Kommentti: Kimi Räikkönen teki nokiat – F1-uran suurin saavutus tuli jossain ihan muualla kuin kilparadalla

LUE MYÖS: Ferrari muisti Kimi Räikköstä näyttävällä tavalla – Jäämies yhtä hymyä lahjan äärellä

Räikkösen tänään päättyvä ura jakautuu kahteen keskenään hyvin erilaiseen ajanjaksoon. Uran ensimmäinen vaihe, vuodet 2001–2009, oli menestyksen aikaa. Uran toinen vaihe, vuodet 2012–2021, taas muistetaan muutamien huippusuoritusten lisäksi hauskoista radioviesteistä, äksyilevistä haastatteluvastauksista ja lajin seuraajien keskuudessa omaa elämäänsä elävistä meemeistä.

Video: Näin Kimi Räikkönen kommentoi perjantaista ulosajoaan F1-harjoituksissa. Juttu jatkuu videon alla. 

Media ja F1 ovat syyllistyneet varsinkin viime vuosina siihen, että Räikköstä on markkinoitu lähinnä huumorin varjolla. Välähdykset 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen Räikkösestä ovat hautautuneet kaiken tämän alle, ja F1-sarjaa seuraakin tällä hetkellä todennäköisesti valtava määrä sellaisia uusia ihmisiä, joilta Räikkösen uroteot ovat jääneet tyystin pimentoon.

Mutta ilman tätä uransa toista vaihetta Räikkönen ei olisi sen luokan tähti, mitä hän nyt uransa lopettaessaan on. Sosiaalisen median aikakaudella pureudutaan helposti henkilökohtaiseen, ja suuren yleisön silmissä henkilökohtainenhan se on sittenkin kaikkein kiinnostavinta, ei se, sattuuko olemaan Ferrarin viimeisin maailmanmestari – kysykää vaikka Jody Scheckteriltä.

Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että ilman F1-uransa alkuvaiheen menestystä Räikkönenkään ei voisi uskottavasti olla sellainen kuin on, ja siinä mielessä hänen uransa kaksi eri puolta kulkevat tiukasti käsi kädessä.

Räikkönen jää tässä vaiheessa historiaan yhtenä vain viidestä F1-kuljettajasta, jotka ovat saavuttaneet urallaan vähintään sata palkintokorokesijoitusta. Tähän ansiokkaaseen saavutukseen kätkeytyy kuitenkin mysteeri, joka nousee esiin tasaisin väliajoin: olisiko Räikkösen sittenkin pitänyt saavuttaa urallaan enemmän?

Musertava enemmistö Räikkösen palkintokorokesijoituksista (103) on kakkos- ja kolmossijoja (82). Kenelläkään toisella ei ole niitä yhtä paljon kuin Räikkösellä, ja viime vuosikymmeniltä vastaava suhdeluku ykkössijojen sekä kakkos- ja kolmossijojen välillä on muun muassa Rubens Barrichellolla, Valtteri Bottaksella ja David Coulthardilla – ”kaikkien aikojen kakkoskuskeilla”.

On totta, ettei Räikkönen saanut koskaan nauttia ylivertaisen auton tuomasta edusta samaan tapaan kuin vaikkapa Lewis Hamilton tai Sebastian Vettel, mutta silti mieleen tulee myös tapa, jolla Räikkönen kuvaili tuntemuksiaan vuoden 2007 maailmanmestaruuden jälkeen.

– Mulle oli tärkeetä voittaa kerran se. Kaikki, mitä tulee sen jälkeen, on aina hyvää ja positiivista. Kyllä mä oon ihan riittävän onnellinen nyt, Räikkönen sanoi Ylen haastattelussa pian mestaruuden voitettuaan.

LUE MYÖS: Miljardööri menetti malttinsa, vähät välitti Kimi Räikkösestä – suomalaisella merkittävä vaikutus Red Bullin huimaan F1-projektiin

Yksi MM-titteli on toki enemmän kuin 95 prosentilla GP-kisoja ajaneista F1-kuljettajista, mutta mahtoiko suurin menestymisen palo sittenkin sammua Räikkösen kohdalla 17. lokakuuta 2007 Sao Paulossa.

F1:ssä on loppujen lopuksi kyse äärimmäisen pienistä asioista, ja oliko Räikkönen enää mestaruuskautensa jälkeen valmis niihin kaikkein pienimpiin asioihin?

Vastauksen tietää vain mies itse, mutta yksi esimerkki saatiin pitkän linjan F1-toimittajalta Mark Hughesilta, joka muisteli, miten Räikkönen lähti kaudella 2009 Felipe Massan loukkaantumisen jälkeen viemään Ferrarin kehitystyötä omaan suuntaansa ja onnistui kohentamaan F60-auton suorituskykyä.

Muutoksen nähtyään talli ihmetteli, miksei Räikkönen ollut kertonut toiveistaan aikaisemmin.

– Hän sanoi, että oli kyllä kertonut, kerran. Ja kun talli ei ollut toiminut sen mukaan, hän oli vain kohauttanut olkapäitään.

