Shayne Gostisbehere on mustaakin mustempi hevonen taistelussa NHL:n parhaan tulokkaan Calder Trophy -palkinnosta.
Philadelphia Flyersiä edustavan puolustajan yllätyksellisyys ei piile ainoastaan siinä, että hän on nimihirviö, kotoisin Floridan palmujen alta ja vasta kolmannen kierroksen varaus.
Gostisbehere, 22, oli Flyersin suunnitelmissa jo viime kaudelle, mutta polvivamma pilasi kauden. Siinä mielessä hän kulkee ikään kuin Teemu Selänteen polkua; Teemun läpimurtokausihan (1992–1993) konkretisoitui tavallaan vuotta aiottua myöhemmin, kun pelitilanteessa tullut jalkavamma (terveisiä JyP HT:n Vesa Kuhalle) tärveli kauden 1989–1990, ja Teemu päätti pysytellä vielä Suomessa.
Nuori amerikkalaispakki Gostisbehere tulee täydellisesti puskista, sillä hän ei ole ehtinyt pelata paljon edes AHL:ssä. Vyöllä on tosin parhaan pelaajan palkinto Pohjois-Amerikan yliopistokiekon finaalisarjasta viime vuodelta. NHL:stä on nyt 7 ottelua ja tehot 2+1. Viimeisin näyttö tuli maanantaina, kun Gostisbehere pyssytti Flyersin jatkoajalla voittoon Carolina Hurricanesista.
Kiekkonäppäryys, liikkuvuus ja rohkeus hyppäävät silmille Gostisbeheren pelaamisessa. Hän uskaltaa pitää pelivälinettä hallussa ja hakea koko ajan syöttömahdollisuuksia, nimenomaan ratkaisusyötöt mielessään. Myös laukauksessa on vaarallisuutta.
Gostisbeheren ilmeinen riskialue on pärjääminen oman maalin edustalla. Pieni mies pelaakin vankka (joskin suhteellisen kokematon) Brandon Manning parinaan.
Gostisbehere on nimen omaan oman aikansa (tuleva) tähtipelaaja. Hän kuvastaa sitä, kuinka erilaiset pelaajatyypit voivat menestyä tämän päivän NHL:ssä. Kahvakiekon aikakaudella kaveri olisi jäänyt väännöissä huutolaispojaksi. Kun ennen muinoin homman nimi oli , Gostisbeherestä ei olisi jäänyt kuin märkä läntti jäälle.