Kommentti: Ranskan jalkapallosankarit ovat heijastus nyky-Ranskan kasvoista, ja sen tietää joukkueen suurin tähtikin

Jalkapallo on useimpien ranskalaisten mielissä maan kansallisurheilulaji, ja oman joukkueen menestyksellä on suuri merkitys Ranskan kansalliselle itsetunnolle ja yhteishengelle. Jopa talouden on usein todettu parantuvan ainakin muutaman kuukauden ajaksi jalkapallomenestyksen jälkeen.

Vuoden 2022 MM-kisoihin on kuitenkin lähdetty Ranskassa, kuten monessa muussakin Euroopan maassa, ristiriitaisissa tunnelmissa. Keskustelu ihmisoikeuksista, ympäristövaikutuksista sekä työntekijöiden oloista Qatarissa on käynyt kiivaana, etenkin koska Ranskan 1980-luvun jalkapallotähdellä Michel Platinilla oli Euroopan jalkapalloliitto UEFAn johtajana tärkeä rooli kisojen myöntämisessä Qatarille. Myös Ranskan entisen presidentin Nicholas Sarkozyn vaikutusyrityksiä Qatarin suosimisessa tutkitaan.

Pitää muistaa, että Qatarin asema ranskalaisessa urheilumaailmassa on vahva myös muun muassa siksi, että qatarilaiset omistavat Pariisin PSG-jalkapallojoukkueen, jonka riveissä myös Ranskan Kylian Mbappé ja Argentiinan Lionel Messi pelaavat. PSG :n tähdet kohtaavat toisensa sunnuntaina siis myös MM-kisojen finaalissa.

Humanitaarisiin ja ekologisiin syihin vedoten myös Pariisin kaupunki on kieltäytynyt korostamasta Qatarin kisoja eikä ole halunnut rakentaa kaupunkiin perinteisiä fanikatsomoita. Ranskan joukkueen menestyksen myötä tunnelma on kuitenkin pääkaupungissakin hiukan keventynyt, ja kun Ranska torstaina voitti välieränsä Marokkoa vastaan, Champs-Elysées’llä nähtiin poikkeuksellisesta pakkassäästä huolimatta arviolta 25 000 juhlijaa.

Lue myös: Ranskalaislehti: Sairasteluaallosta selviävälle Ranskalle uusi karmea isku? Maalitykin MM-finaali uhattuna

Valmentajana entinen kapteeni

Ranskan joukkueen menestys ei sinänsä tänä vuonna ole tullut yllätyksenä, vaikka vasta Kultainen pallo -palkinnolla palkittu Karim Benzema joutuikin loukkaantumisen takia jäämään kisoista pois.

Ranskan valmentaja Didier Deschamps on tunnettu ennen kaikkea joukkueensa yhteishengen ja solidaarisuuden rakentajana, eikä yksi tähtipelaaja hänen ajattelumaailmassaan vielä riitä tekemään tähtijoukkuetta tai voittamaan mestaruutta.

Deschamps onkin Ranskassa erittäin arvostettu hahmo, ja hänet muistetaan jo Ranskan maajoukkueen kapteenina vuodelta 1998, kun  joukkue voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Deschamps on valmentajana sekä vaativa että vaatimaton, hän ei mielellään korosta itseään eikä liiemmin lähde kommentoimaan jalkapalloon liittyviä poliittisia tai muutenkaan ristiriitaisia aiheita.

Vuoden 1998 maailmanmestaruus oli Ranskalle valtavan merkittävä, sillä sitä ennen Ranska oli jalkapallossa tottunut lähinnä karvaisiin tappioihin, eikä se tuon ajan kannattajien mielissä todellakaan ollut sama tähtijoukkue kuin Les Bleus nykyään.

Ensimestaruus integraation symboli

Vuoden 1998 mestaruudella oli tärkeä merkitys myös monikulttuurisen Ranskan sekä maahanmuuttotaustaisten ranskalaisten integraation symbolina. Esimerkiksi laitaoikeiston Jean-Marie Le Pen (Kansallisen liittouman vuoden 2022 presidenttiehdokkaan Marine Le Penin isä) oli ennen kisoja kritisoinut joukkuetta rasistisesti sen maahanmuuttotaustaisista pelaajista.

