Kilpailukykysopimus on ajautunut kriisiin ja on kaatumassa. Kiitos siitä kuuluu SAK:n suurliitolle, palvelualojen PAM:lle, joka ilmoitti yllättäen, ettei sopimus sille kelpaa. Nyt on hyvät neuvot kalliita!
Kilpailukyky- eli yhteiskuntasopimuksen kannalta perjantai meni melkein loppuun saakka odotusten mukaan.
Mutta Suomi ei olisi Suomi, ellei tämä sotku vielä farssimaisen korpivaelluksen jälkeen olisi kääntynyt totaaliseksi katastrofiksi.
Päivän pommista vastasi 230 000 jäsenen suurliitto, palvelualojen PAM joka yllätti jopa oman keskusjärjestön SAK:n.
PAM:n päätös tuli MTV:n tietojen mukaan vasta äänestyksen jälkeen luvuin 11-5, jossa puheenjohtaja Ann Selin (sd.) jäi vähemmistöön. PAM:ssa koko talven ajan vaikuttanut radikaaliryhmä pääsi nyt niskan päälle.
Selinin mukaan luottamus hallitukseen on nollassa, mutta sen hän jätti sanomatta, että nyt arvioidaan keskusjärjestöjen sopimusta. Eikä hallituksenkaan luotto taida Seliniin ja hänen ay-kumppaneihinsa järin suuri taida olla.
Nyt SAK:sta 60 prosenttia on sopimuksen takana - 40 prosenttia sitä vastaan.
Metalli ehti jo hyväksyä sopimuksen, mutta kun puheenjohtaja Riku Aalto (sd.) kuuli PAM:n ratkaisusta, hänen näkemyksensä muuttui synkäksi: sopimuksen hyväksyminen SAK:n hallituksessa maanantaina on lujan takana ja homman kaatuminen on todennäköistä.
Auto-ja kuljetusalan AKT:n, Rakennusliiton ja Elintarvikeliiton jäämisessä sopimuksen ulkopuolelle ei ollut mitään yllättävää. Kaksi jälkimmäistä ovat ainokaisia Vasemmistoliiton vedolla toimivia liittoja (niitä vanhan maailman ns. kommunistiliittoja), edellinen änkyrä muuten vain.
Mutta muut SAK:laiset liitot ovat mukana pelissä. Kuka millaisillakin vaatimuksilla, mutta mukana yhtä kaikki. Tärkeintä, että mukana on tärkein eli Metalliliitto, joka on merkitykseltään keskusjärjestöään suurempi.
Koko sopimus on silti kaatumisen partaalla.
- Tämä kusee nyt koko homma! kuului epätoivoinen parahdus työantajapuolelta.
- Voi paska! Mitä ne menivät tekemään? kuului PAM:lle osoitettu kiroussarja SAK:n pääkonttorista.
Työmarkkinaviisaiden mukaan ainoa ratkaisu, jolla päästään eteenpäin, on aloittaa neuvottelut muina miehinä sillä porukalla, joka mukana on.
Harras toive on, että esimerkiksi PAM saataisiin mukaan vielä kesken neuvottelujen.
Reilun kymmenen kuukauden aikana viiteen kertaa puserrettua sopimusta ei voi enää avata: yhdenkin kohdan muuttaminen vesittää kaiken.
Voi kuvitella, mitä pääministeri Juha Sipilä (kesk.) miettii. Hallituksen uskottavuus on koetuksella. Nyt nähdään, kumpi tätä maata pyörittää, hallitus vai Hakaniemi?
Karu veikkaus on, että jälleen kerran eduskunta ja hallitus eli ns. parlamentaarinen järjestelmä jää kakkoseksi.
Liitot tulevat vaatimaan Sipilältä takuut ja lupauksen, ettei lisäsäästöjä tule ja verokevennykset toteutetaan. Kun Sipilä vielä nöyrtyy sanomaan, ettei paikallisiin sopimuksen sorvata pakkolakeja, homma saattaa edetä.
Ja se on nöyrtyminen, tosiaan. Nimittäin jos sopimus kaatuu, voi kaatua hallituskin. Tämä sopimus on oikeastaan ainoa, mitä hallituksella on. Jos se kaatuu, jäljelle jäävät vain suuret puheet.
Nämä ovat tosin vain tyhmän toimittajan näkemyksiä, mutta voi niitä kokeillakin.
Ja kaksi neuvoa vielä viikonlopulle:
1. Älkää päästäkö hulluimpia porvareita ääneen! (Alexander Stubbin johtamat kokoomusjoukot ovat lauantaina koolla Hämeenlinnassa, varoitus erityisesti sinne.)
2. Älkää ministerit enää koskaan tehkö äijämäisiä, typeriä nyrkkitemppuja tv-kameroille, kun palkkoja leikataan!
Ja varalta vielä kolmas:
3. Älkää poliitikot sotkeutuko enää työmarkkinakysymyksiin, ikinä!
Jos näillä päästäisiin maanantaille...
Ja vielä kyyninen pikkulisäys: Onko kyseessä sittenkin pirunmoinen SAK:lainen iltalypsy? Siihen emme toki usko.