Ihmisiä on jäänyt luoliin ja maanalaisiin käytäviin vangeiksi maailman sivu. Monista ei ole kuultu koskaan. Toisia on pelastettu.
Pääkuvan video: Poikien pelastaminen syvältä luolastosta on erittäin haastava operaatio.
Thaimaalaisten poikien ahdinkoa ei voi seurata miettimättä San Josén kaivoksen romahdusta Pohjois-Chilessä 2010, ja siellä äärettömien kivimassojen alle jääneiden 33 kaivosmiehen ahdinkoa. Olin paikalla, kun koko maailma seurasi uskomattoman pelastusoperaation etenemistä.
Ahtaan paikan kammoista edes ajatus jumista maan alla tai vuoren sisällä ahdistaa.
Ei voi myöskään olla yhdistämättä loukossa olevia poikia, paikallista jalkapallojoukkuetta valmentajineen, parhaillaan pelattaviin jalkapallon MM-kisoihin. Ne ovat koko maailman festivaali, joka yhdistää kansoja. Jalkapallo ei ole vain aikuisten ammattilaisten, vaan myös lasten – poikien ja tyttöjen – harrastus ja monelle ehkä unelma paremmasta elämästä.
Chilen kaivosdraama ja jalkapallo globaalina pelinä tuovat onnettomuuteen lisää tarinallisuutta ja draamaa, jota jälkimmäistä thaimaalaisessa luolassa on ilman mitään ylimääräistä tai ulkoista tekijää, vielä kun kyseessä on lapset.
Luolassa olevien ja heidän omaistensa kannalta ainoa merkittävä ajatus on vain pelastua.
Onneksi nuoret jalkapalloilijat löydettiin chileläisiä ja bolivialaista mainaria nopeammin elossa. Toisaalta kuolemanpelon astetta on vaikea mitata, kun sellaista aiheuttavaan pinteeseen joutuu.
Chilen kaivosmiehistä monet kärsivät pelastuttuaan (ja taatusti myös jumissa ollessaan) psyykkisistä ongelmista ja vaikeuksista päästä takaisin normaalielämään. Kuukaudet vuoren alla tekivät tehtävänsä. Tuskin thaimaalaispojatkaan selviävät ilman painajaisia ja ahdistusta, kunhan heidät toivottavasti saadaan maan pinnalle fyysisesti ehjinä ja sydän yhä verta pumpaten.
Chilessä omaisten pelko ja pitkä odotus oli piinaavaa. Ei ollut lainkaan selvää, että insinöörityön mestarinäyte, porata yhteys satojen metrien paksuiseen kivimassaan, vielä toisi miehet ylös. Vasta kun pelastuskapseli Fenix 2 nousi ensimmäistä kertaa vuorten pinnalle iltavaloon elossa oleva kaivosmies mukanaan, voitiin uskoa, että tarina päättyy hyvin.
Omaisten ja kansainvälisen median leirissä vallinnut sietämätön ja piinaava odotus päättyi omaisten osalta epäuskoiseen hysteeriseen helpotukseen ja jännityksen purkautumiseen. Kuinka muutenkaan sukulaiset - isät, äidit, sisarukset, lapset, sedät ja tädit, serkut ystävät - olisivat voineet reagoida. Syvä kuukausien ahdistus oli ohi.
Kapselin ylösnousujen tuoma vapautus oli käsin kosketeltavaa, se oli läpitunkevan väkevänä ilmassa. Me toimittajatkin olimme helpottuneita ja iloisia.
Jos näin vaikeasta paikasta voidaan ihmisiä pelastaa, sen täytyy onnistua helpommistakin paikoista, jos vain halua on.