Eilen illalla päättyi kuusivuotinen outo, mutta merkittävä aikakausi.
Minä en juurikaan pidä rapista. Ruger Hauerkaan ei ole minulle tärkeä yhtye, mutta se on muutamien muiden lisäksi niitä rap-nimiä, ilmiöitä, joita on ollut kiinnostavaa seurata.
Paperi T:n eli Henri Pulkkisen, Pyhimyksen eli Mikko Kuoppalan ja Tommishockin eli Tommi Langenin muodostama rap-yhtye Ruger Hauer lopetti toimintansa lauantai-iltana loppuunmyydyllä Helsingin Kaapelitehtaalla.
Mikä Ruger Hauer sitten oikein oli? Tuttu ja tuntematon, arrogantti ja kulturelli, inhorealistinen ja raaka, öykkäröivä ja vaatimaton, sympaattinen ja raivostuttava sekä juuri näistä kaikista syistä suosittu kolmikko.
Yhtye, jonka keikoilla usein toivoi jäsenten jättävän suosiolla välispiikit väliin. Kokoonpano, joka kuusi vuotta kestäneen uransa aikana toimi ponnahduslautana Paperi T:n uralle.
Kolmen ison egon muodostama ryhmä, joka aukoi lavalla päätä toisilleen, myös jäähyväiskeikallaan, joka myytiin muutamassa minuutissa loppuun.
Ruger Hauer kaapeli
Yhtyeen uran kaupallinen huippu saavutettiin viime keväänä sen neljännen ja viimeisen levyn, Maturen, noustua albumilistan ykköseksi Suomessa.
Itselle Ruger Hauer nousi alitajuntaan yhtyeen debyyttilevyltä Se syvenee syksyllä (2010) julkaistun Jokaiselle jotakin -singlen vuotta myöhemmin julkaistun musiikkivideon myötä. Videolla vierailee 120 suomalaista hiphop-nimeä.
Ruger Hauerin liikkeet ovat olleet arvaamattomia. Kaikki neljä levyä (Se syvenee syksyllä, 2010, Erectus, 2012, Ukraina, 2013, ja Mature, 2016) ovat poikenneet toisistaan, vain räppärien tekstit ovat pysyneet yhtä kyynisinä ja inhorealistisina.
Kolmikon musiikki muuttui levy levyltä kokeellisemmaksi, kunnes jo mainitun Maturen melodisuus, jonka albumilla laulanut Regina-yhtyeen Iisa Pykäri toi tullessaan, toi Ruger Hauerin musiikkiin taas jotain uutta, joka tällä kertaa olikin myös jotain lopullista.
Ja niin se viimeinen ilta koitti. Ruger Hauer asteli viimeisellä keikallaan lavalle juuri kuolleen Leonard Cohenin Hallelujah-klassikon soidessa ja yleisön yhtyessä kertosäkeissä kylmät väreet aiheuttaneeseen yhteislauluun.
Kaapelitehtaan keikalla kuultiin yhtyeen materiaalia kronologisessa järjestyksessä ja aluksi tunnelma vaikutti olevan sekä yleisössä että lavalla jännittynyt ja hieman epävarma.
Keikan lähestyttyä loppuaan, kun Iisa Pykäri saapui räppärikolmikon kanssa lavalle, tuntui, että lavalla nähtiin kokonaan eri yhtye. Voimainsa tunnossa ollut kolmikko.
Noina keikan loppuhetkinä mieleen hiipi sama ajatus, mikä on hiipinyt mieleen myös muun muassa PMMP:n, Rubikin, Lemonatorin ja viimeksi Kentin jäähyväiskeikoilla.
Miksi ihmeessä näin hyvässä vedossa oleva yhtye lopettaa toimintansa nyt? Toisaalta, on hyvä laittaa hommalle piste, kun henki kulkee keuhkoissa vielä ilman pahempaa rohinaa.
Kyllä, kuten monet veikkailevat, voi hyvin olla, että jotkut lopettaneista nimistä vielä pyörtävät päätöksensä ja palaavat, joko uutta luoden tai puhtaalle nostalgiakierrokselle. Eikä kummassakaan ratkaisussa ole yhtään mitään vikaa.
Comeback-ruuhkaa odotellessa.