Kommentti: Sanna Marin pelasti demarit, mutta upotti hallituskumppanit – "Vituttaa kuin pientä eläintä"

Taktinen äänestäminen oli termi, jonka joku syötti julkisuuteen juuri sopivasti ennen eduskuntavaaleja.

Keksittiinkö idea SDP:n puoluetoimiston "war roomissa" vai eduskunnnan kuppilan pöydässä on mielenkiintoinen sivuseikka, mutta lopputulos on joka tapauksessa yhden hallituspuolueen voitto ja toisten tappio.

Lue myös: Taktinen äänestäminen jätti jälkensä – "SDP:n keskittämislogiikka keskisuurille puolueille katkeraa kalkkia"

SDP:n puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin, kannusti kaikkia äänestämään demareita, jotta vihervasemmiston lainanottoon perustuva, antelias ja kaikki ikävät julkisten kulujen leikkaukset estävä politiikka voisi jatkua. Vaihtoehdoksi maalattiin lapseltakin tikkunekun suusta vievä "sinimusta" porvarivalta.

Miten kävi? SDP paransi kannatustaan ja sai eduskuntaan jopa kolme kansanedustajaa lisää, mikä on pääministeripuolueelta kova temppu. Hallituspuolueista sen sijaan kärsivät kirvelevän tappion vihreät, vasemmistoliitto ja keskusta.

RKP ei kuulu joukkoon, koska sen kannatus on vaalista toiseen tasainen kuin kuolleen aivokäyrä. RKP:llä ei myöskään ole käytännössä mitään pidäkkeitä osallistua mihin tahansa hallitukseen – kunhan vain ruotsin kieli, saaristo ja mielellään myös oikeus rapujuhliin mainitaan hallitusohjelmassa.

Mutta entä se taktinen äänestäminen? SDP paransi kannatustaan luultavasti vihreiden ja vasemmistoliiton kustannuksella, mutta sekä vaalivoittaja kokoomus että toiseksi tullut perussuomalaiset menivät silti ohi.

Todennäköisesti myös keskusta kärsi asetelmasta, kun porvariäänestäjät siirtyivät kannattamaan kokoomusta ja ehkä myös perussuomalaisia.

Taktinen demareiden äänestäminen hyödytti siis vain demareita.

Muille "viisikon" sinisilmäisille – tai nyt ehkä punasilmäisille – johtajille vaalitulos tietää puoluetuen romahdusta, yt-neuvotteluja puoluekonttoreilla ja ehkä omankin uran aallonpohjaa.

"Helvetti"

Vihreisiin vaalitulos iski lujaa. Kansanedustajien määrä romahti kahdestakymmenestä kolmeentoista eli puolue menetti seitsemän edustajaa. Puoluetuki pienenee ja neuvotteluasetelmat hallitusneuvotteluissa huononevat.

Puheenjohtaja Maria Ohisalo (vihr.) myönsi vaali-illan haastatteluissa törmänneensä vaalikentillä pohdintoihin taktisesta äänestämisestä.

Silti Ohisalo haastoi vaalikeskusteluissa lähinnä perinteisiä vastustajia eli perussuomalaisia, keskustaa ja kokoomusta. Olisiko kannattanut haastaa myös pääministeripuoluetta ja Sanna Marinia?

Tulosillassa Ohisalo myönsi puolueensa "valtavan" vaalitappion reilun avoimesti ja sanoi kantavansa siitä täyden vastuun. Samalla hän yritti valaa uskoa kutistuneeseen vihreiden ryhmään.

– Me tullaan tekemään täysillä duunia eduskunnassa, pienemmällä ryhmällä, mutta helvetin paljon kovemmalla tarmolla, hän lupasi omilleen.

Ohisalon oma puheenjohtajapaikka saattaa kuitenkin olla nyt katkolla.

Lue myös: Ohisalo ilmoittaa jatkoaikeistaan pääsiäisen jälkeen – "Vihreille hallitukseen lähtemisen kynnys äärimmäisen korkea"

"Vituttaa kuin pientä eläintä"

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson (vas.) oli hallituksessa toinen suuri häviäjä. Kuudestatoista kansanedustajasta katosi viisi.

Anderssonin hyvä esiintyminen vaalitenteissä tai suuri henkilökohtainen äänimäärä eivät auttaneet, kun puolueväki lipesi muualle.

Andersson muotoili mahdollisen taktisen äänestämisen merkityksen siten, että vaalit polarisoituivat vasemmisto-oikeisto-kamppailuksi. Olisiko vasemmistoliitonkin kannattanut haastaa kumppaneita myös hallituksen sisällä?

Anderssonin puolustukseksi on tosin sanottava, että Sanna Marin on demariksi monilla politiikan aloilla ainakin puheiden tasolla niin vasemmalla, että sitä on umpikommunistiksi ryhtymättä vaikea haastaa.

Omilleen Li Andersson joka tapauksessa kuvasi tuntojaan rehellisesti.

– Näin suomenruotsalaisena on aina ollut yksi suomenkielinen sanonta, joka on jotenkin viehättänyt mua aika paljon. Se on niin outo, ja se on "vituttaa kuin pientä eläintä". Se kuvastaa kuitenkin mun tänhetkisiä fiiliksiä aika hyvin, totesi Andersson.

Andersson ilmoitti jo ennen vaaleja, että hän ei enää pyri uudelle puheenjohtajakaudelle.

Lue myös: Kokoomus tarvitsee tanssiparin kuuden miljardin kynnyskysymykseen: "Luontevampi vaihtoehto olisi…"

Kepu – vai SDP – pettää aina

Vaalit olivat valtava pettymys myös keskustalle ja jo toista kertaa peräkkäin. Kansanedustajapaikat romahtivat 31:stä 23:een. Paikkoja katosi siis kahdeksan. Entinen suurpuolue on tipahtanut keskisuurten joukkoon.

