Viime eduskuntavaalien voittaja oli valtiovarainministeriö. Talouspolitiikan lähtökohdat 2015 – 2019 ei ole klikkiotsikkoa nähnytkään, mutta niin vain täsmälleen kuukautta ennen vaalipäivää julkaistu rahakirstuministeriön virkamiesten raportti loi tiukat raamit puolueiden vaaliteemoille ja suurille vaalikeskusteluille, kirjoittaa toimittaja Eeva Lehtimäki.
Velkarätingit ja kisa leikkauslistojen miljardeista hallitsivat julkista keskustelua.
Tähän kevääseen tarjolla on kolme julkaisua, joihin palataan vielä moninaisia kertoja vaalikamppailun tiivistyessä. Neljän vuoden takaiseen verrattuna näyttää kuitenkin siltä, että asiantuntijoiden ja virkamiesten analyyseihin suhtaudutaan kriittisemmin ja enemmän rusinat pullasta -taktiikalla.
Jokainen puolue poimii arvioista ja kritiikistä itselleen mieluisimmat kohdat.
Professorivetoisen Talouspolitiikan arviointineuvoston tuore raportti kiittelee nykyistä hallitusta julkisen talouden tasapainottamisesta ja epätodennäköisenä pidetyn työllisyysasteen saavuttamisesta.
Tuoreet Tilastokeskuksen työllisyysluvut tukevat myös tätä arviota. Työllisyysaste on noussut 72,5 prosenttiin ja työttömyysaste on parantunut vuoden takaisesta. Luvut kirvoittivat tuoreeltaan innostuneita twiittejä johtavilta ekonomisteilta.
Juuri näitä kohtia hallituspuolueet tulevat heiluttelemaan oppositionjohtajien nokan edessä jokaisessa vaalitentissä sekä vaalitoreilla ympäri maata. Tämä luvattiin ja tämä tehtiin.
Tosin saavutukselle on jo ilmaantunut muitakin ottajia. Sairastunutta Antti Rinnettä SDP:n johdossa tuuraava Sanna Marin tulkitsi raporttia vapaamuotoisesti, että ansio kuuluukin edelliselle hallitukselle. Siinä mukana oli tietenkin SDP.
Mukana keskustelussa on myös taho nimeltä euroalueen talouskasvu, mutta se yritetään hiljentää vaivihkaa.
Työmarkkinajärjestöt taas haluavat ottaa kunnian tämän hallituksen aikana alkaneesta eläkeuudistuksesta sekä kivuliaasti syntyneestä kilpailukykysopimuksesta talouden veturina.
Kovaa tekstiä luvassa poliitikoille
Talousnäkemystä taotaan poliitikkojen ja äänestäjien kalloon vielä kahden muun julkaisun verran. Ensi viikolla julkistetaan kansliapäälliköiden näkemys Suomen isosta tulevaisuuskuvasta ja suosituksia tulevan hallituksen työlle.
Lisää pökköä pesään on odotettavissa helmikuussa, kun valtiovarainministeriö julkaisee oman, neljän vuoden takaa tutun raporttinsa.
Ei tarvitse olla suurikaan ennustajaeukko, kun näiden kahden julkaisun ydinviestin kertoo jo nyt ja se sama löytyy myös professorien paperista. Se on iso K.
Puhutaan siis kestävyysvajeesta ja miljardeista - jälleen kerran.
– Julkisen talouden välitön täysi sopeuttaminen tulevaan ikääntymisestä johtuvaan menojen kasvuun ei todennäköisesti olisi parasta mahdollista politiikkaa, mutta kuitenkin pidemmällä aikavälillä julkisen talouden sopeutus on välttämätöntä. Mitä kauemmin sopeutusta lykätään, sitä suuremmaksi sekä ongelma että tarvittava sopeutus kasvavat, neuvosto toteaa karusti.
Suomeksi sanottuna kansliapäälliköt, professorit ja muut talousasiantuntijat eivät tarjoa tulevalle hallitukselle mukavia päiviä, päinvastoin.
Tämä on hankalaa puolueille, joiden vaaliohjelmiin on kasautunut paljon lupauksia korjauksista ja etuuksista kituvuosien ja leikkausten jälkeen. Eikä tälle ole immuuni edes kamreeripuolue Kokoomus.
Työllisyysaste 75 prosenttiin ja mielellään pohjoismaiselle tasolle 80 prosenttiin. Keinoista ollaankin sitten reippaasti eri mieltä.
Leikkauksia, sopeutuksia vai panostuksia? Veron kiristyksiä vai alennuksia? Pääministerin paikkaa tavoittelevat SDP ja Kokoomus ovat saletisti talouden ison kuvan ratkaisuista monista kohdin eri leireissä.
Sote-Titanic eduskunnassa
Iso K kummittelee myös soteuudistuksen taustalla. Tämä on myös opposition pääaseita vaalitaistelussa.
Neuvoston professorit eivät usko hallituksen arvioon, että suuri osa kestävyysvajeesta voitaisiin hoidella parantamalla terveydenhuollon tuottavuutta soteuudistuksella.
– Vaikka uudistus hyväksyttäisiin, on epätodennäköistä, että se tulee johtamaan tavoiteltuun kustannusten alenemiseen, arviointineuvosto toteaa suorasanaisesti.
Sote onkin tällä hetkellä kuin jättimäinen Titanic purjehtimassa ympäri eduskuntaa. Törmääkö se jäävuoreen on vielä epäselvää, vaikka väistämätön näyttää koko ajan todennäköisemmältä?
Hallitus yrittää keskeisten ministeriensä suulla toimia kuin Titanicin orkesteri, joka soitti matkustajille rauhoittavaa musiikkia kannella pelastustoimien aikana.
Sinisten Maria Lohelan loikka Liike Nyt -liikkeen riveihin sote-epäuskon vuoksi jätti eduskunnan kannatuksen uudistukselle ääritiukkoihin lukuihin 100 – 99.
Perustuslakivaliokunta hioo lausuntoaan ja sen jälkeen se siirtyy vielä riitaisasti asiaan jo aiemmin puineelle sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. Aika voi yksinkertaisesti loppua eduskunnassa kesken. Eduskunta kirmaa vaalikentille maaliskuun puolivälissä.
Perustuslakivaliokunnan käyttämät perustuslakiasiantuntijat eivät ole lisänneet luottamusta soten etenemiseen viimeisimmillä lausunnoillaan. Titanicia ilmassa sielläkin päin.
– Sama kuin merikapteeni valitsisi sellaisen väylän, jolla varmasti ajetaan karille, sanoo valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen Helsingin yliopistosta.
Ei tule olemaan siis helppoa vaalitaistelua käyville puolueille. Miten hakea tasapainoa? Talouden kovat realiteetit painavat päälle, mutta politiikan pitää pystyä lupaamaan myös toivoa.
Muutoin äänestämisessä ei ole mieltä. Ja näistä keinoista ja tulkinnoista, isosta tarinasta taistellaan verissä päin huhtikuuhun asti.
Me äänestäjät olemme valmiina. Luvatkaa, mutta uskottavasti ja ratkaisukeskeisesti tunnetta unohtamatta.