Ranskan presidentti Emmanuel Macron tapaa tänään Venäjän presidentti Putinin Ranskan Rivieralla. Kutsu on jo etukäteen saanut osakseen paljon porua: Yllättävän monen mielestä Putinia ei pitäisi tavata lainkaan.
- Kutsumalla Putinin Ranska vain vauhdittaa Putinin aggressiivisia toimia, arvioi Venäjä-ekspertti Galia Ackerman Telegraph-lehdessä, eikä hän ole mielipiteineen yksin.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron on saanut osakseen paljon kritiikkiä tapaamisestaan Vladimir Putinin kanssa. Ranskassa moni on sitä mieltä, että oppositioliikettä sortava ja Krimin vallannut Venäjä ei enää sovi demokraattisen valtion keskustelukumppaniksi. Moraalisesti ajatus on tietysti ymmärrettävä, mutta onko se millään mittarilla reaalipolitiikkaa?
Ylihuomenna Putin tulee Suomeen tapaamaan presidentti Niinistön.
Tapaamisesta melskataan Twitterissä
Emmanuel Macronin ja Vladimir Putinin on tänään tarkoitus on puhua ainakin Venäjän EU-suhteesta, Iranin tankkerivaltauksista, Krimistä sekä Venäjän viimeaikaisesta protestiaallosta. Hyvät tarkoitukset ovat kuitenkin jääneet tapaamisen analyyseissa sivuosaan.
Tässä pari esimerkkiä Twitter-keskustelusta:
- Macron tapaa Putinin, Saksa haluaa Yhdysvallat ulos maasta. Miten minusta tuntuu että EU:sta kohta tulossa uusi Stasi-valta, syyttää yksi.
- Macronilla itsellään on ollut jo vuoden verran protesteja, joissa, jossa tuhansia on loukkaantunut tai kuollutkin - ja hänkö muka vastustasi Putinia, pilkkaa toinen.
Moni on myös syyttänyt Macronia siitä, että Putinin tapaamisen todellinen motiivi olisi pohjustaa Venäjän paluuta G8-kokoukseen. Teollisuusmaiden G7 - kokous - siis G8 ilman Venäjää - tapaa viikonloppuna Biarritzissa. Venäjä suljettiin G8:sta vuonna 2014 Krimin miehityksen takia.
Paluu G8-pöytään juuri nyt olisikin yllätys, mutta se osa on totta, että Macron varmasti vie Putinin terveiset Biarriziin.
Trollien takana on vähän totuuttakin
Osa näistä keskustelijoista on varmasti Venäjän Twitter-trolleja, joiden tarkoitus on antaa ymmärtää että Macron keltaliivimellakoineen ei ole yhtään sen parempi kuin Putin murskatessaan oppositiomielenosoituksia.
Rinnastus on tietysti aika ontuva. Venäjän "itäistä demokratiaa" ei voi millään mittarilla verrata Ranskaan, vaikka uutiskuvissa mielenosoituksia onkin. Ranska on sananvapausindeksissä sijalla 32, Venäjä sijalla 149.
Economist-lehden demokratiaindeksissä Ranska suhteellisen hyvän pistemäärän 7,8, ja se määritellään "demokratiaksi jossa on vikoja". Venäjä puolestaan jää pistejakauman ja saa arvosanan 2,94 ja määritelmän "autoritaarinen hallinto".
Silti tässäkin kohussa on kova ydinkysymys: Pitäisikö oppositiota kovaotteisesti vaientavaa, itsevaltaisesti hallitsevaa ja naapurimaastaan ison viipaleen lohkaissutta valtiojohtajaa pitää vierailulistoilla lainkaan?
Pitäisikö Venäjä siis eristää kokonaan?
Tapaamisia Venäjän kanssa on Krimin jälkeen selvästi vähennetty ja tuntuvia sanktioita asetettu, mutta kaikkien mielestä se ei näköjään riitä.
Nämä vaatimukset totaalisesta eristämisestä ovat sekä pölhöpopulistisia että tekopyhiä. Niitä harvoin esittävät ihmiset jotka joutuvat itse olemaan jollakin tavalla vastuussa eristämisen seurauksista.
Edes maailman virallista roistovaltiota, kansalaisiaan kammottavalla tavalla alistavaa Pohjois-Koreaa ei ole haluttu totaalisesti eristää, maa saa edelleen mm. YK:n ruoka-apua ja kulisseissa yhteyksiä yritetään pitää. Avustusmäärät ovat tosin vähentyneet, mikä ei sekään näytä millään lailla hillinneen Pohjois-Korean aseuhittelua.
Selvää on vain se, että sotilaallinen ratkaisu Pohjois-Korean kysymykseen johtaisi joka tapauksessa täysin arvaamattomaan aseelliseen konfliktiin, ydinkatastrofin riskiin ja sen lisäksi pakolaistulvaan kaikkiin naapurimaihin.
Totaalieristys tuottaa vain ikäviä yllätyksiä
Venäjä ei onneksi ole mikään Pohjois-Korea, mutta eristyksen logiikka on sama: Jonkinnäköinen neuvotteluyhteys on parempi kuin ei yhteyttä lainkaan. Totaalisesti eristetty Venäjä olisi arvaamattomampi kuin koskaan.
Niinistö ja Putin tapasivat viimeksi Pietarin Arktisessa foorumissa.
Suomella on tietysti erityisintressi pysyä Venäjän pulssilla, maantieteelle kun ei voi mitään. Myös EU:n ja Venäjän välisessä yhteydessä Suomella on jonkinlainen rooli, vaikka presidentti Sauli Niinistö ei mikään Euroopan viestinviejä myönnä olevansakaan. Niinistö on silti useamman kerran myöntänyt keskustelleensa muiden EU-johtajien kanssa juuri ennen Putin-tapaamisia.
EU:n ja Yhdysvaltojen konkreettiset Krim-sanktiot ovat edelleen voimassa, ja niiden suhteen rintaman pitääkin olla suorassa. Sanktiot välittävät EU:n mielipiteen Venäjän tietoon paljon selkeämmin kuin näyttävät symboliset selänkäännöt. Mielenosoituksellinen mykkäkoulu sen sijaan on toimiva viesti lähinnä kotikentän äärilaitojen äänestäjille.