Tämä ei tarkoita sitä, ettei Räikkönen olisi tehnyt töitään, mutta hän ei vain halunnut tehdä mitään toisin pelkästään sen tähden, että voittaisi enemmän kisoja tai mestaruuksia. Se, että sai olla oma itsensä oli paljon tuloksia tärkeämpää.

Oliko tämä väärin? Ei tietenkään. Kimi Räikkönen saa tehdä juuri niin kuin Kimi Räikkönen haluaa, ja kun hänen uransa kesti näinkin pitkään, tallit ovat selkeästi olleet tyytyväisiä hänen työpanokseensa.

LUE MYÖS: Kimi Räikkönen palasi hetkeen, kun ikoninen F1-pomo repi hänen sopimuksensa palasiksi – "Sitten voitin kisan ja hän oli, että ei, ei, ei"

Töissä ollessaan Räikkönen teki aina parhaansa, sen, minkä ajatteli olevan tarkoituksenmukaista ja tärkeää, ja vaati samaa sitoutumista myös ympärillään olevilta.

Joidenkin mielestä Räikkösen olisi pitänyt lopettaa uransa jo kolme vuotta sitten eikä hypätä viimeisiksi vuosiksi ”tahraamaan mainettaan” pikkutalliin, mutta tämä on itsekästä puhetta. Räikköstä itseään ei varmasti harmita, että hän ajoi vielä kolme vuotta Alfa Romeolla. Eikä häntä toden totta kiinnosta, jos jotakuta muuta harmittaa.

F1-mestaruus on siinä mielessä kiitollinen titteli, ettei sen jälkeen ole enää mitään todistettavaa.

Räikkönen on lukeutunut vuosikausien ajan F1:n suosituimpiin kuljettajiin, vaikka ei ole koskaan täysin ymmärtänyt omaa asemaansa häntä palvovien ihmisten silmissä, myös esikuvana.

Tuorein esimerkki saatiin vasta eilen, kun F1 jakoi sosiaalisessa mediassa videon, jossa kuljettajat ottavat kantaa koronarokotteiden puolesta. Videolla esiintyvät kaikki F1-kuskit Räikköstä lukuun ottamatta. Saman huomion voi tehdä ennen jokaista kilpailua tv-lähetyksessä ajettavasta insertistä, jossa kuljettajat ottavat kantaa yhdenvertaisuuden puolesta. Räikkönen on toki kuvissa mutta ei äänessä niin kuin muut kuskit.

Kaikesta tästä huolimatta on turha sanoa, ettei Räikkönen olisi antanut itsestään mitään. Enempää kuin oman itsensä ei yksinkertaisesti voi antaa.

Oliko syy tylyihin ja lyhyisiin haastatteluvastauksiin Räikkösessä vai sittenkin mikrofonin tällä puolen? Esimerkiksi Martin Brundlelle Räikkönen sanoi taannoin osuvasti, että ”älä kysy kysymystä, johon et ole valmis kuulemaan rehellistä vastausta”.

Kommenteillaan Räikkönen on osoittanut, ettei F1 tai urheilu ylipäätään ole sittenkään niin vakavaa – olihan se hänellekin pelkkä harrastus.

Maailma, jossa elämme, muuttuu jatkuvasti. Se, että kaiken tämän keskellä on olemassa urheilun kaltainen pakopaikka ja siinä pakopaikassa on jotain niin vakaata ja pysyvää kuin yli 20 vuoden ajan uraansa jatkanut Kimi Räikkönen, on ollut monille aidosti iso asia.

Heille tämä matka Räikkösen kanssa on tarjonnut kaiken mahdollisen: iloa ja surua, uskoa ja epäuskoa, toivoa ja epätoivoa, pettymystä ja turhautumistakin. Siksi ei olekaan ihme, että tänä iltana ihmisillä ympäri maailman on kyynel silmäkulmassa, kun Räikkönen painaa kypärän päähänsä viimeistä kertaa F1-kuljettajana.

Juttu jatkuu videon alla. 

Räikkönen on ollut kuin Nokia, jonka mainoslause kuului aikanaan Connecting People; tuonut yhteen tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä, joilla ei välttämättä ole mitään muuta yhteistä keskenään kuin yhteinen intohimo, rakkaus suomalaiseen Jäämieheen.

Siinä kuuluisassa isossa kuvassa tämä on lopulta suurempaa kuin mikään, mitä Kimi Räikkönen koskaan saavutti kilparadalla. Hän ei kahminut mestaruuksia, mutta voitti ihmiset puolelleen. Eikä tehnyt sitä mielistelemällä vaan olemalla oma, jäljittelemätön itsensä.

”Ittekki tekemällä voi tulla ihan hyvä lopputulos”, kuten Räikkönen sutkautti Urheilugaalassa 2017 tultuaan palkituksi Urheilun lähettiläs -palkinnolla.

19 kauden ja kaikkiaan 349 GP-startin päätteeksi Kimi Räikkönen on paitsi lajinsa kiistaton legenda myös – ja ennen kaikkea – globaali sukupolvikokemus.