Mitä enemmän Kööpenhaminan ampujasta kertyy tietoa, sitä vähemmän teko vaikuttaa aidolta terrorismilta. Pikemminkin kyse on huomiomurhasta, MTV:n rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä kirjoittaa Elinkautinen -blogissa.
Huomiomurhaa ei tunne käsitteenä edes Google - ainakaan ei ennen tätä kirjoitusta. Niinpä lienee syytä selittää mitä tarkoitan. Ajatusmalli lähtee nimenomaan tekijän motiiveista.
Huomiomurhia ovat mielestäni esimerkiksi perhemurhat ja kouluampumiset. Ne nivoutuvat kostoon ja mielenterveyden häiriöihin. Teon vaikuttimena on se, että henkirikokset tekemällä tappaja haluaa tuottaa tuskaa ja kostaa todelliset tai kuvittelemansa vääryydet.
Koulumurhissa vaikutin on yleensä kiusaaminen. Perhemurhissa kostetaan puolisolle tappamalla lapset. Useimmiten tappaja surmaa myös itsensä, joten taustasyyt eivät välttämättä selviä, ainakaan tarkkaan.
Viime vuonna oikeudessa käsitellyssä yliopistoiskun suunnittelussa päästiin kuitenkin tämän huomiomurha-ajattelun ytimeen. Molemmat halusivat kostaa kokemansa vääryydet. Toinen kertoi esitutkinnassa halunneensa näyttää, mihin kiusaaminen voi pahimmillaan johtaa. He haaveilivat tulevansa maailmantähdiksi ja tarkoituksena oli seurata maailman tiedotusvälineitä muutama tunti ennen panttivankien tappamista.
Tarkemmin yliopistoiskun taustasta voi lukea aiemmasta blogista: Joukkomurha ei tuo sädekehää.
Kööpenhaminassa ampuja Omar el-Hussein oli lehtitietojen mukaan syrjäytynyt, väkivaltaan taipuvainen rikollinen. Mielenterveysongelmista ei ole suoraa tietoa, mutta arvaus sellaisista tuskin osuu väärään, kun rikollisjengi erotti miehen raivokohtausten takia. Merkittävää on myös se, että tanskalaislehtien mukaan oma ryhmä käänsi siis selkänsä.
Mies ei ollut sotinut Syyriassa tai käynyt Jemenissä koulutusleirillä. Mitään yhteyksiä terroristisoluihin ei ole paljastunut ainakaan toistaiseksi.
Ainoat aitoon terrorismiin viittaavat tiedot ovat jonkinlaiden radikalisoituminen vankilassa ja into keskustella Palestiinan tilanteesta.
Hänestä syntyy kuva wannabe-terroristina, joka halusi olla jotain. Hankkia teollaan huomiota itselleen ja nousta hetkeksi valokeilaan. Palestiinalaistaustalla on helppo valita kohteeksi sananvapaustapaaminen ja synagoga.
Jos rikolliseen moottoripyöräjengiin ihastunut vetää itsetekemänsä liivin päälle ja tekee rikoksen, niin kyse ei ole jengirikoksesta.
Terrorismin klassisen määritelmän mukaan terroristisella väkivallalla on tarkoitus vaikuttaa päätöksentekoon. Tällaisia motiiveja löytyi IRA:lta, PLO:lta, RAF:lta, ETA:lta ja edelleen Al-Qaidalta ja ISIS:lta.
Toki Tanskan tutkinnan edetessä voi tulla esiin uutta, joka osoittaa el-Husseinin aktiivisia yhteyksiä terrorijärjestöihin.
Mutta niin kauan kuin kyse on tekijän oman pään sisällä syntyneistä kuvitelmista Kööpenhaminan murhia ei pitäisi verrata Pariisin Charlie Hebdoon, vaan pikemminkin Oulun kirvesmurhiin. Oulussa mielenvikainen mies tappoi järjettömästi kaksi. Olisiko yksi baarin ovella tehty arabiankielinen ylistyshuuto muuttanut teon terrorismiksi? Ei.
Mikä terrorismi-sanan käytössä on sitten ongelma?
Terrorismi-sanan käyttö valitettavasti glorifioi tekijän. Se tekee teosta merkittävämmän kuin se on. Sana nostaa hänet esimerkiksi ja marttyyriksi, joka voi innostaa muita vinoutuneita miettimään ”hei, minäkin voin olla terroristi tuosta noin vaan”.
Syrjäytymisellä ja mielenterveysongelmilla ei pitäisi saada terroristin viittaa. Ei vaikka ISIS niitä auliisti haluaisi kaikille mahdollisille jakaa.
PS.
Verkkovalvontaa tehokkaampaa saattaisi olla, jos poliisi pääsisi kiinni mielenterveyspotilaiden tietoihin. Niillä voisi estää muutaman huomiomurhan.