Helsingin jäähallille markkinoitu Hans Zimmer -spektaakkeli osoittautui niin järkyttäväksi pohjanoteeraukseksi, että katsojana luuli olevansa keskellä kammottavaa sketsiä, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Aino Haili.
Keskiviikkona 17. marraskuuta poistuessani Helsingin jäähallilta mielessäni kihisi ajatus, jota en ole koskaan aikaisemmin miettinyt kulttuuritapahtuman jälkeen: haluan lipustani rahat takaisin.
Olen koko elämäni harrastanut musiikkia ja nauttinut livemusiikista niin villeillä festarikeikoilla kuin sinfoniaorkestereiden konserteissa. Musiikkigenret laidasta laitaan ovat tuttuja, ja olen todistanut useita sekä upeita että huonompia esityksiä.
Silti se, mitä jouduin kestämään Helsingin jäähallilla, veti pohjat täysin uusiin mutiin.
Ystäväni kanssa fanitamme suuresti elokuvasäveltäjä Hans Zimmeria ja hänen tuotantoaan: upeita, mahtipontisisia kappaleita, joita on kuultu muun muassa elokuvissa Pirates of the Caribbean, Interstellar, Inception sekä Dyyni. Vain muutamia mainitakseni, sillä Zimmerin uran repertuaarilista on vaikuttava ja pitkä.
Jo jäähallin konsertin alkua odottaessamme tunnelma kääntyi kuitenkin innostuksesta varovaiseen epäilykseen. Piippuhyllyltä katsottuna lava näytti varsin vaatimattomalta, ja luvattu "audiovisuaalinen elämys" tuntui rajautuvan yhteen pieneen näyttöön lavan takaosassa. No, ehkä täällä on silti joku upea valoshow, ajattelin.
Lopulta, noin kaksikymmentä minuuttia myöhässä, orkesteri asteli lavalle. Ensin varmasti suurin osa paikalla olleista pani merkille sen, että yksi ensimmäisistä lavalle saapuneista soittajista paineli paikalleen musta tuulitakki päällä. Naureskelimme ystäväni kanssa epäuskoisina, että tulikohan sellistillä kiire keikalle.
Mutta sitten heitä tuli lisää, ja lopulta suurin osa orkesterin soittajista lompsi lavalle ulkotakit päällä. Ja tämän perään kuoro, joista jokaisella oli niin ikään ulkotakit päällään. Yhden talvitakin huppua jopa koristi muhkea karvareunus kirkkaanpunaisen kaulahuivin ympäröimänä. Kontrastina tähän kapellimestari puolestaan hyppeli lavalle frakkiin pukeutuneena. Tuijotin näkyä suu auki: siis mitä helvettiä?
Hans Zimmerin nimellä markkinoitu konsertti Helsingissä oli useiden konserttia kritisoineiden mukaan todellinen pyhäinhäväistys säveltäjää kohtaan.
Harhaanjohtava markkinointi raivostuttaa
Tapahtuman markkinointimateriaalissa kerrotaan, että konsertin esittää "Shiren sinforniaorkesteri ja- kuoro yhteistyössä The Sibiu Staten -sinfoniaorkesterin kanssa". Alunperin orkesterin piti olla valko-venäläinen, mutta se vaihtuikin viime metreillä lennosta romanialaiseen. Kuten myös konserttitila Kulttuuritalolta jäähallille.
Konserttia oltiin markkinoitu "lähes satapäisellä sinfoniaorkesterilla" kun tosiasiassa soittajia oli noin neljäkymmentä. Plus parikymmentä talvitakeissa kahistelevaa kuorolaista.
Kun tapahtuman kolme juontajaa, jotka myös kukin toimivat solisteina laulaen, saapuivat lavalle aloittamaan "show'n" olivat kaikki viimeisetkin farssin ainekset käsillä. En ole aikoihin tuntenut yhtä suurta myötähäpeää kuin näiden kolmen juontajan yrittäessä jostain täysin käsittämättömästä syystä laulattaa yleisöä kappaleen Video Killed The Radio Star voimin samaan aikaan, kun parituhatta suomalaista istui hämmennyksestä lähes mykkänä paikoillaan.
Itse "konsertin" aikana juontajilla päättömine spiikkeineen oli paljon suurempi rooli kuin orkesterilla, joka soitti Zimmerin (markkinoinnissakin luvattujen) merkkiteosten sijaan lyhyitä introja ja teemoja muutamista säveltäjän vähemmän tunnetuista sävellyksistä.
Kun musiikkia kuultiin, oli soitto parhaimmillaankin ainoastaan keskinkertaista. Tähän olivat syynä luultavasti sekä soittajien taidot, että umpisurkea miksaus.
