Tervetuloa takaisin teini-ikääsi. Irkkaaminen on jälleen vakava asia, ja IRC-Gallerian Päivän Kuvaksi pääseminen suurin kunnia ikinä.
Muistan edelleen 2000-luvun puolivälin pahimman kriisin. Se johtui siitä, että jotkut imbesillit kutsuivat IRC-Galleriaa irkiksi. Siis irkiksi!
Ei IRC-Galleria ole irkki! Irkki on aivan eri asia! Irkkaaminen on vakava asia!
Liityin IRC-Galleriaan 7.2.2004. Olin vakavasti jälkijunassa, kuten Facebookinkin suhteen: siis kaikki ovat jo siellä, haloo!
Ensimmäinen Galleria-kuva otettiin kaverin tietokonepöydän ääressä digikameralla, joka ei todellakaan toiminut sekä puhelimena että nettiselaimena. Netti siellä sentään oli.
Juuri ja juuri.
IRC
- Tulee sanoista Internet Relay Chat
- Suomalainen keksintö
- Pikaviestipalvelu, jossa liikkuu tekstiä, ei siis keltaisia söpöily-emojeja
- Mahdollistaa omien keskustelukanavien luomisen tai olemassaoleville kanaville liittymisen. Esimerkiksi tv-ohjelma Big Brotherille on oma kanava, #bbsuomi
- Keskustelussa käytetään nimimerkkiä eli irc-nikkiä (tulee sanasta nickname).
Minulla oli oikeus olla IRC-Galleriassa; minähän irkkasin oikeasti. Kun IRC-Galleriasta (tai ”Galtsusta”, joka on edelleen oksettavimpia lempinimiä ikinä) tuli nuorison keskuudessa SE juttu, ovista ja ikkunoista alkoi tunkea irkkaamisesta mitään tietämättömiä teinejä. Niitä, jotka laittoivat Galleria-nimimerkikseen jotain muuta kuin irkissä käyttämänsä nimimerkin. Niitä, jotka jakoivat sellaisia peilin kautta otettuja bilekuvia. Herutuskuvia.
Ne peilit olivat aina likaisia.
IRC-Gallerian käyttäminen irkkaamatta tuntui rikokselta. Samalla se oli kätevä tapa tuntea teini-ikäisen ylemmyyttä: onneksi olen parempi ja syvällisempi kuin nuo muut, minä sentään irkkaan.
IRC-Galleriasta oli useita halpoja kopioita, joiden nimiä en muista. Eikä niillä ollut merkitystäkään: kaikissa saattoi olla osallisena, mutta Galleria oli se tärkein. Isoin. Paras. Oikeaan reunaan listattiin omaa identiteettiä tukemaan paitsi IRC-kanavat, myös ryhmät. Alussa niiden nimissä ei voinut olla edes välilyöntiä. Välin tilalla käytettiin alaviivaa, koska, no, tekniikka vain on sellaista.
Alussa, silloin kun minä olin nuori ei ollut myöskään modauksia, natsoja tai sälä-tarroja. Ei ollut mitään, vain kuvia ja kommentteja, joista hienoimmat saattoi lähettää salaa. IRC-Gallerian aprillipila oli lähestulkoon vuoden paras juttu: milloin juuri sinun kuvasi oli valittu Päivän Kuvaksi (suurempaa onnea ei ollutkaan), milloin sinut oli bannattu epäasiallisen käytöksen vuoksi (sydänkohtaus).
IRC-Galleria elää ja voi edelleen hyvin. Tiedän tämän siitä, etten ole vieläkään poistunut sieltä. En oikeastaan osaa sanoa, miksi: voisin syyttää laiskuutta, tai profiilin deletoimisen vaikeutta.
Tai nostalgiaa. Sitähän se on. Pienen hetken saa taas elää siinä maailmassa, jossa kaikki muka oli paremmin, jossa suurin ongelma oli se, tykkääköhän toi musta ja miksi äiti tarvitsee puhelinta just nyt kun mä oon netissä.
Siellä olen. Kuvakaappaus IRC-Galleriasta.
IRC-Galleria olisi voinut olla Suomen suurin vientituote. Miljoonien rakastama IRC-Facebook, somea ennen kuin some-sanaa oli olemassakaan. Nyt se toimii muistojen tallennustilana, teini-iän tuulahduksena, josta en aio erota. Ainakaan vielä.
Ja irkkinikkiäni en kerro.
Suomalaismies kerää vanhoja IRC-Galleria-kuvia blogiin – tsekkaa juttu klikkaamalla kuvaa:
