Kommentti: Rämpivissä Kärpissä on aivan uskomaton piirre – miten tämä voi toistua vuodesta toiseen?

Jotta ymmärtää sen, miksi Kärppien kohdalla pitää puhua nyt farssista, on syytä tiedostaa realiteetit.

SM-liigaseura Kärppien taustayhtiö Oulun Kärpät Oy on nykypäivänä liikevaihdoltaan yli 30 miljoonan euron yritysmoguli. Sillä on uskomattomat resurssit ja hartiat, kun sitä vertaa moniin muihin liigaseuroihin nähden.

Moni kadehtii sitä, mitä Juha Junno ja Seppo Arponen loivat aikanaan pohjoiseen.

Kärpillä on niin paljon voimaa takana, että sen pitää näyttää suuntaa Liigassa.

Näyttääkö se? Noh… ei ainakaan urheilullisesti – juuri nyt.

Kärpissä kaikista uskomattomin piirre liittyy yhteen kysymykseen:

Miksi taas?

Miksi Kärpät kyntää vuodesta toiseen kovien odotusten jälkeen?

Kommentti jatkuu kuvan alla.

***

Sama toistui jo toissa ja viime vuonna. Nyt deckillä pyörivä vinyyli lähti soimaan syksyllä 2022, kun Lauri Marjamäki oli palannut Kärppien päävalmentajaksi. Kärpät teki tuolloin nimekkäitä hankintoja ja sitä pidettiin hallitsevan mestarin Tapparan kovimpana haastajana.

Oliko Kärpät sitä? No ei suinkaan. Se tipahti keväällä jatkosta jo säälipleijareissa, kun se hävisi katastrofaalisella tavalla KooKoolle.

Kärppien kyntäminen jatkui myös viime syksynä ja lopulta Marjamäki sai potkut. Tuolloin kritiikkiä heräsi siitä, miten passiivinen Kärpät oli.

Potkupäätöksen jälkeen alkoi vaihe, mikä heijastuu väkevällä tavalla juuri nykyhetkeen.

Kärppien tuolloin vielä tuore urheilutoimenjohtaja Mikko Myllykoski nimesi Marjamäen korvaajaksi Ville Mäntymaan, joka toimi aiemmin Marjamäen apurina. Mäntymaan johdolla Kärpät sai muutosta aikaiseksi.

Ilme vapautui, Teemu Turunen ja Ville Koivunen tekivät taikojaan ja Kärpät eteni Liigassa neljän parhaan joukkoon.

Välierissä pohjoiset pedot jäivät lopulta selvästi Pelicansin jalkoihin, mutta kausi loppui orastavan positiivisesti, kun Kärpät kaatoi pronssiottelussa KalPan.

Sen jälkeen oululaisseura teki useita, hyvin merkittäviä hankintoja. Se värväsi muun muassa Jukureiden monivuotisen luottosentterin Michal Kovarcikin, KooKoossa kaikessa hiljaisuudessaan kovaa jälkeä paukuttaneen Ben Tardiffin ja JYPissä toissa kaudella maalipörssin voittaneen Reid Gardinerin. Tähän päälle tuli vielä kolmen metrin kokoista Hasselhoffia eli Austin Rueschhoffia ja kumppaneita.

Lukuisten nimekkäiden värväysten myötä odotusarvot kasvoivat. Kärpät oli käytännössä kakkossuosikki heti Tapparan jälkeen, kun uusi kausi lähti liikkeelle.

Isoin epäilevä kysymys kääntyi Kärppien päävalmentajan Ville Mäntymaan suuntaan. Epäselvää oli se, että millainen päävalmentaja hän oikeasti onkaan. Millaista peliä hän haluaa joukkueensa pelaavan?

Kun Liigan runkosarjassa lähes kaikki joukkueet ovat pelanneet 15 ottelua, nämä samat kysymykset ovat yhä pinnalla.

On todella vaikea sanoa, että millaista jääkiekkoa Kärpät pelaa, koska oululaisjoukkueen pelissä ei ole tällä hetkellä selkeästi tunnistettavia piirteitä.

Kommentti jatkuu kuvan alla.

***

On selvää, että muutokselle pitää antaa aikaa. Kärppien kohdalla fakta on se, että sen ydinrunko meni melkein kokonaan uusiksi viime kauden jälkeen.

Se näkyy nyt rujolla tavalla joukkueen otteissa.

Yksi pelaa sitä, yksi pelaa tätä ja yksi tuota. Toki, fakta on myös se, että Kärpät olisi aivan karmivassa suossa, mikäli uudet hankinnat Tardif, Kovarcik ja Gardiner eivät olisi pitäneet paattia pystyssä omilla tehoillaan.

