Monet kiistat ovat päättyneet Helsingin Lapinlahden voitoksi, mutta miten käy tuoreimman kiistan, pohtii MTV Uutisten toimittaja Sari Korpela kommentissaan.
Olen asunut pääkaupunkiseudulla vuodesta 2007. Ensin Helsingissä ja sitten lopulta päätynyt Espoon puolelle.
Syystä tai toisesta mielisairaalana toimineelle Lapinlahden sairaala-alueelle ei ole kuitenkaan koskaan tieni vienyt, ohi olen kulkenut, monesti.
Nyt voin sanoa liian monesti.
Ensimmäinen käyntini Lapinlahden sairaala-alueella oli rauhoittava. Niin sen taisi arkkitehti Carl Ludvig Engelkin aikoinaan suunnitella.
Lapinlahden sairaala-alue sijaitsee merenrannalla, aivan Länsiväylän alun kupeessa ja vain muutaman sadan metrin päässä vilkasliikenteisestä Mechelininkadusta. Tie alueelle kulkee kahden hautausmaan lomitse. Tien päässä aukeaa puistoalue, jonka keskellä kohoaa Engelin arkkitehtuuria tutusti edustava keltainen rakennus.
Olemme perillä.
Ensimmäinen merkillepantava asia on hiljaisuus.
Se on hämmentävä kokemus, niin lähellä vilkasliikenteisiä teitä ja silti liikenteen melua ei paikoin kuule lainkaan. Lintujen laulun sen sijaan kuulee selvästi mustarastaat ja peipot livertävät.
Tuntuu, että kiireen tuntu häviää ja hartiat laskevat, kireys ja kiire alkavat sulaa ja on helppo hengittää. Alueella vallitsee hämmästyttävä rauha.
Vielä on kevät, aurinko paistaa kirkkaana ja kovana, puiden oksat ovat vielä paljaat. Voin vain kuvitella, miten kesällä puiden lehvästöt tarjoavat suojaa eläinten lisäksi myös kaupunkilaisille.
Ilmastonmuutoksen edetessä ovat kesät meilläkin lämmenneet ja hellejaksot pidentyneet. Asvalttiviidakossa lämpö tuntuu tukahduttavalta.
Reilu kaksi vuotta sitten kävin Pariisissa heinäkuussa. Apteekin lämpötilamittari näytti pitkälti yli 40 astetta. Lämpötila tuntui siltä kuin olisi istunut vaatteet päällä kehnosti lämmitetyssä saunassa ja tuuli tuntui hiustenkuivaimen puhallukselta kasvoille.
Vain isojen puiden läheisyydessä tuntui siedettävältä. Tutkimusten mukaan kaupunkialueiden ja rakennusten kuumentumista voidaan parhaiten torjua viher- ja vesirakentamisella.
Siksi jokainen neliö viheraluetta on tarpeen.
Kierros Lapinlahden puistossa oli silmiä avaava kokemus: kauniit rakennukset, linnunlaulu ja hiljaisuus.
Lapinlahti on keidas kaupungin kupeessa.
Osa helsinkiläisistä ovat paikan löytäneet, eritoten korona-aikana puistossa riitti ihmisiä ruuhkaksi asti. Ruoholahdessa asuva kollegani sanoi, että puistoon kävely tuo aina hänelle hengähdystauon.
Satamatunnelin rakentaminen sen lyhyemmän suunnitelman mukaisesti lohkaisisi jälleen osan puistoalueesta. 1800-luvulla puistoalue oli 25 hehtaaria. Nyt siitä ei ole enää jäljellä puoliakaan.
Tästä satamatunnelissa on kyse:
Satamatunnelilla halutaan siirtää rekka- ja matkustajaliikenne pois kadulta maan alle.
Keväällä 2025 valittava Helsingin kaupunginvaltuusto päättää satamatunnelin asemakaavasta loppuvuonna 2025.
Helsingin kaupunkiympäristölautakunta päätti maaliskuussa yhden äänen enemmistöllä laittaa satamatunnelin suunnitelman nähtäville.
Tunneli yhdistäisi Jätkäsaaren ja Länsiväylän, ja sen linjaus kulkisi Lapinlahden sairaalapuiston läpi.
Satamatunneli uhkaa myös erittäin uhanalaista kirvelilattakoin elinalueita.
Mukulakirveleitä on suunniteltu siirrettävän muualle, mutta kukaan ei voi taata sitä, että perhoslaji säilyisi elossa siirtojen myötä.
Mikä on yhden eliölajin, ihmisten hyvinvoinnin, eritoten mielenterveyden ja myös hellehaittojen torjumisen hinta?
Mielestäni kyse on arvovalinnoista.
Ja juuri tällaisista asioista päätetään kuntavaaleissa.