OK Computer on toistuvasti mukana musiikkikriitikoiden kaikkien aikojen parhaat albumit -listauksissa. Syystäkin.
Kesäkuun 16. päivänä vuonna 1997 Euroopassa julkaistiin erittäin merkittävä musiikkialbumi. Brittiläisen Radioheadin kolmas studioalbumi OK Computer ilmestyi kauppojen hyllyille ja mullisti musiikkia.
Monet omanikäiseni musiikkinörtit ottivat levyn omakseen eivätkä ole siitä sen koommin luopuneet. OK Computer on yhdelle ikäluokalle sama asia kuin vaikkapa Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band, Dark Side of the Moon ja London Calling ovat vanhemmille ikäluokille.
Albumin julkaisusta on kulunut jo 20 vuotta. Soraääniä on toki kuulunut vuosien saatossa siitä, että OK Computer on liian suosittu ja yliarvostettu albumi.
Radiohead - OK Computer
Monien mielestä kolme vuotta myöhemmin julkaistu elektronisempi ja astetta haastavampi Kid A (2000) on parempi levy. Joku on väittänyt myös In Rainbowsin (2007) olevan OK Computeria parempi, mutta vaikka tuo väittäjä on hyvin perustelluilla jäljillä, on hän auttamattomasti väärässä.
Makuasioista ei voi kiistellä, niin niin, mutta kyllähän OK Computer yksinkertaisesti on se paras. Piste. Miksi sitten näin on?
Siksi, että se oli kaikkine hälyäänineen ja hämmentävine musiikkivideoineen jotain hätkähdyttävän erilaista ja se iski minun ikäiseni nuoren miehen musiikkisielunmaisemaan ryminällä. Kun näki Paranoid Android -singlen musiikkivideon ensimmäistä kertaa lukiokoulupäivän jälkeen kotiin tullessa Jyrkissä, olo oli nimenomaan hämmentynyt.
Kun sitten samoihin aikoihin kuunteli Ylen RadioMafian Upteekki-ohjelmaa, jossa soi kappale nimeltä Let Down, olo oli vieläkin hämmentynyt, mutta myös aivan täysin myyty.
Tuo kappale mullisti tämän kirjoittajan maailman, vaikkei kappaleen erikoinen sanoitus avaudu vieläkään täysin. Kuten eivät monien muidenkaan levyn kappaleiden tekstit.
Mutta siinä on juuri yksi OK Computerin (ja yleisemmin koko Radioheadin) koukuttavimpia ja hienoimpia puolia. Musiikki on kunnianhimoista ja paikoin jopa vaikeaa. Sanoitusten hallitsevia teemoja ovat muun muassa erakoituminen, sosiaalinen vieraantuminen, emotionaalinen eristyneisyys ja poliittinen pysähtyneisyys.
Lyriikat ovat lohduttomia ja kolkkoja, mutta niissä on voimaa, joka saa ne tuntumaan kaikessa lohduttomuudessaan lohdullisilta. Thom Yorken tekstit eivät ole pelkästään aikansa kuva, vaan teemat ovat päteviä 20 vuotta myöhemminkin.
OK Computer on myös isoimpia merkkipaaluja cd-levyjen aikakaudelta. Se on nimenomaan levy. Kokonaisuus, joka alkaa ensimmäisestä kappaleesta ja päättyy kahdenteentoista kappaleeseen 53 minuuttia ja 21 sekuntia myöhemmin.
Radiohead vuonna 1997.
Se on albumi, jota olen kuunnellut iloisena, sydänsärkyisenä, huolesta halkeamaisillani ollessani, voidessani pahoin, flunssaisena sekä nousu- ja laskuhumalassa. Olen kuunnellut sitä raitiovaunussa, bussissa, lentokoneessa ja henkilöautossa, mökillä, perheeni kotona ja jokaisessa paikassa, missä olen vanhempieni luota pois muutettuani asunut.
Olen kuunnellut sitä kopioidulta c-kasetilta, alkuperäiseltä c-kasetilta, cd-levyltä, yhtyeen jätettyä EMI-levy-yhtiön julkaistulta erikoispainos-cd-levyltä, striimattuna, iPodilta ja minidisciltä. Vinyyliversion saan vihdoin käsiini, kun 20-vuotisjuhlapainos on noudettavissa levykaupasta.
Roska on mennyt silmään, kun Let Downin c-osan jälkeisen säkeistön toisella puolikkaalla Thom Yorken päälaulumelodia jatkaa "One day I am going to grow wings" -sanoista eteenpäin ja toinen melodia jatkuu pitkällä äänellä ("One day...") ja falsetilla ("You know where you are"), liukuen ja huipentuen uskomattoman hienosti viimeiseen kertosäkeeseen.
