Kommentti: Maailma muuttuu, Kiss ei – ehkä pian olisi jo jäähyväiskiertueen aika

Kiss houkutteli vielä edellisellä Suomen-vierailullaan esiintymisareenan täyteen, mutta eilen, torstaina 5. toukokuuta 2017, Hartwall Arenalle saapui noin 9 500 ihmistä. Lumous ei ole siis aivan ennallaan, sillä tyhjiä paikkoja oli hallissa reilusti toista tuhatta.

Nostalgiataikaa vuonna 1974 esikoislevynsä Kiss julkaisseessa yhdysvaltalaisyhtyeessä kuitenkin on. Gene Simmonsin, 67, ja Paul Stanleyn, 65, johtama bändi ei ole julkaissut uutta musiikkia sitten vuoden 2012, jolloin Kiss julkaisi 20. studioalbuminsa Monster.

Konsertissa lavalla nähtiin yhtyeen keikoille tyypilliseen tapaan valtava määrä pyrotekniikkaa sekä ikonisissa mustavalkoisissa kasvomaalauksissaan lavalla keekoilleet bändin jäsenet. Simmons syöksi tulta suustaan ja näytti megalomaanisen pitkää kieltään. Stanley poseerasi valokuvaajille huulet mutrussa. Tutut elementit olivat läsnä.

Nostalgia todella oli illan sana. Konsertissa kuultiin yhteensä 18 kappaletta, joista 12 on julkaistu 1970-luvulla, neljä 1980-luvulla, yksi 1990-luvulla ja yksi kuluvalla vuosituhannella.

Bändi soitti paikoin hyvinkin verevästi, mutta laulujen korkeimmat äänet laulavan Paul Stanleyn lauluosuudet kuulostivat paikoin varsin kamalalta.

Gene Simmons on kommentoinut julkisuudessa Kissin voivan jatkaa uraansa niin pitkään kuin sielu sietää, miehet maskien takana voivat vaihtua ja hitit soida areenoilla samaan tapaan kuin ne viimeisen 40 vuoden aikana ovat areenoilla soineet.

Mutta eivät fanitkaan toivottavasti kaikkea niele. Jos Simmons ja Stanley eivät ole lavalla, kyseessä on Kiss-tribuuttibändi eikä Kiss.

Paul Stanleyn ääni kuulosti paikoin erittäin pahalta. Tuntuu siltä, että kovin montaa kiertuetta miehen ääni ei enää kestä.

Ja koska Kiss on tehnyt urallaan kaiken aina isosti, ehkä pian olisi jo jäähyväiskiertueen aika. Täyttää areenat, ehkä jopa stadionit vielä kerran.

Nostalgia toimii, mutta ei sekään kanna loputtomiin.