Syksyn kovakuntoisimmalla ryhmällä SJK:lla on yhä oljenkorsi Suomen mestaruuteen.
Andorran maajoukkuetopparin Marc Valesin ja Suomen maajoukkuetopparin Juhani Ojalan mukaantulo kesken kauden SJK:n takalinjoille pelasti Simo Valakarin miehistön kauden. Topparipari on esiintynyt fantastisesti ja tilkinnyt aiemmin pahasti vuotaneen alakerran.
Tusinan verran kammottavia virheitä tehneen konkarin Abdoulaye Meiten potkut puolestaan vahvistivat ryhmää niin pelillisesti kuin henkisesti. Vaativuudestaan ja kriittisyydestään tunnettu SJK:n seurajohto ansaitsee sulan hattuunsa kovista ratkaisuistaan sesongin aikana. Joukkuehenkeä rikkoneet ja pelillistä harmoniaa tuhonneet mädät omenat (Abdoulaye Meite, Alexei Eremenko jr., El-Hadji Kane ja Tarmo Kink) viskattiin tylysti pois kollektiivin edun nimissä. Pelaajat eivät istuneet seuran arvoihin millään tavalla.
Nyt Valakarin työkalupakissa riittää kosolti laatutavaraa, jolla pitääkin tehdä vakuuttavaa jälkeä. Tärkeä hankinta yläkertaan on ollut PS Kemistä loikannut maalitykki Billy Ions, joka on tehokkuudellaan ja monipuolisella osaamisellaan luonut uudenlaista uhkaa SJK:n hyökkäyspelaamiseen. Osin hänen ansiosta murtautuminen hyökkäyskolmannekselle on helpottunut merkittävästi.
4-3-3- tai 4-1-2-1-2 -ryhmityksellä operoiva ryhmä pelaa tällä hetkellä kauttaaltaan Suomen parasta jalkapalloa. Muoto pysyy kasassa molempiin suuntiin pääosin hyvin, ja jokainen palanen on roolitettu ryhmityksessä täsmällisesti. Lyhytsyöttöpelin ja pallokontrollin nimeen vannova Valakari on saanut suojattinsa pelaamaan rohkeasti ja dynaamisesti - painottaen silti jatkuvasti kärsivällisyyttä ja systemaattisuutta pallollisessa pelaamisessa.
Hallitsevan Suomen mestarin pelitapa kehittää pelaajia ideaalilla tavalla, ja kannattajat nauttivat taatusti näkemästään. Kauden avausottelun nolo pelipassisotku (voitto hylättiin) ja Meiten karmivat munimiset ovat enää kaukaisia, joskin äärimmäisen ikäviä muistoja, jotka jättävät ikäviä tahroja kauteen - tulee mestaruus lopulta tai ei.