Menetys on puolta vähemmän kuin viime eduskuntavaaleissa Juha Sipilän (kesk.) pääministerikauden jälkeen, mutta se ei nykyistä puheenjohtajaa Annika Saarikkoa (kesk.) lohduta.

Keskusta ei ole enää suurin puolue yhdessäkään vaalipiirissä. Veikko Vennamon (smp.) etäiset perilliset perusssuomalaiset ovat vallanneet maakunnat. Presidentti Urho Kekkonen julistaisi poikkeustilan, jos eläisi.

Puheenjohtaja Annika Saarikko teki vahvan kampanjan ja yrittää vielä tappion jälkeenkin luoda uskoa siihen, että keskusta vielä nousee.

Nousee tai ei, perikeskustalaiseen tapaan ainakin Saarikon oma asema puheenjohtajana saattaa tulla haastetuksi. Itse hän on ilmoittanut arvioivansa puheenjohtajuuttaan kevään kuluessa.

Saarikon ja muun keskustajohdon virhe viisikkohallituksessa saattoi olla se, että hallituspolitiikan, SDP:n ja Marinin tukeminen jatkui liian kauan. Keskustan päävastustajia olivat pitkään kokoomus ja - ehkä liian vähän - perussuomalaiset, vaikka kyy povella olikin hallituskumppani SDP.

Saarikko irtisanoutui nykyisestä hallituspohjasta selväsanaisesti ehkä liian myöhään. Vaalien muodostuminen eräänlaiseksi julkilausumattomaksi blokkivaaliksi vasemmiston ja oikeiston välillä varmaankin rokotti myös keskustan kannatusta.

Moni keskustan potentiaalinen oikeistoäänestäjä saattoi antaa äänensä varmuuden vuoksi kokoomukselle tai perussuomalaisille estääkseen vihervasemmiston voiton.

Pettikö kepun kenttä johtonsa vai SDP vaalitaktiikallaan liian kiltit ja sisäsiistit hallituskumppaninsa? Kas siinä kysymys.

Lue myös: Kokoomus nousi voittoon, SDP taipui kolmanneksi – Näin vaalitrilleri eteni

Demarit pitivät rahat, mutta menikö valta?

SDP voitti edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna lisäpaikkoja, mutta hävisi sekä kokoomukselle että perussuomalaisille. Puoluetukirahat säilyivät, mutta valta vähenee enemmän tai vähemmän hallitusneuvotteluista riippuen. Ainakin talouspolitiikassa demarien pitää taipua, jos hallitukseen on haluja.

Uutta hallitusta Suomeen alkaa nyt kasata kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo (kok.). Homma ei ole helppo.

Hallitusneuvotteluissa Orpo pystyy peluuttamaan SDP:tä ja perussuomalaisia päävaihtoehtoina, koska demarit ovat kieltäytyneet yhteistyöstä perussuomalaisten kanssa. Ilman sanojensa syömistä SDP ei voi ohittaa kokoomusvetoista hallituspohjaa.

Lue myös: SDP haluaa hallitusvastuuseen, sanoo varapuheenjohtaja Mäkynen

Puheenjohtaja Sanna Marinin omat urasuunnitelmat ovat hämärän peitossa. Uhkapeli pääministerin jatkopestistä epäonnistui. Suostuuko Marin riviministeriksi Orpon hallitukseen, haluaako hän puhemieheksi, eurovaaliehdokkaaksi vai presidenttiehdokkaaksi? Vai jotain muuta?

Keskustallakin on vielä tilaa peliliikkeille. Puheenjohtaja Annika Saarikko ilmoitti tänään, että keskustan paikka tällä vaalituloksella on oppositiossa. Niin tosin ilmoitti myös Juha Sipilä viime vaalien jälkeen, mutta kun keskusta sai riittävästi tavoitteitaan läpi, niin tilanne muuttui.

Lue myös: Annika Saarikko: Keskustan paikka on oppositiossa

Keskustassa mietitään varmasti nyt kuumeisesti mahdollisen hallitukseen menon hintaa ja hyötyjä eri hallituspohjavaihtoehdoissa. Samaa mietitään varmasti myös vihreissä. Kokoomus tulee ehkä kyselemään molempien hallitushaluja.

Kristillisdemokraatit ja RKP ovat aina valmiina tangoon, jos pokkaus on vähänkin pätevä.

Lue myös: Henriksson: RKP on valmis neuvottelemaan paikasta hallituksessa

Vasemmistoliitto sen sijaan saattaa olla kokoomusjohtoisessa hallituksessa liian hankala nappula, jos kokoomus pitää kiinni julkisen talouden sopeutustavoitteestaan ja velkaantumisen taittamisesta. Politiikassa tosin kaikki tuntuu olevan tarvittaessa mahdollista.

Hallitusneuvotteluista tulee siis vaikeat ja lopputulos on vielä arvoitus.

Loppupäätelmänä taktisesta äänestämisestä voi todeta, että ainakin tällä kertaa siitä hyötyivät vain suuret puolueet ennalta arvaamattomassa järjestyksessä. Monipuoluemaassa ilman selkeitä ja pitäviä blokkeja äänillä taktikointi on arpapeliä, jossa pilkka saattaa osua omaan nilkkaan.

Lue myös: Päätoimittajan kommentti: Kolme ilmiötä nousi ylitse muiden eduskuntavaaleissa – suomalaisten tahtotila ei jäänyt epäselväksi