Kommentti: Raimo Helminen on täydellisessä paikassa – onko HIFK kuitenkin kupla?

SM-liigan yllä on pyöritelty jo pitkään yhtä isoa kysymystä: onko sarjassa liikaa joukkueita?

Tälle tuli vain lisää pontta, kun Kiekko-Espoo nostettiin Mestiksestä pääsarjan puolelle.

Nyt Liigassa on 16 joukkuetta.

Vastaus itse kysymykseen oli jo ennen Kiekko-Espoon nousua sama: on.

SM-liigassa on aivan liikaa joukkueita, eikä suomalainen pelaajatuotanto pysty vastaamaan tarpeisiin.

Tämä johtaa siihen, että mieli halaajaa karsimisen perään. Jos joukkuemäärää vähennetään, ketkä pitäisi tiputtaa?

Vielä kesällä yksi seura nousi ylitse muiden, kun tätä kysymystä pohti mielessä.

Lappeenrannan SaiPa.

Jos katsoo viiden viimeisen vuoden pätkää, SaiPa on ollut kaikkea muuta kuin lempinimensä mukainen Idän ihme.

On vaihdettu valmentajaa, on ollut isoja talousongelmia ja on heitetty pyyhe kehään jo heti alkukaudella.

SaiPan koko tulevaisuus oli uhattuna ennen elokuussa tehtyä omistajuusvaihdosta. Raha oli vähissä, kun koko itärajan markkinatilanne oli muuttunut merkittävällä tavalla Venäjän Ukraina-hyökkäyksen myötä.

Vaikutti siltä, että SaiPa oli tuhon tiellä.

Niin vain moni asia ehtii muuttua muutaman kuukauden sisällä.

Yksi ikoninen taho on muuttanut pelin hengen Lappeenrannassa.

Kommentti jatkuu kuvan alla.

***

Suomi-kiekon iso pelaajalegenda Raimo Helminen nimitettiin SaiPan päävalmentajaksi 3. kesäkuuta. Helminen, 60, valmensi viime kaudella slovakialaista HC Banska Bystricaa.

Kun Helminen saapui Lappeenrantaan, odotusarvot olivat hyvin maltilliset. Seuran tilanne näytti synkältä ja vaikka joukkueeseen värvättiin sen mittapuulla sangen kovia nimiä, kuten paluumuuttaja Ville Petman ja Mikko Kousa, ei SaiPa ollut siltikään paperilla mitenkään erikoinen joukkue.

Keskiviikon kierroksen jälkeen SaiPa on sarjassa neljäntenä. Se on vain kahden pisteen päässä kolmantena olevasta Kiekko-Espoosta, eikä sarjakärki HIFK ole kuin kymmenen pisteen päässä.

LISÄÄ:
Raimo Helmiseltä nöyrä reaktio SaiPan huimaan putkeen

Raimo Helmisen SaiPa nousi jo Liigassa neljän sakkiin – Tapparalta taas opetus Kuopiossa

Miten tämä kaikki on onnistunut?

Asenteella.

SaiPan tämän hetken yhtälö on kerrassaan upea, jos miettii itse seuraa ja sen nykyistä päävalmentajaa. Raimo Helminen on Lappeenrannassa täydellisessä paikassa, koska siellä ei tarvitse tarkastella sitä, että pelaako joukkue millintarkkaa Meidän peliä, tai että tulevatko kaikki rytmit suoraan jostain jääkiekon mystisestä "oppikirjasta". Helminen kun on ollut tämän tarkastelun ja kritiikin kohteena muun muassa Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajana toimiessaan.

SaiPa on pohjimmiltaan haastaja – pieni pirulainen itärajalta. Sen koko alkusyksyn tuloskunto on rakentunut siitä, että Raimo Helminen on saanut omalla persoonallaan ja muun valmennusjohdon avulla SaiPan pelaajistosta parasta irti.

SaiPassa on paljon sellaisia pelaajia, jotka pelaavat tällä hetkellä vähintään omalla tasollaan tai jopa sen yläpuolella. Helminen on kannustanut heitä rohkeuteen, eikä hän säti omiaan virheiden jälkeen. Hän murahtaa vain silloin, jos joku ei yritä.

SaiPa uskaltaa antaa painetta ja se pakottaa vastustajansa virheiden tielle. Tästä taas syntyy positiivisia jatkumoja.

SaiPa ei pelaa rakenteellisesti täydellistä jääkiekkoa, eikä sen viisikko ole aina totaalisessa tasapainossa. SaiPassa tuolla ei ole väliä. Ilmeellä on.