Silmät ovat saattaneet kostua myös Luckyn toisessa säkeistössä Yorken laulaessa sydämeenkäyvästi "It's gonna be / a glorious day / I feel my luck could change".
Ja monessa muussa kohdassa.
Radiohead 20 vuotta sitten.
OK Computerista tuntuu löytyvän vielä 20 vuoden jälkeenkin uusia puolia, uusia erikoisia ääniä, joita ei ole välttämättä vielä ikinä huomannut. Jopa erikoiselta täyteraidalta tuntunut Fitter Happier on täysin paikallaan levyllä. OK Computer ei olisi sama levy ilman sitä.
Tunnustan, olen itsekin ollut välillä sitä mieltä, että In Rainbows on paras Radiohead-levy, mutta vaikka siltä onkin saattanut välillä tuntua, OK Computer on lopulta aina palannut omalle valtaistuimelleen.
Tässä alla yhden lauseen mittaisin perusteluin kootut 12 syytä siihen, miksi OK Computer on maailman paras musiikkialbumi.
Radiohead - Airbag
1. Airbag
DJ Shadow'n musiikista vaikutteita saaneen kappaleen teksti on saanut miettimään sitä, että autoa ajaessa on aina mahdollisuus joutua onnettomuuteen, mutta on mahdollista saada myös uusi tilaisuus.
2. Paranoid Android
Yksi levyn tunnetuimmista kappaleista, jonka kuulas c-osa ja progemainen rakenne nostavat korkeuksiin.
Radiohead - Subterranean Homesick Alien
3. Subterranean Homesick Alien
Laulu, jonka eristäytynyt kertojaminä haaveilee avaruusolioiden kaappaamaksi joutumisesta ja palaa lopulta ihmisten pariin omaan eristäytyneisyyteensä.
Radiohead - Exit Music (For a Film)
4. Exit Music (For a Film)
Kappaleen kliimaksi hätkähdyttää ja vakuuttaa joka ikisellä kuuntelukerralla, etenkin samanaikaisesti zen-henkisellä ja pidättelevän angstisella sanoituksellaan: "You can laugh / a spineless laugh / We hope your rules and wisdom choke you / Now we are one / in everlasting peace / We hope that you choke / that you choke".
Radiohead - Let Down
5. Let Down
Maailman paras kappale, jossa on kiteytynyt 20 vuoden ajan ja kiteytyy edelleen kaikki se, miltä musiikin pitää tuntua – se tuntuu vatsanpohjassa, se tuntuu selkäpiissä, se tuntuu siltä, että olisi lähdössä lentoon, siltä, että on pakko sulkea silmät ja pyöriä hitaasti ympyrää kappaletta kuunnellen, siltä, että joka puolella kehoa kulkee pieniä kylmiä väreitä.
6. Karma Police
Levyn isoin hitti, jossa syy ja seuraus ovat päärooleissa ja jonka loppusoiton rivi "Phew for a minute there / I lost myself / I lost myself" on yksi yllättävimpiä ja hienoimpia rock-keikalla kokemiani yhteislauluhetkiä.
Radiohead - Fitter Happier
7. Fitter Happier
Kappale, jonka 1990-lukulaisista sloganeista kootun sanoituksen "laulaa" vainoharhaiselta kuulostavalla tavalla Macintosh-tietokoneen ohjelma, joka muuttaa tekstin puheeksi.
RAdiohead - Electioneering
8. Electioneering
Levyn perinteisin kitararock-kappale, jonka sanoitukseen Thom Yorke sai inspiraatiota Noam Chomskyn kirjoista.
Radiohead - Climbing Up the Walls
9. Climbing Up the Walls
Albumin synkin laulu, joka on ehkä pelottavin Radioheadin levyttämä kappale skitsofreniaa luotaavine teksteineen.
10. No Surprises
Nimensä mukaisesti OK Computerin tylsin kappale, joka ei oikeasti edes ole millään tapaa tylsä ja johon Grant Gee ohjasi suhteellisen kuumottavan musiikkivideon.
Radiohead - Lucky
11. Lucky
Laulu, josta tuntuu aina jäävän jotain puuttumaan, kunnes Thom Yorke toteaa toisessa säkeistössä laulumelodian noustessa, että "It's gonna be a glorious day / I feel my luck could change".
Radiohead - The Tourist
12. The Tourist
Raukean tunteikas ja venyttelevä kertosäe "Hey man, slow down / Slow down / Idiot, slow down / Slow down", levyn päättävä kellon kilautus, OK Computer on päättynyt ja tekisi mieli jälleen kerran kuunnella levy alusta uudelleen.