Kommentti: Miksi perheitä uhkaillaan lasten viemisellä?

Joensuun tragediassa huomion arvoista monen muun asian lisäksi on se, että isäpuolta ei velvoitettu osallistumaan tehostetun perhetyön tapaamisiin. Laissa velvoitusta ei ole olemassa. Pitäisikö olla? Jotta voitaisiin varmistaa avun meneminen perille ja lievimmän riittävän toimenpiteen toteutuminen.

Kysyin vastuuministeri Kaisa Juusolta, että mitä hallitus aikoo tehdä sille, että tällä hetkellä asiakkaita ei voida velvoittaa ottamaan vastaan lastensuojelun avohuollon tukitoimia. Jos vanhemmat kieltäytyvät tarjotusta avusta, niin perheille ei voida antaa apua?

Ministeri vastasi, että kyllä lastensuojeluviranomaiset pystyvät kiireelliseen huostaanottoon (lienee tarkoittanut kiireellistä sijoitusta), vaikka vanhemmat eivät siihen suostuisikaan. Juuso sanoi, että lapsia on pystyttävä suojelemaan ja kiireellinen huostaanotto sen asian hoitaa. 

Lue lisää: Lapsiasiavaltuutettu: Lastensuojelun vuosittaiset kiireelliset sijoitukset ovat noin kymmenkertaistuneet 90-luvulta - "Lastensuojelu kaaoksessa" 

Millaisen viestin ministeri lausunnollaan välittää ottamalla esiin viimesijaisimman keinon – kysyttäessä ensisijaisista keinoista? Varsinkin, kun koko soten kantava mahti-idea on se, että hoidetaan ensisijainen pääty kuntoon, jotta viimesijaisilta keinoilta vältyttäisiin. 

Painotin Juusolle uudestaan, että tarkoitin avohuollon tukitoimia. Nehän ovat toimia, joiden vaikutuksesta huostaanotto saattaa jäädä tarpeettomaksi keinoksi. Avohuollon tarkoitus on ennaltaehkäistä sitä, että suurempaan hätään ei jouduta. 

Juuso kertoi, että on hankalaa, että jos vanhemmat suhtautuvat avohuollon tukitoimiin negatiivisesti tai heillä on pelko siitä, että lastensuojelu vie lapset. Hän painotti, että avohuollon tukitoimilla on tarkoitus tukea perhettä ja pitäisi painottaa enemmän sitä, että lastensuojelu ei aina tarkoita sitä, että lapsi vietäisiin vanhemmilta pois. 

Huostaanoton edellytykset täyttyvät, jos lapsen olosuhteet ovat vakavasti hänen kasvua ja kehitystä vaarantavia. Kiireellinen sijoittaminen edellyttää lapsen olemista välittömässä vaarassa.  Lastensuojelun tarve yksin ei ole peruste huostaanottoon. Se, että kysyttäessä avohuollon tukitoimista, ministeri nostaa esiin huostaanoton tai sijoituksen, herätti allekirjoittaneessa ihmetystä. 

Tällaista uhkailu on

Kysyin huostaanottoasiasta Hyvinvointialueyhtiön Aila Puustinen-Korhoselta, joka tuntee suomalaisen lastensuojelun. Lastensuojelu käyttää julkista valtaa, jonka pitää aina perustua lakiin, ei mielipiteisiin tai uhkaamisiin. 

Ja Puustinen-Korhonen kertoo, että valitettavasti kyllä, huostaanotoilla joskus uhkaillaan perheitä, eikä asialla aina edes ole lastensuojelu. Esimerkiksi vastaanotolla saattaa lääkäri uhata vanhempia huostaanotolla, jos vanhemmat eivät halua lapselleen lääkärin ehdottamaa psyykenlääkettä. Myös koulun puolella on huostaanottokorttia vilauteltu.  

Ilmiö on huolestuttava, sillä tällainen toiminta on erittäin epäammattimaista. Ennen kaikkea se nakertaa luottamusta ja vahvistaa lastensuojelun asiakkaiden pelkoa siitä, että lapset viedään mielivaltaisesti, asiantuntija kertoo. 

Mitä ilman luottamusta on? Onko ministerillä kyky kitkeä epäammattimainen uhittelu?

Summa summarum, ministerin haastattelusta ei selvinnyt, pitäisikö lastensuojelun asiakkaat velvoittaa ottamaan vastaan palveluita. Pitäisi, sanoo Puustinen-Korhonen.