Kalle Rovanperän ykkössija Kreikassa oli vielä vakuuttavampi suoritus kuin heinäkuinen voitto Virossa, kirjoittaa MTV Urheilun Mikko Hyytiä. Ja mitä kaikkea seuraavat viikot tuovatkaan tullessaan.
LUE MYÖS: Kalle Rovanperä on taas ykkönen! Uran toinen MM-rallivoitto tuli huiman näytöksen päätteeksi
Tämähän alkaa tuntua ihan tutulta, kun Maamme-laulua soitetaan MM-rallin päätteeksi parin kuukauden välein. Se oli vielä joskus suomalaisen ralliautoilun arkipäivää, mutta viime vuodet ovat kohdelleet lajin seuraajia vähän toisellakin tavalla.
Ennen Rovanperän ensimmäistä, heinäkuussa Virossa saavutettua MM-rallivoittoa suomalaisten kuiva kausi ei ollut kahden kuukauden vaan kahden vuoden – tarkalleen ottaen kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden – mittainen. Kun ynnäilee lokakuun alussa 21 vuotta täyttävän Rovanperän ikää ja kehitysaskeleita, voi huoletta sanoa, että vastaavasta putkesta tuskin on tulevina vuosina pelkoa.
Uran toinen ykkössija MM-rallissa teki Rovanperästä voitoilla mitattuna perheensä menestyneimmän kuljettajan. Harri-isä on varmasti jo varautunut siihen, että hänen yksi ja ainoa ykkössijansa himmenee jälkikasvun saavutusten rinnalla vuosi vuodelta entisestään – pojasta polvi paranee ja niin edelleen.
Monet huippu-urheilijat sanovat yksittäisten voittojen ja saavutusten olevan kuin lapsia; niitä ei voi vertailla keskenään.
Mutta vertaillaan silti.
Ei mikä tahansa Akropolis
Kaksi kuukautta sitten Virossa Rovanperä oli toki ylivoimainen, mutta sitä osattiin häneltä myös odottaa. Jopa Hyundain tallipäällikkö Andrea Adamo myönsi ajatelleensa ennen kisaa, että voitosta taistelisivat vain hänen suojattinsa Ott Tänak ja Rovanperä.
Kreikkaan lähdettäessä kukaan tuskin piti Rovanperää voittajasuosikkina. Edes Rovanperä itse ei ajatellut niin. Legendaarinen Akropolis-ralli on rajun luonteensa vuoksi suosinut mieluummin pitkään kypsynyttä kokemusta kuin nuoruuden raikasta intoa. Rovanperän nykyinen pomo, oman aikansa huippulahjakkuus Jari-Matti Latvala valloitti Jumalten rallinakin tunnetun kilpailun vasta yhdeksännellä yrityksellään.
Mutta kahdeksan vuoden tauon jälkeen MM-ohjelmaan palannut Akrolpolis ei ollut tällä kertaa ihan mikä tahansa Akropolis.
Reitti oli osittain uusi, ja rallin alla reittiä piiskanneet sateet aiheuttivat jo nuotitusjaksolla omat ongelmansa. Kilpailun alkaessa yksi suurimmista haasteista oli se, ettei oikein kukaan tuntunut etukäteen tietävän, miten olosuhteet ovat nuotitusjakson jälkeen muuttuneet ja mitä seuraavan mutkan takana odottaa.
Yksi ratkaiseva tekijä oli rengasvalinta, ja siinä Rovanperä onnistui Toyotan insinöörien avustuksella paremmin kuin kukaan muu. Lisäksi Rovanperällä oli puolellaan se etu, että hän sai Pirellin kovista renkaista irti enemmän suorituskykyä kuin esimerkiksi Sébastien Ogier osasi pitää edes mahdollisena.
Kaikille uusissa olosuhteissa kävi Rovanperän kohdalla taas kerran niin kuin elämässä hyvin usein käy: nuoret omaksuvat uudet asiat ja sopeutuvat niihin nopeammin kuin vanhat, eikä siinä sinällään ole mitään ihmeellistä.
On totta, että kolmanneksi sijoittuneella Ogierilla ei ollut tarvetta ajaa täysillä enää sen jälkeen, kun hänen kovimmat MM-haastajansa Elfyn Evans ja Thierry Neuville olivat ajautuneet perjantaina ongelmiin. Mutta Tänakilla oli, eikä hänellä ollut viikonloppuna mitään asiaa Rovanperän kyytiin.
Rovanperän suorituksessa ei välttämättä ollut vakuuttavinta hänen vauhtinsa muihin nähden vaan se, miten hän suoritti. Kun piti hyökätä, Rovanperä hyökkäsi. Kun piti varmistella, Rovanperä varmisteli. Power Stagella ei tarvinnut hyökätä, mutta Rovanperä hyökkäsi. Ja teki pohja-ajan. Se oli kuin Kimi Räikkösen kuuluisa tokaisu tiimiradiossa, ilman sanoja vain: Jättäkää minut rauhaan, Tiedän, mitä teen.
Rovanperän olemus oli lähdöstä maaliin rento, eikä hän hätkähtänyt missään vaiheessa, vaikka samoista sijoista ajoi kaksi maailmanmestaria. 300 ek-kilometriin mahtui vain yksi pieni lipsahdus, mutta hyvillä kuskeilla on tunnetusti myös onnea matkassa.
Entinen Toyota-pomo Tommi Mäkinen sanoi muutama viikko sitten huomanneensa, että Rovanperä alkaa vähitellen oppia, mitä rallissa tarkoittaa kokonaisuuden ajaminen.
Kreikassa tämä kävi viimeistään selväksi kaikille muillekin.
Olosuhteista viis
Lähtökohdat tulevaan ovat suomalaisittain sikäli kutkuttavat, että Rovanperä tuntuu olevan tällä hetkellä erittäin hyvin sinut Toyotan WRC-Yariksen kanssa.
Hän sijoittui helmikuussa toiseksi lumella ajetussa Rovaniemen MM-rallissa, kauden tähän saakka kovavauhtisimmassa kilpailussa. Heinäkuussa Virossa hän voitti soralla kauden toiseksi kovavauhtisimman kilpailun. Elokuussa Belgiassa tuloksena oli kolmas sija asfaltilla, ja nyt Rovanperä oli ykkönen soralla kauden hidasvauhtisimmassa kilpailussa.
Tulosta tulee olosuhteista riippumatta, ja sekös meille suomalaisille maistuu, kun Rovanperän kotikisa, poikkeuksellisen myöhään syksyllä ajettava Jyväskylän MM-ralli on ohjelmassa alle kolmen viikon päästä.