Kommentti: NHL-finaaleissa näkyi Juhani Tammisen sanoittama ilmiö – totuus ei muuttunut millään tapaa

1–0: Panthersin hyökkääjä Carter Verhaeghe ylijuoksee, kun Edmonton Oilersin alivoimakolmikko on lähdössä terävään vastaiskuun. Connor Brown malttaa, minkä jälkeen Mattias Janmark siivoaa kiekon verkkoon.

2–0: Panthersin suomalaispuolustaja Niko Mikkola ei pysty riistämään kiekkoa puolustussiniviivan yhteydessä Janmarkilta. Mikkola häviää myös toisen kaksinkamppailutilanteen samaiselle Oilers-hyökkääjälle. Janmark heittää kiekon maalille, missä Adam Henrique yllättää suomalaissentterin Anton Lundellin. Lundell näennäismerkkaa Henriquen, joka saa mailansa väliin.

3–1: Oilersin saksalaistähti Leon Draisaitl irtoaa kriittisellä hetkellä Panthersin luottopuolustajasta Aaron Ekbladista. Käännös, kiekko haltuun, nopea levitys Dylan Holloway'lle, jonka kädet käyvät. Taas helähtää.

4–1: Pitkä avaussyöttö Oilersin maalijyrälle Zach Hymanille, joka pääsee rauhassa levittämään kiekon keskikaistalle. Ylivertainen pikakiituri Connor McDavid rynnistää paikalle, minkä jälkeen hän ottaa kaksinkamppailuvoiton Panthersin hyökkääjästä Verhaeghesta. Siellä lepää.

5–1: Oilersilta nopea kääntö, kun Panthersin viisikko on aivan levällään. McDavid jättää kiekon kritisoidulle puolustajalle Darnell Nurselle, joka painaa lötön pönttöön. Panthers-vahti Sergei Bobrovski iltapuhde on ohi.

Ja loppu oli kosmetiikkaa.

Jutun yläreunan videolla maalikooste NHL:n neljännestä finaaliottelusta.

Jos pelkkiä lukemia katsoo, on aihetta ihmettelylle. NHL:n finaaleissa ei kovin usein näe 8–1-tuloksia. Edmonton Oilers sai koneet käyntiin, kun Florida Panthersin ote herpaantui.

Kaiken voi tiivistää Juhani ”Tami” Tammisen ikoniseen tokaisuun ”95 on 50”. Eli 95 prosentin keskittyminen johtaa 50 prosentin suoritukseen. Panthers teki Edmontonissa sille hyvin epätyypillisiä virheitä. Panthersin koko kevään ja kauden tarina on rakentunut vahvasti operoivan viisikon kautta. Nyt viisikosta vähintään yksi lenkki vuoti jatkuvalla syötöllä.

Oliko kaikki pelissä, kun tiedossa oli se, että finaalisarja on jo 3–0 ”omille”? Sitä voi kaikessa rauhassa spekuloida, varsinkin kun lopputulema eli itse suoritus antoi sille viitteitä.

***

Isossa kuvassa yksi vankka totuus ei muuttunut millään tapaa. Florida Panthers on yhä parempi jääkiekkojoukkue kuin Edmonton Oilers.

Tämä totuus pätee niinä iltoina, kun Panthers on omalla tasollaan. Edmontonissa koetun selkäsaunan jälkeen on lähestulkoon varmaa, että arki koittaa taas Miamin suunnalla, minne NHL:n finaalikaravaani suuntaa taas Kanadan vierailun jälkeen.

Yksi asia finaaleissa muuttui neljännen pelin rökälenäytöksen yhteydessä. Nimittäin se, että kun Oilersin kärkinimet Connor McDavidin johdolla pääsivät maalien makuun, tietää tämä sitä, että Panthersin tasollinen etumatka kapenee. Oilers asettaa nyt sille huomattavasti kovemman haasteen.

Optimissa tilanteessa tällainen käänne olisi pitänyt nähdä jo toisen pelin kohdalla. Silloin finaaleihin olisi saatu jykevästi sähköä.

Nyt käy herkästi niin, että Oilers ehtii vain hetkellisesti horjuttaa Panthersia, joka voi lyödä lopullisen naulan arkkuun Suomen aikaan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä.

Jos (ja kun) näin käy, Panthersin pitkäaikainen rakennusprosessi huipentuu seurahistorian ensimmäiseen mestaruuteen. Panthersin menestyskulkue on rakennettu kahden ison tekijän kautta:

A) Oikein varaamalla

B) Onnistuneiden pelaajahankintojen kautta

NHL:n tämän hetken parhaan yksilön Aleksander Barkovin taakse on saatu riittävästi keskushyökkääjäosaamista Anton Lundellin ja Calgary Flamesista napatun Sam Bennettin toimesta. Laitahyökkääjäosastolla Sam Reinhart on lunastanut niitä valtavia odotuksia, joita häneen kohdistettiin jo nuorempana. Jättikaupassa hankittu Matthew Tkachuk on taas tuonut Panthersille valtavan annoksen menestymiseen vaadittavaa rosoisuutta. Ja keväällä haaviin tarttui Vladimir Tarasenko, joka on tuonut kaivattua leveyttä viimeistelyrintamalle.

Kommentti: Totuus Aleksander Barkovista paljastuu nyt kaikille – tätä ei ole koskaan sanottu suomalaiskiekkoilijasta

Puolustuksessa Gustav Forsling on tänä päivänä huikea yleisluutija, joka jopa osaltaan johtaa Panthersin takalinjoja. Niko Mikkola on tuonut kokoa ja monipuolisuutta. Brandon Montour ja Oliver Ekman-Larsson ovat puolestaan tuoneet kiekollista osaamista. He kaikki ovat oivia hankintoja muualta tai vapailta markkinoilta.

Jarmo Kekäläisen entinen oikea käsi Bill Zito ansaitsee ison tunnustuksen siitä, missä Panthers nykypäivänä on. Zito palkkasi GM:n roolissa seuran päävalmentajaksi Paul Mauricen, joka on saanut kollektiivin kuntoon.

Panthers pelaa NHL:n mittapuulla erittäin vahvaa viisikkopeliä, missä näkyy paljon esimerkiksi Meidän pelistä tuttuja rytmejä. Hyvin ”eurooppalainen” pelitapa istuu joukkueelle, jonka useat avainlenkit ovat tottuneet pelaamaan näitä rytmejä jo nuorella iällä. Kaiken lisäksi mukana on Reinhartin kaltaisia erittäin älykkäitä kiekkoilijoita, jotka loistavat kokonaisvaltaisesti.

Panthers pystyy sekä hyökkäämään että puolustamaan laadukkaasti. Sen lisäksi sillä on erikoistilanteisiin todella paljon osaamista.

Ei siis ihme, että Panthers on pitkällä. Eikä voida puhua yllätyksestä, jos (kun) Panthers voittaa Stanley Cupin.

Hyvin rakennettu joukkue, joka pelaa hyvää jääkiekkoa. Tuo kombinaatio johtaa usein menestykseen.