Sen suhteen Helmistä ei tarvitse epäillä millään tavalla.

Kommentti jatkuu kuvan alla.

SaiPa on luonut alkukaudella kymmenenneksi eniten maaliodottamaa koko Liigassa (45,21). Se on ollut tuohon nähden sangen tehokas omissa paikoissaan (59 tehtyä). Tämän lisäksi joukkueen maalivahtituuraaja Oskari Salminen on onnistunut erinomaisella tavalla lappeenrantalaisjoukkueen tolppien välissä.

Helmisen ideologia ja koko seuran pohja näkyy muun muassa kiekonhallintatilastossa. SaiPa on siinä liigan häntäpäätä (13:s, 47,49 %). Edelleen: mitä väliä? Ei SaiPalta pidäkään odottaa sitä, että se dominoi pelejä, ja että se kontrolloisi pelin virtausta uskomattomalla pieteetillä.

Helmisen kaikista suurin uroteko on tapahtunut loppupeleissä kaukalon ulkopuolella. Tästä tuorein osoitus nähtiin keskiviikkona Lappeenrannassa, kun SaiPan ja Liigan jumbojoukkue Jukureiden ottelua oli seuraamassa paikan päällä 3 029 katsojaa. Se on loistava lukema, ottaen huomioon sen, että vielä viime tai toissa kaudella lukema olisi alkanut herkästi ykkösellä. SaiPa kun olisi rämpinyt jo tässä vaiheessa Liigan pohjamudissa.

SaiPan kotipelien yleisökeskiarvo on ollut ottelua kohden 3 398 katsojaa. Se on 398 katsojaa enemmän, mitä seura on budjetoinut. Eikä sen yleisökeskiarvo lähde tästä laskusuuntaan. SaiPan pirteät otteet ja nykyinen viiden ottelun voittoputki houkuttelevat vain entistä enemmän yleisöä paikan päälle. Puhumattakaan itse joukkuetta, joka ansaitsee kaiken tuen sen energisyydellä, raikkaudella ja periksiantamattomuudellaan.

SaiPan uusi päävalmentaja Raimo Helminen on pystynyt luomaan buumia itärajan tuntumaan. Seuran kannattajat voivat olla taas aidosti ylpeitä SaiPasta. Sitä ei tarvitse hävetä millään tavalla.

Päinvastoin. SaiPa on Liigan tämän syksyn ilopilleri.

Siitä kunnia Raipelle ja Raipen pojille. Nyt on syytä kehua.

***

SaiPan ohella HIFK on ollut Liigan tämän syksyn ilmiö. Jos Raimo Helminen ansaitsee kehunsa, samaa viestiä voi lähettää myös HIFK:n päävalmentajan Ville Peltosen suuntaan.

Kuuluin itsekin niihin, jotka epäilivät Peltosen asemaa HIFK:n viime kevään Pelicans-puolivälieräputoamisen jälkeen. Näkemys perustui siihen, että HIFK:n prosessi ei enää edennyt riittävällä tavalla, vaan se meni enemmänkin täysin toiseen suuntaan.

Kommentti jatkuu kuvan alla.

Seuraan oli hankittu Jori Lehterää, Leo Komarovia ja ties mitä seppää eri ruutuihin. HIFK oli kauteen lähdettäessä yksi Liigan suurimpia mestarisuosikkeja ja sillä oli keväällä aivan järkyttävän kallis joukkue jalkeilla.

Siihen nähden puolivälierätippuminen oli iso pettymys. Eikä tuo ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun HIFK jäi 10 vuoden periodilla mitalipelien ulkopuolelle. Menestys on kiertänyt jo pitkään Helsingin vanhaa jäähallia.

Nyt olisi helppo kyseenalaistaa se, että minkä ihmeen takia Peltonen ja HIFK:n johto olivat kaiken kyseenalaistuksen kohteena. 19 ottelua, 41 pistettä ja sarjan kärkipaikka. Kaiken lisäksi Jori Lehterä ja Iiro Pakarinen ovat olleet sarjan tulikuumimpia pelaajia.

Silti HIFK:sta on jäänyt koko ajan vaikutelma siitä, että se ikään kuin ylisuorittaa Liigassa. HIFK nappasi jo alkukaudella useita voittoja peleistä, missä sen vastustaja ei ollut millään tavalla ytimessä.

Näin kävi heti runkosarjan alussa Kiekko-Espoota vastaan pelatuissa tuplaotteluissa, Ilves-kotipelissä ja niin edelleen.

