Kalle Rovanperä nousi urheiluväen tietoisuuteen jo 14 vuotta sitten käskyttäessään maailmallakin mainetta niittäneellä videolla sinistä Toyota Starletia vain 8 vuoden iässä. Kun Rovanperä nyt juhlii maailmanmestaruutta ensimmäisenä suomalaisena 20 vuoteen, miten sopivaa onkaan, että alla on taas Toyota. Tähtösestä kasvoi tähti, supertähti, kirjoittaa MTV Urheilun Mikko Hyytiä.
LUE MYÖS: Tästä ei tunnetta puutu: Näin Kalle Rovanperä ja Jonne Halttunen riehaantuivat mestaruuden varmistuttua
LUE MYÖS: Harri Rovanperä liikuttui poikansa mestaruudesta – ylpeä isä ei ollut löytää sanoja tv-haastattelussa
Kaksi vuotta sitten, ensimmäisellä kaudellaan tehdaskuljettajana Rovanperä oli Toyotalle vielä tietoinen riski, joka maksoi tallille valmistajien maailmanmestaruuden. Viime kaudella hän kypsyi huippukuljettajaksi otettuaan ensimmäiset MM-rallivoittonsa äärimmäisen vaikean, jopa uransa vaikeimman jakson jatkoksi.
Vuonna 2022 kolmas kerta sanoi toden. Jonne Halttusen nuotteja totelleesta Rovanperästä kruunattiin maailmanmestari vain 22-vuotiaana, ja näin Rovanperä kirjasi nimiinsä taas yhden MM-sarjan ennätyksen.
Hän on nyt paitsi historian nuorin MM-pisteitä saavuttanut, MM-rallin palkintokorokkeelle noussut, MM-rallia johtanut, MM-rallin voittanut ja MM-sarjaa johtanut kuljettaja myös lajihistorian nuorin maailmanmestari. Tämä ennätys oli pysynyt 27-vuotiaana ainoan mestaruutensa saavuttaneen, nyt jo edesmenneen Colin McRaen nimissä vuodesta 1995 lähtien.
Täysin poikkeuksellista polkua rallimaailman huipulle kulkeneen Rovanperän kohdalla ikä on vain se kuuluisa numero, eikä edellä mainittuja ennätyksiä ole siksi syytä taivastella sen enempää.
Vaikka toisaalta.
Urheilussa luodaan monesti täysin poskettomia odotuksia pelkästään ikäkausi- tai alempien tasojen kisoissa tulleen menestyksen pohjalta. Aikuisten sarjassa, parhaista parhaiden joukossa menestyminen on täysin eri asia, ja siksi on turha väittää, että edes Rovanperän kaltaisen timantin nousu maailmanmestariksi olisi ollut pelkästään itsestäänselvyys.
Mutta onhan se hämmästyttävää, että tänään mestariksi ajanut Rovanperä suoritti päivälleen viisi vuotta sitten vasta inssiajoa.
Yhtä kaikki, taustalla on valtava määrä työtä – vaikka sitä ei sellaiseksi ole aina miellettykään – arkisia asioita ja valintoja sekä suuri joukko ihmisiä Harri-isästä ja Tiina-äidistä lähtien.
Onnea, tuuria ja sattumaakin.
Ennennäkemätön putki
Kartanlukija Jonne Halttusen, maailmanmestari hänkin, merkitys Kalle Rovanperän menestykselle on ollut keskeistä.
Rovanperä jos joku on mestaruutensa ansainnut. Hänen huimaa kauttaan eivät himmentäneet edes kahden edellisen osakilpailun vaikeudet.
Oli ehkä tervetulluttakin huomata, että tämä nyt jo aikamieheksi kasvanut "ihmelapsi" on sittenkin vain ihminen; kauden ensimmäisellä puoliskolla hän muistutti enemmänkin konetta.
Mutta kuka muistaa, miten kausi Rovanperän kohdalla alkoi?
Hän oli Monte Carlossa ensimmäiset kahdeksan erikoiskoetta täysin hukassa: sijoitus perjantai-iltana yhdeksäs ja eroa kärkeen yli kaksi minuuttia. Edellä olivat niin Gus Greensmith kuin Takamoto Katsuta. Rallia johtanut Sébastien Loeb oli ollut kilometriä kohden lähes sekunnin Rovanperää nopeampi.
Tuolloin, 21. tammikuuta, tuskin kukaan – edes Rovanperä itse – piti nuorta suomalaista mestarisuosikkina, mutta sitten kaikki muuttui kuin taikaiskusta.