Ongelma vain on siinä, että heidänkin pelaamisensa luo koillisharhaa ison kuvan puolelle. Tehoja tulee, mutta itse pelillinen pohja ei kasvata siementä uutta kukkaa varten.

Kärppien päävalmentaja Mäntymaa puhui viimeksi SaiPa-pelin alla siitä, miten Kärppien pitäisi hyökätä tiiviillä viisikolla ja miten Kärppien pitäisi tehdä sitä sun tätä.

Kun peli ei ruoki itseään, syntyy vaade siitä, että pitäisi tehdä jotain. Ei niinkään, että pohja loisi jatkumon sille, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kärpillä ei ole tällä hetkellä aidosti tukevia runkoja, joihin se voisi nojata. Yksi kolmikko takoo toki tulosta, mutta sen ympärillä ja osaltaan myös sen sisällä kaikki ontuu. Tässä on merkittävä ero muun muassa HIFK:hon nähden.

IFK on ratsastanut yhdellä ketjulla, mutta punapetojen pelillinen paketti on ollut ehjä. Se taas on luonut edellytykset menestymiselle.

Kärppien suurin ongelma on liittynyt hitauteen. Se on ollut kankea sekä päästä että Tardiffia lukuun ottamatta jaloista.

Kärppien puolustusosasto herätti kysymysmerkkejä jo kauteen lähdettäessä ja nämä kysymykset ovat vain voimistuneet syksyn edetessä. Kärpät teki kesällä merkittäviä hankintoja, mutta ne kohdistuivat vain ja ainoastaan hyökkäysosastolle. Kärppien puolustus vain heikkeni edelliskauteen nähden, kun lupaava yleispuolustaja Emil Pieniniemi lähti rapakon taakse.

Se, että puolustukselle ei tehty mitään, kostautuu jo nyt.

Ongelmien juurille pääsee, kun tarkistelee nykytilannetta pelaaja pelaajalta.

Kärpillä on tällä hetkellä yksi, siis yksi puolustaja, joka pystyy pelaamaan Liigassa korkeatasoista jääkiekkoa. Hän on Arttu Paaso.

Atte Ohtamaa on hidastunut entisestään ja hän on eittämättä vaikeuksissa. Miika Koivisto on kaukana parhaastaan.

Tommi Kivistö on hidas ja jatkuvasti ongelmissa. Victor Berglund ei osaa puolustaa vastustajan sinisellä, keskialueella tai omassa päässä. Se on aina melkein hyvä lähtökohta, kun puhutaan puolustajasta.

Martin Jandus jäi pelkäksi toivotaan, toivotaan -tapaukseksi. Hän on aivan turisti.

Ja loput ovat ynnä muuta -osastoa.

Nämä faktat huomioiden: voiko edes olettaa, että Kärpät voisi pelata aidosti laadukasta viisikkopeliä, jossa olennainen osa on kuitenkin se, että viisikko ei vuoda millään tavalla?

Nii-i, ei voi ei.

Kommentti jatkuu kuvan alla.

***

On selvää, että taitotasollinen ja pelillinen hitaus vain korostuu nyt, kun Kärpät yrittää korjata ongelmiaan. Kärppien pelistä puuttuu luonnollisuutta, kun pelaajat joutuvat koko ajan miettimään ratkaisujaan. Peli ei tule selkärangasta.

Se taas johtaa tasaisessa Liigassa virheisiin. Siitä osoitus on se, että Kärpät on päästänyt eniten maaleja (62) koko sarjassa.

Kyllä, Kärppien maalivahditkaan eivät ole onnistuneet alkukauden aikana. Toisaalta onnistumiselle ei ole ollut myöskään mitään edellytyksiä.

HIFK:ssa Niko Hovinen saattoi tulla räväkästi ovista sisään, koska IFK puolusti tiiviisti hänen edessään. HIFK:n päätyyn ei myöskään rakennettu samanlaisia paikkoja kuin Kärpille, joka menettelee kiekkoja äärettömän vaarallisissa paikoissa pelistä toiseen.

Miten tähän, hyvin sekavaan tilanteeseen pitäisi reagoida? Se onkin hyvä kysymys se.

KATSO: Nyt alkaa riittää: Raimo Helmisen SaiPa kuritti floppi-Kärppiä – oululaisyleisöltä vihainen reaktio

Kaikista helpoin vastaus olisi tietenkin, että kaikille potkut perseeseen ja kilometritehtaalle. Näin ei välttämättä kuitenkaan käy, koska taustalla vaikuttaa yksi merkittävä tekijä:

Kärppien urheilutoimenjohtaja Mikko Myllykoski.