Se, että HIFK pystyi viime lauantaina voittamaan KalPan Kuopiossa, kertoi taas toista kieltä. Toki, HIFK:n voitto tuli sille tyypilliseen tapaan äärettömän tehokkuuden kautta, mutta samaan aikaan KalPan pelillinen vaade on aivan Liigan kärkikastia. Se pelaa jatkuvalla syötöllä vähintäänkin hyvää tai jopa erinomaista jääkiekkoa.

Tätä kautta olisi yltiöpäisen rohkeaa väittää, että HIFK on kupla. Enemmänkin pitää kysellä, että onko se?

HIFK on ollut alkukaudella hyvin tehokas omissa paikoissaan. Se on luonut Liigassa viidenneksi eniten maaliodottamaa (49,24) ja se on tehnyt peräti 71 maalia. Jo tässä tilastokombinaatiossa on pieniä ylisuorittamisen merkkejä.

Kaikista räikein esimerkki tulee pelaajiston kautta. HIFK:n ykköstykki Iiro Pakarinen on paukuttanut alkukaudella 19 ottelussa 22 maalia. Samaan aikaan hänen oma maaliodottamalukemansa on ollut 8,48. Tässä näkyy siis merkittävä ero odottaman ja toteutuman välillä.

Pakarisen laukausprosentti on peräti 39,3, mikä on aivan käsittämätön lukema. Normaalisti hyvä laukausprosentti on korkeintaan 10:n ja 20:n välimaastossa.

On hyvinkin epärealistista odottaa, että Pakarisen maalitahti pysyisi nyt nähdyn kaltaisena koko kauden ajan. Toki, ei mitään Pakariselta pois. Hän on liigan kokonaisvaltaisin pelaaja ja hän on jatkuvasti plusmerkkinen tapaus HIFK:lle.

Kommentti jatkuu kuvan alla.

Kun tietyt heittämät tasaantuvat, päästään aitoon pohjaan kiinni. HIFK:n menestyksen salaisuus on rakentunut pitkälti tulikuuman ykkösketjun ja ykkösylivoiman kautta. Se, että HIFK laittoi niin sanotusti kaikki munat samaan koriin, on toiminut tähän saakka.

Pitkässä juoksussa tullaan kuitenkin väistämättä siihen pisteeseen, että HIFK:n kapeus alkaa heijastua valotaululle. Fakta on kuitenkin se, että Jori Lehterän, Iiro Pakarisen ja Kristian Vesalaisen takana ei ole paljoa voimaa. Ja jos superketjusta yksikään lenkki tipahtaa, jo se vaikuttaa herkästi punapetojen tulivoimaan.

HIFK:ssa on myös merkittäviä huolenaiheita. Seuran lähtökohtainen ykkösveskari Roope Taponen oli jo syksyn alkuhetkillä pahasti hakoteillä. Niko Hovisen paluu rauhoitti IFK:n veskaritilanteen, mutta loistavan alun jälkeen myös Hovinen on palannut tavallisten kuolevaisten joukkoon.

Taposen torjuntaprosentti on tällä hetkellä 89,16 (10 pelattua ottelua). Hovisen lukema on 90,98 (6 ott.). Nämä eivät ole mitenkään häkellyttävän erikoisia lukemia.

Taposen päästettyjen maalien keskiarvo on yhtä peliä kohden 2,94 ja Hovisen 1,99. Varsinkin Taponen on näyttänyt edelleen epävarmalta, kun hän on päässyt IFK:n tolppien väliin.

HIFK:n marssi ei välttämättä pysähdy vielä viikonloppunakaan, kun se kohtaa perjantaina ja lauantaina Kärpät. Hyvin repaleinen oululaisjoukkue ei ole vieläkään balanssissa ja HIFK pelaa siihen nähden selkeästi parempaa jääkiekkoa.

Kaikista mielenkiintoisin vaihe tulee eteen maajoukkuetauon jälkeen. HIFK:n kovalla kuormalla ollut ykkösketju saa levähtää, mutta kuinka kauan sen mieletön ilotulitus jatkuu?

Ennen kaikkea: pystyykö HIFK joukkuetasolla takomaan nykyisen kaltaista jälkeä – eli pysyykö se sarjan kärjessä? Pitääkö kaikki siitä esitetyt kyseenalaistukset heittää romukoppaan vai tuleeko totuus julki? Ja millainen HIFK:n totuus loppupeleissä on?

Se on kuitenkin positiivista, että Suomen suurimpaan seuraan liittyy näin paljon mielenkiintoa. Se olisi koko tuotteen kannalta karu skenaario, mikäli HIFK olisi tylsä ja harmaa.

Sitä se ei ole nytkään. Hyvä niin.