Kommentti: Olisihan se kamalaa, että isä näkisi rintani saunassa

Äitini ei ole koskaan oikein päässyt yli siitä, että saunon kaikkien kavereideni kanssa. Siis kaikkien. Miesten, naisten, muunlaisten.

Aikuisiälläni minulle on selvinnyt, etteivät läheskään kaikki tee niin.

Kehitys- ja kasvatuspsykologian erikoispsykologi Annarilla Ahtolanmukaan on vaikea määritellä tarkkaa ikää, jolloin vanhemmat eivät enää voisi saunoa vastakkaista sukupuolta olevan lapsen kanssa. Keskustellessamme aiheesta toimituksen viikkopalaverissa kävi ilmi, että osa toimittajistamme ei enää menisi isänsä kanssa saunaan.

Minun oli vaikeaa peittää hämmennystäni. Siis aikuiset ihmiset eivät halua näyttäytyä alasti sille ihmiselle, joka on pessyt heidän (alastonta) takamustaan vauvana?

Sauna ei ole lähtökohtaisesti seksuaalinen paikka. Sauna on rentoutumisen tila, alue, jossa saa huokaista, istahtaa ja hikoilla. Alastomana. Ja sehän se ongelma taitaa ollakin: alastomuus.

Kun olin vihainen teini-ikäinen, raivosin muille, että rinnat ovat pelkät jälkeläisen ruokkimiseen tarkoitetut maitorauhaset. Siis tooosi kiinnostavaa, duh! Nyt vanhempana en enää raivoa, vaan ihmettelen.

Mistä kumpuaa se häpeä, joka estää menemästä saunaan kavereiden kanssa? Jos ihminen ei ole kokenut minkäänlaista aiheeseen liittyvää traumaa elämässään, miksi hän silti nolostelee? Onko kyse edes nolostelusta – onko kyse vain tavasta, tottumuksesta? Normiin mukautumisesta, alitajuisesta tiedosta, siitä, miten "asiat vain kuuluu tehdä"? Kenen normi se on? Onko kyse jostakin äidin opetuksesta takaraivossa: hieno nainen ei näytä tissiä miestoverille?

Ystäväni tietävät minusta kaiken muunkin: itkuiset eroni, oudot ihmissuhteeni, ensikännini. Miten saunominen eroaisi tästä? Sehän on toimintaa, vähän kuin baariin meneminen. Tekemistä ystävien kesken. Paitsi, ettei kellään ole – nielaus – vaatteita.

No, ystävän on voinut tavata vasta vuosi sitten, eihän sitä nyt heti voi heittää kelteisilleen. Mutta että perheen kanssa ei voisi? Että minun pitäisi piilottaa itseni siltä enolta, joka näki, kun oksensin suklaata sänkyyn kymmenvuotiaana?

Ymmärrän, että alastomuus ja sauna tuntuvat teini-iässä vaikeilta. Itsekin muistan selkeästi sen hetken, kun menimme serkkuni kanssa saunaan. Jokin oli muuttunut: emme olleet enää lapsia, vaan jotakin enemmän. Emme aikuisia, muttemme enää viattomiakaan. Olo tuntui vaikealta.

Siitä kuitenkin pääsi yli. Nykyisin serkku saunoo samalla, eikä se tunnu enää miltään. Miksi kaikki eivät pääse tähän kaikki pois -mielentilaan?

Ja pitäisikö kaikkien päästä? Eihän minun tapani ole ainoa oikea – mitä se minua liikuttaa, miten muut löylyttelevät? 

Olen joskus kannustanut ujompia naisia nakuilemaan sanomalla, että mikäli toinen saunoja on onnistunut elämään 30, 40 tai vaikka 60 vuotta näkemättä yhtäkään rintaa, alastomuus hänen edessään on jo palvelus. Huumorilla vaikeankin asian käsittely helpottuu: älä hätäile, ihoa se vain on !

Annarilla Ahtolasta on hienoa, että Suomessa alastomuuteen ei suhtauduta hysteerisesti. Olen samaa mieltä: emme onneksi ole jenkkisarjassa, jossa naiset tulevat ja menevät saunassa meikit silmillään, valkea pyyhe kaulakuoppaan asti kiskottuna. Kukaan tapaamistani naisista ei ole ollut Sinkkuelämää-sarjan Charlotte, joka ei kehdannut tassutella alasti edes kylpylän suihkuosastolla. Hyvä, Suomi ja suomalaiset!

Turha saunasta on tehdä ongelmaa. Tehkööt muut, miten tekevät. Uskon, että aikuisena saa tehdä, mitä haluaa – vaikka sitten saunoa isän kanssa.

Tai olla saunomatta.

Huomenta Suomen lähetyksessä puhuttiin juhannuksena 2015 suomalaisesta saunakulttuurista. Miten ulkomaalaiset suhtautuvat saunomiseen? Katso video!