Piirretäänpä kuva taululle. Miltä se näyttäisi, mikäli Myllykoski jakaisi nykyvalmennukselle potkut vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun hän antoi ultimaattisen luottamuslauseen Mäntymaalle? Eli kun hän teki Mäntymaalle sopimuksen, joka ulottuu aina vuoteen 2026 asti.

Noh, ei hyvältä.

Tai mitä potkupäätös kertoisi Kärpistä, joka maksaisi yhtäkkiä kolmelle eri päävalmentajalle palkkaa? (Marjamäki (käytännön tasolla, valmentaa jo Klotenissa), Mäntymaa ja korvaaja.)

Ainoa realistinen ratkaisu on se, että Kärppien pitää itse siivota omat sotkunsa. Kärppien on pakko tehdä hankintoja sekä hyökkäykseen, Teemu Turusen poissaolon myötä, että varsinkin puolustukseen.

Ongelma vain on siinä, että mistä hankit? Tällä hetkellä kun eletään täyttä epätietoisuuden tilaa erityisesti Pohjois-Amerikasta tulevien pelaajien kohdalla – syksyllä voimaan astuneen lakimuutoksen myötä.

Eli nykyongelmia ei korjata tuosta noin vain.

LUE MYÖS: SM-liigajätti Kärpät on kriisin partaalla – Ville Mäntymaalta painokkaat sanat: "Tuommoista ei voi tapahtua"

Mitä pidemmälle syksy etenee, sitä enemmän vaikuttaa siltä, että Oulussa ei pelata taaskaan mestaruudesta. Se on Kärppien kannalta kiusallinen juttu, huomioiden sen, miten iso seura on kyseessä.

Kärpät on yrittänyt rakentaa niin sanottua omaa polkua valmentaja- ja seurajohtopuolelle, kun se on nostellut omia poikiaan ties millaisiin asemiin. Seuran (ja osakeyhtiön) toimitusjohtaja Tommi Virkkunen on Kärppien entinen pelaaja, seuran kehitysjohtaja Lasse Kukkonen on Kärppien entinen pelaaja, seuran päävalmentaja Mäntymaa on Kärppien entinen pelaaja, urheilutoimenjohtaja Myllykoski on Kärppien entinen pelaaja ja niin edelleen.

Samaan aikaan Kärpät on kaivannut jo tovin ajan ulkopuolelta tulevia ajatuksia, jotka herättäisivät oululaisseuran jo pitkään jatkuneesta horroksesta. Kärpissä oleellista on se, että se vie puolen Suomen alueelta tulevia junioripelaajia eteenpäin ja että se pystyy menestymään jääkiekon kotimaisessa pääsarjassa.

Omia poikia on kyllä lähtenyt maailmalle, mutta menestystä on tullut viimeksi keväällä 2018.

Seuran uusi urheilutoimenjohtaja Myllykoski oli osaltaan pieni out of box -valinta, kun hän toimi yli kymmenen vuoden ajan etelän puolella. Ehkä hänen olisi pitänyt tehdä samankaltainen ratkaisu myös päävalmentajavalinnan kohdalla.

Myllykoskea ei voi pahemmin syyttää Kärppien akilleenkantapäästä eli ontuvasta puolustuksesta, jonka rujoimmat ongelmasopimukset tehtiin jo ennen hänen Kärppä-pestinsä alkua. Nämä virheliikkeet kertovat kuitenkin brutaalia kieltä siitä, miten Kärppien pohjat ovat olleet pahasti tuuliajoilla.

Se, että Kärpät kyntää syksystä toiseen kovien odotusten jälkeen, on viesti siitä, että Kärppien urheilullinen tekeminen ei ole edelleenkään resurssien mahdollistamalla tasolla.

Rahaa on, mutta sitä on käytetty väärin.

Kärppien kohdalla tämän hetken kaikista huolestuttavin piirre on se kuitenkin se, että seuran identiteetti on pahasti hukassa. Kärpistä ei tunnista sitä, mitä Kärpät yrittää olla.

Toisin on esimerkiksi KalPan kohdalla, josta huomaa salamannopeasti sen, mikä sen pelillinen identiteetti oikein on.

Tätä kuitenkin vaaditaan, kun seuran pohjat ovat kaukana pääkaupunkiseudusta. Silloin joukkueessa pitää olla jokin tarttumakulma.

Nyt Kärpissä ainut kulma tulee kolmen ulkomaalaispelaajan kautta. He toki ovat hyviä pelaajia, mutta eivät he voi pelkästään vetää yli 30 miljoonan euron rekeä perässään.