Valmentajille ja hoitajille aamut eivät anna armoa. Tallille on mentävä, vaikka edellisilta olisikin venähtänyt pitkäksi.
Viime lauantaina ilta venähti pitkäksi Joensuun Toto76-raveissa. Kisat alkoivat vasta varttia vaille seitsemän ja loppuivat noin kello 23. Kun hevoskaravaani lähti susirajalta jälkihuoltojen jälkeen kotia kohti kolistelemaan, saapui moni matkan takaa tullut tallinsa pihalle vasta valomerkin jälkeen.
Ymmärtäähän sen, että sunnuntaina saattoi olemus olla nuutunut ja askel painaa. Olo oli kuin krapulaisella, vaikka viinanpirulla ei mitään tekemistä asian kanssa olisikaan ollut.
Tämä on kolikon toinen puoli.
Toinen puoli on se, että Joensuu on vireä opiskelijakaupunki. Ravirata sijaitsee lähellä keskustaa, ja kulkeminen radalle ja takaisin kaupungin sykkeeseen on vaivatonta. Se käy kauniina kesäiltana vaikka jalkaisin.
Lisäksi Joensuun radalla oli oivallettu, että lehtereille saadaan nuorekasta ja kulutusintoista kansaa, kun ennen illan kisoja järjestetään ravifutiksen SM-mittelö. Jalkapallon pelaajia oli toista sataa, ja heistä iso osa jalkautui – osa taistelutantereella saatuja urheiluvammojaan nilkuttaen – turnauksen jälkeen raveihin.
Paikalla olleet kehuivat tunnelmaa. Tapahtuman primus motor Lauri Hyvönen kertoi, ettei Kuninkuusravien ohella ole Linnunlahdella nähty moista karnevaalimeininkiä. Moni puolueeton taho vahvisti, ettei lausunnossa ollut pisaraakaan pohjoiskarjalaista kotiinpäinvetoa.
* * *
Annetaan siis rahan ratkaista.
Pelivaihto? Se kasvoi selvästi vuoden takaisesta. Silloin vastaavissa raveissa pelattiin kokonaisvaihdoksi 710 000 euroa, nyt lähes 850 000. Lähin vertailukohta on Kaustisen 8.7. päivällä ajetut Toto76-ravit. Kaustisen kokonaisvaihto oli 808 000 euroa.
Toto76-vaihto oli Joensuussa ajan oloihin kova 436 000 euroa, toki jackpot-kampanjan 70 000 euron lisärahan tukemana. Vuosi sitten vastaavissa raveissa lukema oli alle 310 000 euroa.
Yleisömäärä? Hieman kasvua viime vuoteen verrattuna, kun paikalla oli 1 560 henkeä. Myös lapsiperheet olivat löytäneet järjestäjien mukaan Linnunlahdelle. Eihän lomalla se nukkumaanmeno ole naperoillekaan niin justiinsa.
Oheismyynti (joka on radoille nykyään entistäkin tärkeämpi)? Tarkkoja lukuja ei Joensuun radalla vielä tiedetty, mutta selvää kasvua viime vuoteen oli joka tapauksessa tullut.
Suomen ravikesä on ruuhkainen. Esiin kohoaa kolme korkeaa peruspilaria: Kuninkuusravit, St Michel ja Suur-Hollola. Ken näiden välissä haluaa elää ja kukoistaa, sen pitää keksiä tapahtumaansa uusia näkökulmia.
Joensuu toimi näin, ja avaus oli lukujen ja palautteen valossa rohkaiseva. Kaustinen teki omalle suurviikonlopulleen samoin. Oli kansainvälinen ohjastajaottelu sekä tototitaanien taisto. Näiden myötä tapahtuma nousi uudelle tasolle jo pelkästään mediahuomion osalta.
Tällä viikolla valokeilassa on Ylivieska. Myös siellä on kauden päätapahtumaan ladattu panoksia lisää. Kilpailut kestävät nyt kaksi päivää, ja väliyönä juhlitaan asiaankuuluvin menoin.
Kesän ”välikierroksia” järjestävillä radoilla ei ole jääty tuleen makaamaan, vaan ravien eteen on nähty vaivaa ja elintilasta taistellaan tosissaan. Olisi helppoa järjestää tavanomaiset Toto76-karkelot, mutta nykyisessä kireässä kilpailutilanteessa niillä ei pitkälle pötkitä.
* * *
Suomen suviyössä on tenhoa, ja illan hämyssä ajettaville raveille on tuntunut kautta aikojen olevan tilausta. Sen todistaa vuodesta toiseen Sodankylän Yöttömän yön ravit. Sen todistivat aikoinaan Seinäjoen Suviyön suurravit, joita edelleen muistellaan sielua kolottavaa kaihoa tuntien.
Myöhäistunteina alkavat ravit toimivat parhaiten radoilla, jotka sijaitsevat otollisella paikalla, liki keskustan kuhinaa. Aivan kuten siis Joensuussa tai vaikka Seinäjoella. Kaikkien ratojen ei kannattaisi konseptia edes kokeilla.
Toki talliväen hyvinvointia on myös ajateltava. Pidetään siis yöravien määrä kohtuullisena, mutta kyllä parit sellaiset Suomen valoisaan ja niukkalumiseen kesään mainiosti mahtuu.