Kommentti: Suomi kotoutuu Natoon uuden johdon alla, kun sekä presidentti että puolustusvoimien komentaja vaihtuvat

Puolustusvoimain nykyinen komentaja Timo Kivinen jää eläkkeelle maaliskuun lopussa. Tilalle astuu pääesikunnan strategiapäällikkö Janne Jaakkola, 56. Samalla kenraaliluutnantti Jaakkola saa kauluslaattoihinsa neljännen leijonan ja ylenee kenraaliksi.

Valinnan syvimmät perusteet tietävät vain esityksen tehnyt puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) ja uuden komentajan nimittänyt presidentti Sauli Niinistö.

Yksi syy valintaan voi olla se, että Jaakkola on viime vuosina toiminut sekä pääesikunnan suunnittelupäällikkönä että strategiapäällikkönä. Hänellä on siksi tuoreet tiedot puolustusvoimien kansainvälisestä toiminnasta, resurssisuunnitteluista ja strategisesta suunnittelusta.

Toki palvelustehtävien lista on muutenkin pitkä, kuten kaikilla kenraalitason sotilailla. Jaakkolalla on myös kenttäkokemusta muun muassa Utin jääkärirykmentin johdossa ja erikoistehtävissä sekä Nato-operaatioissa Kosovossa ja Afganistanissa.

Nato-integraatio viedään läpi uusilla päälliköillä

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä myös puolustuspolitiikka kirjoitetaan tämän vuotisissa selonteoissa osin uudelleen. 

Nato-jäsenyys, yhteistyö Yhdysvaltojen ja pohjoismaiden kanssa, Ukrainan sota ja yleinen turvallisuuspoliittinen tilanne pakottavat Suomen asemoitumaan muuttuneeseen maailmaan.

Samaan aikaan maassa vaihtuu sekä presidentti että puolustusvoimain komentaja. Kenraali Jaakkolan ja koko puolustusvoimien tuleva ylipäällikkö on joko Alexander Stubb tai Pekka Haavisto.

Toivottavasti uusi taistelijapari löytää heti yhteisen sävelen, sillä sekä turvallisuustilanteen hallinta että Nato-integraatio ovat lähivuosina Suomelle elintärkeitä asioita.

Suomella ei ole varaa jäädä heittopussiksi

Lähivuodet ovat Suomelle tarkan pelin aikaa. Jos integroituminen Nato-rakenteisiin ja yhteistyöhön lähtee viiraamaan väärään suuntaan, haittoja voi olla vaikea korjata edes uutta asentoa ottamalla.

Sama koskee DCA-sopimukseen perustuvaa yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa sekä pohjoismaisen puolustusyhteistyön sopeuttamista Nato-aikaan.

Suomella on varmasti paljon virallisia ja epävirallisia toiveita ja tavoitteita.

Natossa Suomi halunnee saman esikunnan alaisuuteen kuin Norja ja Ruotsi. Pohjolan puolustussuunnittelu pitää saada onnistumaan ja Suomen omat suunnitelmat täytyy pitää ajan tasalla. 

Yhdysvaltalasten sotilastarvikkeiden ennakkovarastointi Suomeen, harjoitus- ja muu yhteistyö pitää yrittää saada osapuolia optimaalisesti hyödyttävälle tolalle ja niin edelleen.

Suomen on otettava asemansa liittokunnassa ja käytettävä viisaasti se liikkumatila, joka Suomelle annetaan. Heittopussiksi ei turvallisuuskysymyksissä ole varaa jäädä.

Suomen sujahtaminen uuteen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen asetelmaan olisi hyvä saada kuntoon kertalaakista – jatkuvaa kehittämistä ja olosuhteisiin reagoimista tietenkään unohtamatta.

Suomella on myös paljon opeteltavaa

Suomella on Naton jäsenenä joitakin vahvuuksia, kuten esimerkiksi arktista osaamista, suuria harjoitusalueita ja suurin reservi.

Suomella on silti paljon myös opeteltavaa ja sopeutettavaa.

Edes Nato-byrokratian opettelua ei pidä väheksyä. Se vie resursseja, mutta antaa mahdollisesti myös vaikutusvaltaa ja takaa tiedon kulun.

Ydinasestrategian suunnittelu ja harjoittelu ovat aivan uusi asia, johon Suomikin jatkossa osallistuu. Suomi on osallistunut Naton sota- ja kriisinhallintaharjoituksiin jo vuosia, mutta vasta nyt harjoitellaan viidennen artiklan mukaista yhteistä puolustusta.

Suomi joutuu ratkaisemaan senkin, ketä ja millä ehdoilla Suomi mahdollisesti lähettää liittolaisten avuksi, jos sellainen tarve tulee. Ja niin edelleen.

Muutoksessa yhteistyö ja tiedonkulku sekä Nato- että EU-asioissa on tärkeää varsinkin siksi, että Nato-huippukokouksissa Suomea edustaa presidentti ja EU-huippukokouksissa pääministeri. 

Tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (TP-UTVA) kokoukset pysyvät tärkeinä. Myös eduskunta on syytä pitää informoituna.

Tuleva tasavallan presidentti ja uusi puolustusvoimain komentaja saavatkin tahoillaan ja keskenään huhkia kyllikseen turvallisuusasioiden parissa. Kuten osaltaan myös hallitus ja eduskunta.

Kaikesta lisätyöstä ja lisämenoista voi syyttää Venäjän presidentti Vladimir Putinia, jonka aloittama sota Ukrainassa on pakottanut koko läntisen turvallisuusjärjestelmän varautumaan entistä ikävämpiin uhkiin.