Torinossa asuva Saija Räsänen vertailee kirjoituksessaan koronaan suhtautumista ja toimia Suomessa ja Italiassa.
Nousen elokuiseen ruuhkajunaan Helsingistä Jyväskylään. Asemalla asettelen maskin tiiviisti kasvoilleni mansikanmyyjien tuijottaessa. Ohikulkijat kohottelevat kulmiaan. Junassa näen maskin itseni lisäksi vain kahdella opiskelijapojalla.
Asun Italiassa, jossa maskipakko on ollut voimassa julkisissa sisätiloissa aina koronapandemian alkuvaiheista asti. Meillä on rutiinia kuljettaa käsilaukussa maskia: se on kuin pankkikortti tai avaimet, ei se unohdu kotiin.
Lue myös: WHO:n asiantuntija kehottaa ottamaan Ruotsin koronatoimista mallia: "Kun kansa ja hallitus luottavat toisiinsa, tulosta syntyy"
Jyväskylässä ilahdun siitä, miten hyvin käsidesiä on saatavilla kauppojen sisäänkäynneillä. Monta täyttä pulloa käsidesiä, jota kuitenkin… ani harva käyttää. Ihmekös tuo, jos pullot säilyvät täysinä. Aivan kuin henkilökuntaa eri paikoissa jotenkin hävettäisi pyytää asiakkaita desinfioimaan kätensä.
Katson iltauutisia äitini kanssa: korona, korona, korona. Uutistenlukijan ääni on synkkä, tartuntaluvut välähtelevät ruudulla. Uutisten luoma tunnelma ei aivan vastaa näkemääni leppoisaa keskisuomalaista kesäpäivää. Lähetys jättää jälkeensä epämääräisen ahdistuksen tunteen.
Paljon puhetta mutta vähän tekoja
Paluujunassa Helsinkiin toistuu sama kaava kuin tullessa: näen maskin itselläni peilissä, ja nuorehkolla naisella samassa vaunussa. Ylipäätään maskien käyttäjät vaikuttavat Suomessa olevan enimmäkseen nuoria.
Heitä myös syytetään epidemian leviämisestä molemmissa maissa, mutta toisaalta he vaikuttavat olevan niitä, jotka suojaavat toisia tartunnalta.
Käytän Helsingissä ratikkaa ja bussia. Kun joku kaivaa maskin esiin bussipysäkillä, alkaa katoksen alla epäluuloinen mulkoilu: onkohan sillä jokin tartunta? On sosiaalisesti hyväksytympää olla käyttämättä maskia. Asettelen siitä huolimatta valkoisen kankaan tiukasti poskia vasten. Parempi maski kuin hengityskone.
Lue lisää: Tältä näyttää maailman koronatilanne nyt – Intiassa todettiin eniten tartuntoja päivässä koko pandemian aikana
Nyt maskisuositus on ollut voimassa Suomessakin jo pari viikkoa. Siitä huolimatta HSL tiedotti, että maskeja käyttää yhä vain noin kolmannes matkustajista.
Samaan aikaan vallalla on lopun aikojen tunnelma: kävelin kauppakeskus Kampissa, ja käytävillä kaikuivat kuulutukset: Covid-epidemian vuoksi suosittelemme hyvää käsihygieniaa. Turvavälejä. Maskeja. Ihmiset kävelivät ohi toisiaan epävarmasti pälyillen. Pelkoa ilman toimintaa.
Säännöt luovat turvallisuudentunnetta
Italiassa elämä on omaan silmääni paljon yksinkertaisempaa. Säännöt ovat selvät: et pääse kauppaan, ravintolaan, apteekkiin, yhtään mihinkään julkiseen sisätilaan ilman maskia. Sinut käännytetään ovelta, jos et desinfioi käsiäsi.
Selvät säännöt luovat turvallisuudentunnetta ja vähentävät spekulointia ja pelkoa: kun laskeuduin kotikentälleni Torino-Caselleen, huokaisin helpotuksesta. Enää ei tarvinnut väistellä maskittomia likakäsiä.
Lue lisäksi: Euroopan pisin baarien sulkemisaika saa jatkoa Irlannissa – "Ei ole oikea aika avata pubeja"
Kun Italiassakin tartunnat ovat taas nostaneet päätään, on käyttöön otettu vähän järeämpiä keinoja. Voimassa on nyt maskipakko myös ulkona klo 18 jälkeen, jos turvavälejä ei voi noudattaa.
Sain itsekin tästä muistutuksen, kun maistelimme poikaystäväni kanssa paikallisia herkkuja katuruokatapahtumassa Abruzzossa. Järjestysmies bongasi minut ilman maskia ja käski laittamaan sen päälle.
Tottelin, ilta jatkui.
Elämä jatkuu
Italiassa ylipäätään elämä jatkuu. Uimarannoilla aurinkovarjot on aseteltu riviin turvavälejä noudattaen. Ravintoloissa suositaan ruokailua ulkona terasseilla turvavälein.
Säännöistä huolimatta hymyt eivät ole kadonneet. Olemme saaneet italialaisen kesän lämpimine kesäiltoineen, rantoineen, aperitiiveineen - niissä rajoissa, missä nyt voimme elää.
Saija Räsänen maski naamallaan Torinossa. Taustalla Po-joen toisella puolella näkyy yksi Torinon tärkeimmistä nähtävyyksistä, Monte dei Cappuccini.
Jo pahimman epidemian aikaan italialaiset lauloivat parvekkeilla luodakseen toivoa. Jopa tiukimman lockdownin aikaan, kun kotoa ei 400-3 000 euron sakkojen uhalla saanut poistua kauemmas kuin 200 metrin päähän, italialaiset ripustivat ikkunoihinsa sateenkaaria tekstein ”Ce la faremo” - vapaasti suomentaen, kyllä tästä selvitään.
Mikä siinä lienee, mutta täällä elää sitkeästi halu toivoa, elää, uskoa parempaan. Kun mahdollisuus elämään on annettu kesän aikana, siihen on tartuttu ilolla, mutta sääntöjä noudattaen.
Lue myös: Koronaan sairastuneiden määrä lisääntyi Italiassa rajusti kesälomakauden lopulla
Ehkä, koska meidän ei tarvitse arvuutella pahinta, se on jo tapahtunut: keväällä hautapaikat loppuivat Bergamosta kesken ja ruumiita kuljetettiin tuhkattavaksi muualle Italiaan armeijan autoilla.
Kukaan ei halua paluuta tähän. Siksi käytämme maskeja. Desinfioimme kätemme. Otamme aurinkoa turvavälein. Ja kuuntelemme italopoppia kesäilloissa, koska eihän kalliiksi käynyt terveys muuten olisi minkään arvoista.
Parempi toimia ja toivoa kuin manata ja seistä tumput suorina mitään tekemättä, maskitta ruuhkabussissa.
---
Kirjoittaja on suomalainen viestinnän ammattilainen, joka asuu Torinossa ja on tohtorikoulutettava Milanon yliopistossa.