Parhaiten konsertissa ikävä kyllä kuuluivat kaksi syntikkaa, jotka kuulostivat kuin suoraan Ruotsinlaivan discosta vedetyiltä. Luvatusta "audiovisuaalisesta elämyksestä" puolestaan vastasivat valonheittimillä joko lattiaan tai katsojan silmään heijastetut eriväriset kolmiot.
En ollut itse varsinaisesti huomioinut ennen konserttia, että tapahtuma kulki nimellä The Music of Hans Zimmer & Others, enkä siis ollut ajatellut, mitä tämä mystinen "others" tarkoittaisi.
No, tämä tarkoitti keskiviikkoisen täysfarssin mukaan näköjään sitä, että Hans Zimmerin nimellä konserttikävijöiltä pystyttiin nylkemään tapahtuman tasoon nähden aivan törkeä lipunhinta, ja soitella hänen tuotantonsa muutaman teoksen lisäksi suurimmaksi osaksi kappaleita, jotka jollain tavalla "liittyvät" Zimmeriin. Korostan: kyseessä oli todella hyvin ohuita aasinsiltoja.
Esimerkkinä kahteen otteeseen kuullut Leijonakuningas-elokuvasta tuttu Circle of Life sekä tuoreimmasta James Bond-elokuvasta tunnettu nimikappale No Time To Die. Ensin mainittu on Elton Johnin klassikko ja toinen puolestaan Billie Eilishin hitti, jonka hän on säveltänyt veljensä kanssa.
Hans Zimmerin tunnetuimpiin töihin lukeutuvat muun muassa Pirates of the Caribbean -elokuvien sävellykset. Helsingin jäähallilla niitä ei kuitenkaan ennakkomarkkinoinnista huolimatta kuultu lainkaan.
Zimmer on toki tehnyt töitä kummankin elokuvan parissa, mutta näihin kappaleisiin hän ei ole puuttunut. Eikä kummankaan kohdalla millään tavalla todettu, etteivät ne liity Hans Zimmerin omaan työhön. Mutta kuka näitä nyt laskee.
Vaivaannuttava loppu oli kuin kammottava sketsi
Tilaisuus "huipentui" siihen, kun lavalta pois kiirehtivät juontajat nykäistiin vaivaannuttavasti takaisin ja yleisöltä alettiin tiedustella, että mikä kappale soitettaisiin vielä uudelleen. Totesimme ystäväni kanssa yhteen ääneen, että vieläkö tämä helvetti todella jatkuu.
Yleisöstä kaikui ehdotuksia, joista yhteen eräs kolmesta juontajasta vastasi, että "pitäisi olla joku kappale, jonka he osaavat". Näin ollen "loppuhuipennukseksi" valikoitui jälleen No Time To Die, jolla on melkeinpä yhtä paljon tekemistä Hans Zimmerin kanssa kuin Ukko-Nooalla.
Kuten odottaa saattaa, herätti tämä kammottava kokemus runsaasti keskustelua niin väliajalla, konsertin jälkeen kuin sosiaalisessa mediassa. Tapahtuman Facebook-sivuilla useat ovat kertoneet lähteneensä konsertista kesken pois ja useat ovat todenneet tekevänsä siitä reklamaation, vaatien lippurahojaan takaisin.
– Tämä oli niin noloa puuhastelua orkesterilta ja tapahtumajärjestäjältä, että lipun hinta olisi parempi hyvittää ja hävetä. Ihan uskomatonta puuhastelua, jota myydään Hans Zimmerin nimellä, eräs konserttikävijä summasi.
Iltalehden haastattelussa Suomeen kyseisen tapahtuman tuoneen RH Entertainmentin toimitusjohtaja Riki Huhtala kommentoi tapahtunutta kertoen, ettei jäähallilla nähty orkesteri ollut sellainen, joka lippujen ostajille oli luvattu.
Huhtalan mukaan tapahtumajärjestäjä kuitenkaan "ei voinut tapahtuneelle mitään". Hänen mukaansa tapahtumajärjestäjä oli markkinoinut "musiikillista elämystä ja kokonaisuutta" ja hänen mukaansa "ei ole merkitystä, kuka siellä soittaa vaikka viulua".
Ahaa. Mikäli keikkajärjestäjä pystyy todella heittämään pokkana tällaisen kommentin, ei tällä taholla todellakaan liene lainkaan, minkäänlaista käsitystä siitä, mihin "musiikilliset elämykset ja kokonaisuudet" oikeasti perustuvat. On sillä hieman merkitystä.
Kirjoittaja on MTV Uutisten sisältökoordinaattori ja viihdetoimittaja.