, ettei sarjapisteiden laskemiseen monen käden sormia tarvittaisi.
Jukurit päätti toisin ja lähti ensinnäkin kasvattamaan yleisöpohjaansa ja haalimaan katsojia halvoilla pääsylipuilla.
Markkinointi- ja viestintäosasto onnistui Joni Vesalaisen sekä Eero Tuomisen johdolla rakentamaan Jukureista uniikkia ja tarinallista eteläsavolaista heimoa, jonka ytimessä oli yhteisöllisyys pelaajista katsojiin. Yleisö päästettiin lähelle tarjoamalla sosiaalisessa mediassa paljon videoita jopa pukukopista.
Jukurit haali raikkaalla jutullaan myös yhteistyökumppaneita mukaan odotettua paremmin. Ja kun joukkueen rakentaminen meni päävalmentaja Risto Dufvalta esikuntineen nappiin ja jäällä kulki, Mikkelin ja lähiseutujen asukkaat kiinnostuivat ja ilmestyivät lehtereille. 4 200 katsojaa vetävä mökki pullisteli kotiottelusta toiseen ja hallin täyttöaste oli koko liigan paras.
Kaukalossa altavastaajan kaikki likoon -taisteluhengen tukena oli laadukas, kiekkokontrolliin nojaava pelitapa: Jukurit kasasi viisikkojaan paljolti organisoidusti viivelähdöillä. Mikkeliläiset punoivat pystysyötöille väylää kiekottelemalla tarvittaessa useitakin pakki-pakki-syöttöjä omalla alueellaan.
Jukurit rakensi peliä tiiviiksi kasatulla viisikollaan useissa otteluissa mainiosti. Puolustajat uskalsivat laadukkaan rakenteen turvin avata pienessäkin tilassa peliä keskustaan kärkikarvaajan rinnalle.
Lukuisat jukuripelaajat löivät aiempaa suuremmassa vastuussa ja laadukkaan yhteistyön mahdollistamana myös henkilökohtaisia piste-ennätyksiään uuteen uskoon.
Johtoasemassa pelatessaan Jukurit taisteli ja blokkasi laukauksia jääpusseja säästelemättä – useina iltoina tosin liiankin passiivisesti kilpikonnamoodiin vetäytyen. Viikinkinutut eivät kuitenkaan jääneet puolustuksellisesta kurinalaisuudesta kiinni missään kohtaa kautta.
Fakta on silti sekin, että aivan maksimiinsa Jukurit ei avauskaudellaan liigassa yltänyt, sillä pudotuspelipaikkakin oli ulottuvilla. Jukurit jäi viimeisen playoff-paikan napanneesta Ilveksestä kuusi pistettä.
Mikkeliläisten suurimmaksi kohtaloksi koitui joulukuun alusta helmikuun alkuun jatkunut korpivaellus, jonka aikana Jukurit hävisi 22 ottelustaan 17.
Yhtäältä on luonnollista, että rajoitinta vastaan pitkään hakatessa henkisiä varastoja oli vaikea pitää määräänsä pidempään tapissa. Toisaalta suorahyökkääminenkin oli tuon korpivaelluksen aikana rakenteellisesti mikkeliläisten kauden vaatimattominta.
Valmennus ja pelaajat onnistuivat kääntämään kurssin vasta kauden loppusuoralle, mutta Ilveksen häikäisevää loppuliitoa vastaan se oli liian myöhäistä.
Jukurit ei lähtenyt vaikeuksien hetkillä myöskään vahvistamaan joukkuettaan kevääksi, mikä oli tietoinen valinta: pikavoittoja ei haluttu hakea pitkän jänteen ja talouden kustannuksella.
Tulevien kausien kehityskäyrä-yhtälö ei ole kuitenkaan yksinkertainen. Jukurit jatkaa pitkälti samalla rungolla, joka ei laadukkailla maalintekijöillä pullistele. Nykyrunko kysyy paria–kolmea maalintekotaitonsa osoittanutta seppää hyökkäyspäähän.
Jukurit on lisäksi menettämässä parhaan pelaajansa ja puolustuksensa kiekollisen maestron, Euro Hockey Tour -tason pelimiehen Miika Koiviston Kärppiin. Hänen korvaamisensa on paljon vaadittu.
Voimakkain alkuhuumakin on ensi kauden alkaessa eletty. On myös muistettava, että Jukurien huimalle lennolle jätti viime syksynä sijaa se, että SM-liigan suuriin lukeutuvat HIFK, Kärpät, JYP ja Lukko olivat syksyllä yllättävän suurissa vaikeuksissa.
Kaikki näistä suurista saivat kuitenkin kevättä kohden enemmän tai vähemmän juonesta kiinni. Niin moni iso seura tuskin konttaa kahta syksyä putkeen.
Olisi jo kova suoritus, jos Jukurit pystyy ensi kaudella uusimaan samanlaisen loppusijoituksen.
Markkinointikoneistolla on tekemistä siinäkin, että mikkeliläisyleisö saadaan pysymään lehtereillä tulevallakin kaudella samaan malliin, jos tahti ei kaukalossa merkittävästi kiihdy.
Liiga ei ole enää Mikkelissä uutta ja ihmeellistä. Avauskaudelta on tarttunut paljon oppia, mutta haaste monilta osin kasvaa.