Kommentti: Paras kotimainen areenakeikka ikinä – eeppinen, eeppisempi, Ultra Bra

Vuodesta 1999 lähtien nukkumaanmenorituaaleihini on kuulunut tyynyn kääntäminen ympäri, jotta sen viileä puoli tulee esiin. Tuo tapa on jotenkin rauhoittava, samoin kuin se tyynyn viileä puoli. Siihen on hyvä nukahtaa.

Tuosta nukkumaanmenorituaalista voi syyttää Ultra Bran vuonna 1999 julkaistun Kalifornia-levyn kappaletta He kääntävät tyynynsä. Aiemmin en ollut ainakaan tietoisesti kääntänyt tyynyäni ympäri, mutta niin siitä vain tuli nyt jo 18 vuotta jatkunut tapa.

Lauantai-iltana Helsingin Hartwall Arenalla Ultra Bra esitti tuon kappaleen osana kaksituntista keikkaansa. Keikkaa, joka oli paras kotimaisen yhtyeen tai artistin areenakeikka, jonka olen nähnyt.

Ultra Bra oli huonoimmillaan esittäessään huonoimman kappaleensa, lähes sietämättömän renkutuksen Hei kuule Suomi, mutta silloinkin se oli hyvä.

Parhaimmillaan yhtye oli eeppinen. Naurettavan hyvä ja itkettävän hyvä.

Lavan taustalla jättimäisellä screenillä näytetyt videot tukivat konserttia erittäin tyylikkäästi. Valot näyttivät hienoilta ja konfettisadettakin saatiin yleisön päälle muutamaan otteeseen. Vain pyrotekniikka puuttui.

He kääntävät tyynynsä -kappaleen lisäksi liikuttavan hienoiksi kohokohdiksi nousivat aina yhtä hätkähdyttävästi svengaavan melodisesti maailman tuhoutumisesta kertova Kahdeksanvuotiaana ja keikan lopussa lavalla nähtyjen Kuopion Nuorisokuoron ja Grex Musicus -kuoron upeasti aloittama Vesireittejä.

Ultra Bra olisi voinut esittää kaikki konsertin 31 kappaletta sillä vuosituhannen vaihteessa kehittyneellä rutiinilla ja varmuudella, joka yhtyeen jäsenten mukaan löytyi monien laulujen kohdalla jostain syvältä selkäytimestä.

Mutta koska yhtye soitti nyt isoimmat omat keikkansa olemassaolonsa aikana, se ei päästänyt itseään helpolla. Nokkamies Kerkko Koskinen oli tehnyt sovituksia jousisektiolle ja monet lauluista kuulostivat paremmalta kuin kertaakaan Ultra Bran aktiivivuosina.

Samoin kuulostivat yhtyeen laulajat Vuokko Hovatta, Terhi Kokkonen, Arto Talme ja Olli Virtaperko. Illan suurimmat rock-tähden elkeet olivat ympäri lavaa hämmentävällä tarmolla sukkuloineella basisti Tommi Saarikivellä sekä keikkaa kuvanneiden kameroiden edessä nautinnollisen oloisena kukkoilleella kitaristi Joel Melasniemellä.

On kiinnostavaa nähdä, mitä Ultra Bralle tapahtuu seuraavaksi. Yhtyeen jäsenet ovat kertoneet paluukeikkojen työllistäneen heitä vuoden 2017 aikana paljon ja projektin olleen henkisesti raskas. Kommenteista on ollut tulkittavissa, että ainakaan ihan heti ei vastaavanlaista suurprojektia ole luvassa.

Asiasta ei ole ollut minkäänlaista puhettakaan, mutta on vaikeaa kuvitella Ultra Bran tekevän enää uutta musiikkia. Yhtyeen jäsenten omien bändien, projektien ja urien jatkuessa, Ultra Bran muuttuminen pelkäksi maata kiertäväksi nostalgiakoneeksi ei tunnu todennäköiseltä vaihtoehdolta.

Eikä uudelle Ultra Bra -musiikille välttämättä olisi lähes 20 vuotta myöhemmin edes tilausta. Tänä vuonna yhtyeen luomalle nostalgialle sitä sen sijaan oli.

Ultra Bra oli 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa nuoruuttaan eläneille niin tärkeä, että ne silloiset nuoret halusivat nähdä suosikkinsa 16 vuoden tauon jälkeen. Laulaa niitä samoja lauluja kolmella festarikeikalla ja kolmella areenakeikalla yhdessä, tanssia niiden tahtiin ja sulkea silmänsä hetkeksi onnellisena hymyillen.

Jos Ultra Bra jää nyt määrittelemättömän pituiselle tauolle ja se nähdään seuraavan kerran lavalla 16 vuoden päästä, vuonna 2033, se ei haittaa.

Tauolle jäämistä tai yhtyeen mahdollista lopullista kuoppaamista ei nimittäin juurikaan komeammin olisi voinut tehdä.

---

Ultra Bra esiintyy tällä erää viimeisen kerran tänään sunnuntaina 17. joulukuuta 2017 Helsingin Hartwall Arenalla. Konsertti on loppuunmyyty. Yhtyeen eilisen lauantain keikan taltiointi on katsottavissa C More -palvelussa.