Voittoisan joukkueen suurin tähti oli algerialaistaustainen Zinedine Zidane, ja maailmanmestaruusjoukkueesta puhuttiin usein black, blanc, beur (musta, valkoinen, arabitaustainen) -joukkueena, jossa eritaustaiset pelaajat toivat yhdessä viimein voiton kotiin Ranskaan. Voitonhuumaa kesti Pariisissakin monta päivää.

Vuoden 2018 maailmanmestaruuden kohdalla maahanmuuttotaustaisten pelaajien korostaminen olisi Ranskassa jo tuntunut erikoiselta, ja pelipaitaankin oli kirjoitettu slogan Nos différences nous unissent, Erilaisuutemme yhdistää meitä.

Lue myös: MM-finaalin yllä yksi tärkeä kysymys ylitse muiden – "Se aiheuttaa päänvaivaa"

Tasa-arvo ja veljeys

Vaikka rasismia esiintyy tietenkin Ranskassa erittäin monella tasolla, on tärkeä ymmärtää ranskalaiseen kulttuuriin vahvasti kuuluva tasavaltalaisuuden ihanne. Se näkyy muun muassa valtion uskonnottomuutena sekä kansalaisten tasa-arvon ja veljeyden korostamisena.

Sukujuurten ja uskonnon katsotaan kuuluvan yksityiselämän piiriin eikä niitä mielellään tuoda mukaan julkiseen keskusteluun. Hyvä esimerkki tästä ovat sekä valmentaja Deschampsin että vuoden 2018 maajoukkueessa puolustajana pelanneen, senegalilaistaustaisen Benjamin Mendyn reaktiot maailmanmestaruuden jälkeen lähinnä ulkomailta tulleisiin kommentteihin Ranskan maajoukkueen afrikkalaisuudesta.

– Ranskan maajoukkueessa on afrikkalaistaustaisia pelaajia ja se on suuri rikkaus jalkapallollemme, Deschamps totesi.

Mendy puolestaan korjasi Sporf-urheilusivuston tweetin, jossa maahanmuuttotaustaisten pelaajien nimien perään oli liitetty heidän sukujuuriaan vastaavan maan lippu. Mendy tweettasi itse saman listan pelaajista, mutta liitti jokaisen nimen perään Ranskan lipun.

Heijastus nyky-Ranskan kasvoista

Tänä vuonna Ranskan menestys MM-kisoissa taas on ranskalaisille kuin iloinen yllätyslahja vaikeuksien keskellä. Poliittinen tilanne on Ranskassa kireä ja laitaoikeiston asema ennätyksellisen vahva, ranskalaiset ovat iloisia nähdessään maajoukkueensa tarjoavan katsojille hienoja urheiluhetkiä kisoihin liittyvistä ristiriidoista huolimatta.

Joukkueen tähtenä loistaa edelleen oikeutetusti 23-vuotias Kylian Mbappé, jonka rooli esikuvana muun muassa maahanmuuttotaustaisten nuorten keskuudessa on vain vahvistunut entisestään. Mbappé vaikuttaa erittäin tietoiselta vastuustaan roolimallina ja on viime aikoina puhunut toiveestaan valita, mille joukkueen sponsoreille antaa kasvonsa.

Joukkueen toisena tähtenä mainittakoon aiemmin kovaa kritiikkiä kohdannut Olivier Giroud, joka on Benzeman pois jäätyä päässyt loistamaan entistä enemmän ja tuntuu olevan välillä itsekin yllättynyt henkilökohtaisesta menestyksestään.

Nyky-Ranskan kasvoja hyvin heijastavalla Ranskan joukkueella on siis edessään kaikista kisoihin liittyvistä ristiriidoista huolimatta monin tavoin kiinnostava loppuottelu erittäin vahvaa vastustajaa vastaan.

Allez les bleus!