Kisainsinööri Taavi Ellermaan ynnä muiden kanssa käytyjen keskusteluiden tuloksena Rovanperä sai käsiinsä viimeisen silauksen tämänvuotiseen mestaruustarinaansa: auton, joka vastasi kuljettajansa tarpeisiin tavalla, josta kellokin tykkäsi.
Monten lauantai- ja sunnuntaipäivien aikana Rovanperä nousi tulosluettelossa viisi pykälää ylöspäin ja jäi rallin voittaneelle Loebille enää 0,02 sekuntia kilometrillä.
Eikä hän tämän jälkeen ole katsellut taakseen.
Kun huomioidaan vain täyden MM-rallikauden ajavat kuljettajat, Rovanperän piste-ero sarjan kärjessä kasvoi, aura-auton roolista huolimatta, kaikissa kahdeksassa ensimmäisessä osakilpailussa. Näin jäätävää kauden aloitusta ei ollut nähty koskaan aikaisemmin.
Rovanperä teki tämän vieläpä nykyisen kaltaisessa MM-sarjassa, jossa kärkikuljettajien välinen kilpailu on kovempaa ja erojen tekeminen vaikeampaa kuin koskaan.
Mestaruuden varmistanut Uuden-Seelannin ralli oli itse asiassa täydellinen kuvaus Rovanperästä ja hänen kaudestaan.
Perjantaina – olosuhteiden avittamana toki – väkevää työtä ja kelvollinen lähtöpaikka lauantaille. Lauantaina ylivoimaisesti koko porukan nopein, vieläpä vaikeissa olosuhteissa. Sunnuntaina hyviä pätkäaikoja ylivoimaisesta johtomarginaalista huolimatta ja kuin kirsikaksi kakun päälle vielä päätös-ek:n pohjat.
Siihen, mikä Rovanperää on ajanut eteenpäin ja mikä tällaista tarinaa on ollut mahdollistamassa, saatiin yksi vastaus jo toukokuussa, kun Rovanperä nousi saavutuksellaan Ari Vatasen ja Sébastien Ogierin rinnalle. He ovat ainoina historiassa onnistuneet saavuttamaan peräkkäiset MM-rallivoitot kolmella erilaisella alustalla: asfaltilla, lumella ja soralla.
Muun maailman keuhkotessa historiallisesta voittoputkesta Rovanperän sosiaalisen median tilillä sävy oli toki juhlava mutta silti ratkaisevalla tavalla erilainen: "Kolme voittoa neljästä kisasta."
Kypsyyden ylistys
Rovanperä teki kisainsinöörinsä Taavi Ellermaan (vasemmalla) ja kumppaneiden kanssa kovasti töitä saadakseen auton mieleisekseen Monte Carlon -vastoinkäymisten aikana ja jälkeen.
Rallin kaltaisessa lajissa on oltava äärimmäisen vaativa niin itseä kuin muita kohtaan, mutta myös äärimmäisen kurinalainen ja viitseliäs. Huippuluokan lahjakkuuksille tämä rasti ei välttämättä ole se helpoin mahdollinen, mistä urheiluhistoria onkin täynnä toinen toistaan parempia esimerkkejä.
Harvasta 22-vuotiaasta kuitenkaan välittyy vastaavaa kylmäpäisyyttä ja kypsyyttä kuin rallimaailman uudesta valtiaasta. Katseet ja kehut on syytä kohdistaa kotijoukkojen suuntaan.
Jos on mestaruudennälkäisellä Suomi-medialla viime viikkoina, kuukausina ja vuosina lähtenyt vähän laukalle Rovanperän kanssa, hän itse on ollut kovin toista maata. Tuorein esimerkki saatiin vasta aivan muutama päivä sitten.
Maalailut 100 voitosta, 15 mestaruudesta ja 20 vuoden mittaisesta dominanssista kertovat vielä Rovanperääkin enemmän pensselinheiluttajista itsestään.
Kaikki eivät ole sebastienloebeja tai sebastienogiereja eikä tarvitsekaan olla. Loppujen lopuksi elämä on kuitenkin tässä ja nyt – rallikuljettajienkin tapauksessa vain mutkan tai kaksi edempänä.
Sen kauemmas ei tällaisessa tilanteessa tarvitsekaan katsoa.
Odotus on ohi. On juhlan aika.
Pitkän linjan rallimanageri Timo Jouhki: Kukaan ei ole ollut lähelläkään Kalle Rovanperän tasoa
14:19
