Helsingin IFK oli suurin mestarisuosikki, kun uusi liigakausi lähti liikkeelle. Tuli Jori Lehterää, Leo Komarovia, Petteri Lindbohmia sun muita avainukkoja jo valmiiksi vahvan rungon päälle. Nyt ollaan tilanteessa, missä HIFK on enää yhden tappion päässä Levin aikaisesta lomareissusta. Pelicans-sarja on kertonut tylyä kieltä, eikä nyt voi silitellä kenenkään päätä – varsinkaan HIFK:n kohdalla, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Ilari Savonen.
RAPORTTI: Hurjaa draamaa Lahdessa – Pelicans työnsi HIFK:n kuilun partaalle jatkoerässä
LISÄÄ: HIFK tarvitsee lähes ihmeen – Pelicans-sankari herkutteli: "Yksi urani parhaista rystylaukauksista"
Kun katselin Pelicansin ja HIFK:n kolmatta puolivälieräottelua Lahden Isku Areenan ylähyllyltä, mieleeni tuli vuodentakainen muisto.
Olen nähnyt tämän ennenkin.
HIFK muistuttaa viime kevään Tampereen Ilvestä.
Kun palataan ajassa vuosi taaksepäin, Liigassa oli yksi aihe ylitse muiden: Tampereen finaalit. Olisiko jo nyt niiden aika.
Ei ollut, koska Tommi Niemelän luotsaama Pelicans pilasi juhlat.
Miten tämä tapahtui? Sillä, että Pelicans tylsytti Ilveksen.
Antti Pennasen johtama tupsukorvalauma jäi täysin aseettomaksi ja se puski päätänsä seinään. Suunta kääntyi Pelicansin muurin kohdalla.
Samaa on nähty nyt Pelicansin ja HIFK:n puolivälieräsarjassa.
Tommi Niemelän luotsaama Pelicans pelaa upeaa, kaksivaiheista jääkiekkoa. Se pelaa sitä, mitä peli pyytää. Kun karvataan, painetta annetaan tehokkaasti ilman että kollektiivi murenee. Kun vetäydytään, tukitaan linjat ja tehdään kaverin elämästä helvettiä.
HIFK on saanut meneillään olevan puolivälieräsarjan aikana muutamia pidempiä hyökkäysalueen pyörityksiä Pelicansin päädyssä. Niissä toistuva teema on ollut kuitenkin se, että HIFK on pyörinyt ulkokaistalla.
Se ei ole päässyt ytimeen, koska Pelicans puolustaa sitä niin jämäkästi.
Tähän päälle Pelicans on saanut omaa hyökkäyspeliään liikkeelle, koska se rytmittää peliä oivallisesti. Patrik Carlssonin, Ryan Laschin ja Lars Bryggmanin ketju näyttää nyt pelillistä esimerkkiä muille. HIFK on ollut pulassa kyseisen kolmikon kanssa.
Ja kuinka ollakaan, kyseinen ketju ratkaisi käytännössä yksin kolmannen puolivälieräottelun Pelicansille.
Kaiken lisäksi Pelicans käsittelee oikein liigakevään surullisinta ilmiötä eli viidakon lakia.
Kommentti jatkuu kuvan alla.
Lars Bryggman (kuvassa oikealla) veivasi Pelicansille 3–2-voittomaalin lauantain kolmannessa puolivälieräottelussa.
***
Pojat pelaavat runkosarjassa ja miehet keväällä. Mitä kaikkia sanontoja aiheesta löytyykään.
Liigassa salliva linja on viety nyt aivan naurettaviin sfääreihin. Tämän hetken tulkintatapa tuntuu olevan se, että vain kampitukset ja päivän selvät korkeat mailat lasketaan. Ja jos kiekko vipataan katsomoon.
Muuten saa vetää ihan miten lystää. Saa repiä, estää ja raastaa.
Selvää on se, että keväällä pitää saada kamppailla, mutta palveleeko jatkuva estäminen ja roikkuminen millään tavalla peliä?
Tuomareiden kynnys on totta kai korkealla, kun puhutaan valtavista panoksista. Kukapa nyt haluaisi edesauttaa sitä, että toinen hyötyy ratkaisevilla hetkillä.
Silti.
Vaikka liigapäättäjät ja tuomarit koittaisivat kuinka väittää, Liigan tuomarilinja on muuttunut härskillä tavalla siitä, mitä se oli vielä syksyllä.
Annan brutaalin keskimerkin: syksyllä kaukalossa oli kolme osapuolta. Nyt on kaksi.
Eikä tämä tästä miksikään muutu. Näillä mennään, niin kuin virmasmasa aikanaan sanoi. Nyt pelataan viidakkolätkää kevään huipennukseen saakka.
Kesällä voidaan taas istua saunan lauteille ja puhua huipputyöryhmissä siitä, että miten meni niin kuin noin omasta mielestä.
***
Pelicans hyötyy nykyisistä sääntötulkinnoista HIFK-sarjassa, koska sen oma ylivoima ei toimi alkuunkaan. Samaan aikaan HIFK:n ainut ja aito vaarallisuus piilee juuri niillä hetkillä, kun se pääsee pyörittämään Jori Lehterän kautta omaa juontaan.
Pelicansin ja HIFK:n sarjassa isoin huomio liittyy kuitenkin siihen, miten Tommi Niemelä vie nyt entistä valmennustiimiläistään Ville Peltosta kuin tuhat–nolla.
HIFK on kipuillut koko kauden ajan epätasaisuuden kanssa. Se voi hetkellisesti väläyttää, mutta kohta se on taas kuoressa.
Sama on toistunut Pelicansia vastaan. HIFK:sta ei ole välittynyt missään vaiheessa sellaista viestiä, että tuossa on nyt aito uhka käsillä.
Tai sitä, että tuossa on se joukkue, jota povattiin mestariksi ja joka pelaa sen mukaisesti.
No kun ei pelaa.
Pelicans pakottaa HIFK:n pelaamaan sellaista jääkiekkoa, mitä se ei osaa pelata. Tästä seuraa se, että HIFK joutuu tekemään sen rytmin vastaisia pelivalintoja. Osuva kuvastus nähtiin lauantain kolmannen puolivälieräottelun ratkaisumaalissa.
Video tästä näkyy jutun yläreunasta.
Nyt syyttävä sormi osoittaa vastuuhenkilöiden suuntaan.
Ville Peltonen ei saa HIFK:n nykyjoukkueesta sen potentiaalia irti.
Tuo on tyly fakta, mitä ei voi kiertää.